Hinnat

Kuluttajahintojen nopea nousu oli Suomelle ominaista koko sotien jälkeisen ajan. Ilmiö liittyi talouspolitiikkaan, jossa devalvaatioiden avulla korjattiin teollisuuden heikentynyttä hintakilpailukykyä. Samanlaista politiikkaa noudatettiin myös kilpailijamaissa. Saksa oli poikkeus ja esikuva uutta politiikkaa hakeville muille Euroopan maille.

Vielä 1980-luvulla inflaatio oli kansainvälisesti yli 10 % vuodessa, mutta alentui nopeasti 1990-lukua lähestyttäessä. 90-luvun alkupuolen laman aikana kiinteistöjen ja arvopapereiden arvot romahtivat Suomessa ja talous joutui sodanjälkeisen ajan pahimpaan ahdinkoon.

Hintavakaus korostuu euroalueella

EU-jäsenyyden ja euron käyttöönoton vuoksi on tärkeää, että hinnat eivät nouse kilpailijamaita enemmän. Kuluttajahintojen nousu oli vuosina 2003–2005 Suomessa poikkeuksellisen hidasta. Tämä johtui osin auto- ja alkoholiverotuksen alentamisesta. Kansainvälisen kilpailun lisääntyminen on myös hillinnyt hintojen nousua myös Suomessa. Vuosina 2007–2008 hinnat nousivat Suomessa jälleen euroalueen keskiarvoa enemmän. Tämä heikensi suomalaisen tuotannon kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla.

Taantuma taltutti inflaation

Öljyn hinta kipusi kesällä 2008 lähelle 150 dollarin tasoa, josta taantuman myötä pudottiin nopeasti 40 dollarin tasolle. Myös muiden raaka-aineiden hinnat laskivat kysynnän hiipuessa. Kuluttajahintojen nousu pysähtyi vuonna 2009, ja useissa maissa hinnat jopa alenivat vuositasolla. Suomen hintataso on edelleen OECD-maiden keskiarvoa korkeampi.

Vaihtosuhde on heikentynyt

Teollisuustuotteiden hinnat eivät seuraa kuluttajahintaindeksiä, vaan hinnat määräytyvät kansainvälisillä markkinoilla. Kysynnän vaihtelut vaikuttavat tuottajahintoihin kuluttajahintoja voimakkaammin. Tuontihintoja heiluttavat raaka-aineiden hintamuutokset. Viime vuosina tuontihinnat ovat pääsääntöisesti nousseet, ja samaan aikaan vientihinnat ovat laskeneet, eli vaihtosuhde on heikentynyt.

Viimeksi päivitetty:31.05.2010