Maankäytön suunnittelu

Maankäytön suunnittelun tarkoituksena
on sovittaa yhteen eri tarpeita
 
Maankäytön suunnittelun tarkoituksena on suoritettujen tutkimusten ja selvitysten avulla helpottaa alueen maankäyttöä koskevaa päätöksentekoa, sovittaa yhteen eri käyttötarkoituksia ja varmistaa, että tavoitteet voidaan myös toteuttaa. Suunnittelussa ei rajoituta yksinomaan eri alueiden varaamiseen tiettyihin tarpeisiin, vaan koetetaan myös hahmottaa alueiden toiminnallinen käyttö ja kehittämismahdollisuudet.

Oikeudellisesti velvoittava maankäytön suunnittelu perustuu uudehkoon maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/99) (pdf), jonka mukaisen suunnittelujärjestelmän perustana on yleispiirteisestä yksityiskohtaiseen etenevä kaavajärjestelmä.

Yleispiirteisimmällä tasolla ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakohtaiset maakuntakaavat.

Kunnan suunnittelujärjestelmiä ovat jo yksityiskohtaisemmat yleiskaavat ja tarkimpana sekä velvoittavimpana kaavamuotona asemakaava.

Näistä kaavoista muodostuu ns. kaavahierarkia. Sillä tarkoitetaan, että ylemmänasteinen kaava on aina alemmanasteisen kaavan laatimisen ohjeena ja osittain myös velvoittavana lähtökohtana, kun laaditaan kaavahierarkiassa seuraavaa, alempaa kaavaa.

Kaavahierarkia merkitsee myös sitä, että kun alemmanasteinen ja siis yksityiskohtaisempi kaava on valmistunut ja se on hyväksytty, se korvaa ylemmänasteisen kaavan. Eriasteiset kaavat eivät voi olla yhtä aikaa voimassa samalla alueella.

---

EK:n kanta

Kuntien on oltava riittävän suuria, että ne eivät joudu keinotekoisesti rajoittamaan mm. tonttitarjontaansa.

Kaavoitusprosessaja olisi yksinkertaistettava ja karsittava päällekkäisiä kuulemismenettelyjä.

---

 

Viimeksi päivitetty:17.12.2008