Julkinen talous ja talouspolitiikka

Julkisen talouden alijäämä yli 3 prosenttia BKT:stä

Julkinen talous – valtio, kunnat ja sosiaalirahastot yhteensä – kääntyi reilusti alijäämäiseksi viime vuonna. Alijäämä syvenee edelleen vuonna 2010.

Valtiovarainministeriön (VM) ennusteen mukaan julkisyhteisöjen rahoitusjäämä (tulot-menot) on vuonna 2010 -3,2 % BKT:sta eli noin -5,6 miljardia euroa. Julkisen talouden alijäämän BKT-osuus ylittää tänä vuonna 3 prosentin rajan ensimmäisen kerran Suomen EMU-jäsenyyden aikana.

Julkisyhteisöjen ns. EMU-velka on VM:n ennusteen mukaan Suomessa vuonna 2010 noin 49,7 % BKT:stä. Se on selvästi EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen määräämää 60 prosentin velkasuhdetta pienempi. Muissa euromaissa velkasuhde on keskimäärin noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Julkisten menojen suhde BKT:hen nousee Suomessa takaisin yli kymmenen vuoden takaiselle tasolle eli noin 56 prosenttiin.

Veroelvytyksen osuus vähenee vuonna 2010

Eri maissa toteutetut pankkien tukitoimet, matalat ohjauskorot ja muu elvyttäminen ovat olleet välttämättömiä. Ilman niitä käsillä oleva suuri taantuma olisi syventynyt nopeasti suureksi lamaksi. Elvytys on kuitenkin lisännyt julkisten talouksien alijäämiä ja kiihdyttänyt velkaantumista.

Elvytyspäätösten tarkkaa euromäärää on erittäin vaikea arvioida, koska ei tiedetä, mitkä toimenpiteet on toteutettu nimenomaan elvytyksenä. Karkeasti laskien taloutta elvytettiin Suomessa vuonna 2009 noin 2,7 miljardilla eurolla, mikä vastaa noin 1,5 % BKT:stä. Valtaosa vuoden 2009 elvytyksestä oli veronkevennyksiä.

Vuonna 2010 veroelvytyksen osuus supistuu huomattavasti. Aktiivisia menojen lisäyksiä tehdään noin 700 - 800  miljoonan euron edestä.

Elinkeinoelämä korostaa, että elvytyspäätösten ja lisäbudjettien päähuomio pitää keskittää talouden kestävyyden parantamiseen pitkällä aikavälillä. Avainasemassa ovat silloin verotuksen kohtuullisuus sekä panostukset infrastruktuuriin, koulutukseen ja t&k:hon.

Katso arvio julkisen sektorin elvytystoimista ja veromuutoksista.

Valtio ottaa vastaan pahimmat kolhut

VM:n arvion mukaan valtion tulojen ja menojen erotus (=nettoluotonanto) painuu -10 miljardiin euroon vuonna 2010. Siitä noin puolet aiheutuu suhdanneautomatiikasta, toinen puoli on seurausta aktiivisesta elvyttämisestä.

Vuonna 2010 verotulot kääntyvät VM:n mukaan nousuun talouskasvun elpyessä. Valtion alijäämä kasvaa kuitenkin vielä tänä vuonna 5,7 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon.

Kuntien talous kireää 

VM:n mukaan kuntien talous pysyy vielä kuluvana vuonna kireänä, kun kunnallisveron tuotto alenee heikon työllisyystilanteen myötä. Alkuvuoden tilastojen perusteella alijäämä ei kuitenkaan kasva, kun kuntien menokehitys on ollut palvelujen ostoja lukuun ottamatta maltillista ja mm. kuntien yhteisöverotulot ovat lisääntyneet tuntuvasti. Valtion toimenpiteet, mm. yhteisövero-osuuden nosto ja kansaneläkemaksun poisto, ovat VM:n mukaan vahvistaneet kuntataloutta merkittävästi akuutin kriisin aikana.  Kuntien nettoluotonanto on vuonna 2010 noin -0,5 % BKT:sta.
 

Sosiaaliturvarahastojen ylijäämä pienenee

VM:n ennusteen mukaan sosiaaliturvarahastojen ylijäämä supistuu tänä vuonna 2,9 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon lähinnä nopeasti kasvavien työttömyysturvaan liittyvien menojen takia. Talouden suhdannekäänne kuitenkin kasvattaa palkkasummaa, mikä yhdessä sosiaalivakuutusmaksujen nousun kanssa lisää sosiaaliturvarahastojen maksutuloja. Työeläkemenojen kasvu kiihtyy VM:n mukaan indeksikorotusten takia ensi vuodesta alkaen. Sosiaaliturvarahastojen ylijäämän VM ennustaa olevan 3,1 % BKT:stä vuonna 2011 ja vahvistuvan edelleen vuonna 2012.


Kestävyysvaje rasittaa vielä pitkään

Edellä mainitut luvut perustuvat VM:n kesäkuussa 2010 esitettyyn arvioon kansantalouden kehityksestä. Tämän jälkeen julkistettujen suhdannetietojen mukaan kansantalous on elpymässä selvästi ennakoitua nopeammin. Todennä-köisesti tämä vaikuttaa siihen, että julkisen talouden tasapaino on ainakin vuonna 2010 edellä mainittua jonkin verran parempi.

Tästä huolimatta julkinen talous on epävakaalla pohjalla. Jotta julkinen talous olisi pitkällä ajalla kestävällä pohjalla, julkisyhteisöjen rahoitusjäämän pitäisi olla noin 4 % BKT:sta ylijäämäinen. Tämän hetkisen arvion mukaan se on kuitenkin yli 3 % alijäämäinen. Kestävyysvaje on siis melkoinen.

Kestävyysvaje kertoo teknisesti, paljonko veroastetta tulisi nostaa tai menoastetta alentaa, jotta julkinen talous olisi pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Kun Suomi nousee taantumasta, merkittävä osa kestävyysvajeesta korjautuu automaattisesti. Ongelmana on kuitenkin, että taantuma on heikentänyt pysyvästi julkisen talouden pitkän aikavälin suorituskykyä.

Pitkän ajan kestävyysvaje on kasvanut mm. seuraavista syistä:

• Talouden kasvupotentiaali on heikentynyt vuosiksi eteenpäin, koska työllisyys on vähentynyt ja rakenteellinen työttömyys lisääntynyt.
• Osa verotuloista on erittäin epävakaita: taantuman aikana yhteisöveron tuotto ja omaisuustulot ovat supistuneet jyrkästi.
• Veronkevennykset ovat heikentäneet julkisen talouden tasapainoa.
• Työeläkerahastot ovat kehittyneet heikosti lähinnä osakesijoitusten takia.

Julkisen talouden kestävyysvajeen pahentuminen on nostanut julkiseen keskusteluun tarpeen toteuttaa kasvua, työllisyyttä ja eläkejärjestelmän kestävyyttä tukevia rakenteellisia toimia. 

Lue, miten syntyy valtion talousarvio.

Viimeksi päivitetty:17.08.2010

Etusivu

Takaisin

Tulosta