Päästökauppa

Päästökauppa on järjestelmä, jolla haitallisia päästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia hankkimaan päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia. Päästöoikeuksien määrää on rajoitettu päästökauppa-alueen sisällä ja yritykset voivat ostaa ja myydä oikeuksia keskenään. Markkinoiden kysyntä ja tarjonta määrittävät päästöoikeuden hinnan.

EU:n sisäinen päästökauppajärjestelmä käynnistyi vuoden 2005 alussa. Järjestelmän tarkoitus on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä unionin alueella mahdollisimman kustannustehokkaasti. EU:n sisäisen päästökaupan ensimmäinen kausi toteutui vuosina 2005–2007, ja nyt on siirrytty ns. Kioto-kaudelle, joka kestää vuoden 2012 loppuun. EU:n päästökauppajärjestelmä koskee kahdella ensimmäisellä kaudella vain hiilidioksidipäästöjä, mutta järjestelmä todennäköisesti laajennetaan koskemaan myös muita kasvihuonekaasuja vuoden 2012 jälkeen. Järjestelmä koskee tiettyjen energiavaltaisten toimialojen yrityksiä ja suurinta osaa Suomen polttolaitoskapasiteetista. Suomessa järjestelmän piiriin kuuluu noin 600 laitosta, joiden osuus on noin 60 % Suomen hiilidioksidipäästöistä ja noin puolet kasvihuonekaasupäästöistä.

Päästövähennystavoitteet aiheuttavat suoria ja epäsuoria kustannuksia yrityksille. Mikäli päästökaupassa mukana oleva yritys tuottaa enemmän hiilidioksidia kuin sille on myönnetty päästöoikeuksia, sen tulee hankkia puuttuvat oikeudet markkinoilta. Epäsuorista kustannuksista merkittävin on sähkön hinnan nousu, joka johtuu päästöoikeuden hinnan siirtymisestä sähkön hintaan.

EU:n maakohtaiset päästövähennysvelvoitteet kiristyvät vuonna 2013, kun siirrytään seuraavalle päästökauppakaudelle (2013–2020). Samalla yrityksille aiheutuvat kustannukset kasvavat. Koska päästöoikeuksien ilmaisjaosta luovutaan ainakin osittain ja päästöoikeuksien niukkuus kasvaa, niin suorat kuin epäsuorat kustannukset nousevat.

Viimeksi päivitetty: 15.01.2009

Etusivu

Takaisin

Tulosta