Hinnat

Kuluttajahintojen nopea nousu oli Suomelle ominaista koko sotien jälkeisen ajan. Ilmiö liittyi talouspolitiikkaan, jossa devalvaatioiden avulla korjattiin teollisuuden heikentynyttä hintakilpailukykyä. Samanlaista politiikkaa noudatettiin myös kilpailijamaissa. Saksa oli poikkeus ja esikuva uutta politiikkaa hakeville muille Euroopan maille.

Vielä 1980-luvulla inflaatio oli kansainvälisesti yli 10 % vuodessa, mutta alentui nopeasti 1990-lukua lähestyttäessä. 90-luvun alkupuolen laman aikana kiinteistöjen ja arvopapereiden arvot romahtivat Suomessa ja talous joutui sodanjälkeisen ajan pahimpaan ahdinkoon.

Hintavakaus korostuu euroalueella

EU-jäsenyyden ja euron käyttöönoton vuoksi on tärkeää, että hinnat eivät nouse kilpailijamaita enemmän. Kuluttajahintojen nousu oli vuosina 2003–2005 Suomessa poikkeuksellisen hidasta. Tämä johtui osin auto- ja alkoholiverotuksen alentamisesta. Kansainvälisen kilpailun lisääntyminen on myös hillinnyt hintojen nousua myös Suomessa.

Hinnat jälleen nousussa

Vuosina 2007–2008 hinnat nousivat Suomessa jälleen euroalueen keskiarvoa enemmän. Suomen hintataso on myös OECD-maiden keskiarvoa korkeampi. Hintojen nousun kiihtyminen johtui öljyn, metallien ja monen muun raaka-aineen maailmanmarkkinahintojen kohoamisesta.

Vaihtosuhde on heikentynyt

Teollisuustuotteiden hinnat eivät seuraa kuluttajahintaindeksiä, vaan hinnat määräytyvät kansainvälisillä markkinoilla. Kysynnän vaihtelut vaikuttavat tuottajahintoihin kuluttajahintoja voimakkaammin. Tuontihintoja heiluttavat raaka-aineiden hintamuutokset. Viime vuosina tuontihinnat ovat nousseet, ja samaan aikaan vientihinnat ovat laskeneet, eli vaihtosuhde on heikentynyt.

Viimeksi päivitetty:02.06.2009