Työttömyys

1990-luvun alun laman jälkeen Suomessa oli lähes puoli miljoonaa työtöntä. Työttömyysaste nousi Suomessa tuolloin lamassa selvästi korkeammalle kuin useimmissa kilpailijamaissa. Ero muihin maihin on viime vuosina kurottu nopean talouskasvun ansiosta kiinni, sillä työttömyys laski vuonna 2008 jo noin 6,5 %:n tasolle. Useilla aloilla on jo kärsitty työvoimapulasta. Talouden taantuma kohotti työttömyysasteen vuonna 2009 hieman yli 8 %:n lukemiin.

Työttömyys on ollut perinteisesti suhteellisesti korkea koko Euroopan tasolla. Yhdysvalloissa ja suurissa taloudellisissa vaikeuksissa vuosikausia eläneessä Japanissakin on vähemmän työttömiä. EU:n työttömyyslukujen alentaminen USA:n tasolle ei ole onnistunut, ja globalisaatiosta johtuva tuotannon uusjako ei helpota ongelmaa. Lähivuosina monessa Euroopan maassa joudutaankin tosissaan miettimään keinoja työmarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi, jotta julkinen talous selviää väestön ikääntymisen aiheuttamista lisäkustannuksista.

Työvoiman kysyntä ja tarjonta ei kohtaa

Viime vuosien varsin hyvästä kasvusta huolimatta edelleen korkealla oleva työttömyys kertoo, että kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa Suomen työmarkkinoilla. Edistystäkin asiassa on tapahtunut, sillä työvoimaviranomaiset ovat viime aikoina esimerkiksi tehostaneet pitkäaikaistyöttömien aktivointia. Osa toimenpiteistä ei edelleenkään valitettavasti juuri lisää työllisyyden todennäköisyyttä. Erilaisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä oli vuonna 2009 lähes 80 000 henkeä. Jos lasketaan yhteen Työ- ja elinkeinoministeriön rekisteristä työttömät, työttömyyseläkeläiset, ryhmälomautetut ja työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevat, saadaan vapaana olevan työvoiman määräksi yli 400 000 henkeä.

Viimeksi päivitetty:31.05.2010