Osaamisen ennakoinnin seitsemän askelta

Kohti laatua ja vaikuttavuutta

Mitä tavoitteita Suomessa tulisi asettaa työelämän osaamistarpeiden entistä paremmalle ennakoinnille? Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n koordinoimat ennakointihankkeet - Tulevaisuusluotain-, Palvelut 2020- ja Yritysstrategiafoorumi - ovat antaneet vastauksia tähän kiperään kysymykseen. Seuraavassa kuvataan seitsemän ennakoinnin kehitysaskelta entistä laadukkaamman ja vaikuttavamman ennakoinnin toteuttamiseksi.

Ennakointi on aktiivista rakentamista, ei ennustamista

Yksi tärkeä tavoite olisi, että ennakointi olisi rakennettu sisään elinkeinoelämän ja koulutuksen omiin toimintamalleihin. Ennakointia on uudistettava niin, että tulevaisuutta rakennetaan toivottuun suuntaan verkostoyhteistyönä.

Ennakointiin kuuluu vahva perususkomus, että voimme vaikuttaa itse tulevaisuuteemme ja tehdä onnistuneilla valinnoilla mahdollisuuksista todellisuutta. Sen tehtävänä on palvella strategista johtamista ja päätöksentekoa eri tasoilla. Onko perinteinen tapa ennakoida, esimerkiksi muutosvoimien kartoittaminen ja arviointi, siis kokonaan ”out”? Ei ole, sillä ennakoinnin lähtökohtana ovat yhteiskuntaan vaikuttavat muutosvoimat. Kuitenkin niin, että ymmärrämme olevamme jokainen omalla toiminnallamme muutosvoima – ei ole olemassa jotakin ”valmista” käsikirjoitusta johon sopeudumme, vaan luomme sellaisen itse.

Siitä huolimatta on analysoitava näkyvissä olevat muutosvoimat, vakaat kehityskulut eli trendit ja ns. heikot signaalit. Heikot signaalit ovat oudoilta vaikuttavia, ennen kokemattomia ilmiöitä, jotka kyseenalaistavat totutun ajattelun ja käyttäytymisen. Trendit eivät ehkä sittenkään ole niin vakaita kuin luulemme. Trendien ja heikkojen signaalien välimaastoon sijoittuvat havaitut, lähimenneisyydessä voimistuneet ilmiöt eli muutossignaalit.

Trendit, heikot signaalit ja muutosvoimat on karoitettava ja niiden vaikutuksia arvioitava. Testaus, pilotointi ja tarkistus ovat kuitenkin niin olennainen osa ennakointia, että kyse on todellakin tulevaisuuden rakentamisesta, ei ennustamisesta.

Kotikutoisesta ennakoinnista kansainvälisyyteen

Suomalaisen työelämän osaamistarpeet ovat tiukasti kytköksissä yritysten kansainväliseen liiketoimintaympäristöön ja sen muutokseen. Tämän lisäksi esimerkiksi ilmastonmuutos, nousevat taloudet, kehittyvät teknologiat ja poliittiset liikehdinnät, muokkaavat yhteiskuntaamme ja osaamis- ja koulutustarpeita Suomessa. Erityisen merkityksellisiä koulutustarpeiden muokkaajia ovat väestökehitys sekä arvojen, asenteiden ja esimerkiksi ”globaalien heimojen”, kansallisvaltioiden rajat ylittävien, toisiinsa verkottuneiden intressiyhteisöjen uudet käyttäytymismallit ja kulutustottumukset.

Osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakoinnissa on entistä enemmän huomioitava maailmanlaajuinen toimintaympäristön muutos. On ymmärrettävä kansainvälisen verkostotalouden uusi logiikka ja siihen sisältyvä ”pienen ihmisen” (kuluttajan, asiakkaan, käyttäjän, kansalaisen ja esimerkiksi oppijan) voimaantuminen. Kotikutoisesta ennakoinnista on päästävä kansainvälisiin kumppanuuksiin.

Pyrkimyksenä kansainvälinen osaamisen jakaminen

Kolmas askel: koulutuksen on toki vastattava työelämän tarpeisiin, mutta osaaminen ja koulutus on myös nähtävä yhteiskuntaa ja työelämää muokkaavina muutosvoimina. Kun aikaisemmin ennakointi sekoitettiin usein ennustamiseen, nykykäsityksen mukaan ennakointi on mitä suurimmassa määrin tulevaisuuden rakentamista yhdessä. Tämä heijastuu myös kansainvälisiin kumppanuuksiin. Kansainvälisessä ennakointiyhteistyössä tulisi olla kyse osaamisen jakamisesta.

Oppivista verkostoista synergiahyötyjä

Neljäs askel: osaamisen kysynnän ja tarjonnan entistä parempi kohtaanto vaatii elinkeinoelämämme uusien menestystekijöiden perusteellista ymmärtämistä. On ennakoitava esimerkiksi, minkälaiset klusterit ovat jatkossa merkityksellisiä suomalaiselle kilpailukyvylle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille.

Klusteri on kehittäjien, tuottajien, toimittajien, asiakkaiden ja kilpailijoiden muodostama yhteenliittymä, joka edistää tehokkuutta, kasvattaa erikoistumista ja tuottaa kilpailuetua. Klusteri on verkostojen verkosto, jossa on samanaikaisesti sekä yhteistyötä että kilpailua. Klusterit ovat osa verkostotaloutta, jossa erilaiset verkostosuhteet ovat tärkeä selviytymis- ja kilpailutekijä.

EK käyttää tulevaisuuden klustereista termiä ”oppivat verkostot”. Oppivissa verkostoissa menestyminen perustuu erilaisten osaamisten kilpailuetua luovaan synergiaan. Oppivissa verkostoissa yhdistyy tarpeen mukaan erilaisia toimialoja ja sektoreita, esimerkiksi teollisuus, palvelut ja rakentaminen. Mukana voi olla kaiken kokoisia yrityksiä. Mukana on myös julkisyhteisöjä. Verkottuminen murtaa myös maantieteellisiä ja hallinnollisia rajoja. Ansainta perustuu tuotteisiin, palveluihin, tietoon ja tiedon välittämiseen.

Ennakoinnin perustana vastuullinen liiketoiminta

Viides askel: osaamisen ennakoinnissa on tärkeää huomioida vastuullisuuden kasvava merkitys liiketoiminnassa ja koko yhteiskunnassa. Vastuullisuus on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä tukevien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamista ja ymmärtämistä.

On oltava ymmärrystä löytää oikeat keinot

Kuudes askel: on pyrittävä luomaan ymmärrys keinoista, joilla osaamista, luovuutta ja yrittäjyyttä rakentuu. Näitä ovat esimerkiksi uudet oppimismallit, koulutus- ja tutkimusjärjestelmä sekä niiden osana esimerkiksi erilaiset innovaatio- ja osaamisalustat, kuten Living Labs. Living Lab -konseptin kehitti professori William Mitchell (MIT Media Lab and School of Architecture).

Living Lab pyrkii olemaan mahdollisimman aito testiympäristö, jossa tunnistetaan uusia tuote- ja palvelumahdollisuuksia, luodaan prototyyppejä, arvioidaan käytettävyyttä ja varmistetaan erilaisten tuote- ja palveluratkaisujen onnistunut käyttäjäkokemus. (http://www.helsinkivirtualvillage.fi). Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla toimivat Forum Virium Helsinki, Well Life Center ja Arabianranta pyrkivät olemaan innovaatioalustoja. Myös strategisille huippuosaamisen keskittymille on ajateltu avointa innovaatiotoimintaa edistävää roolia.

Ennakoinnin kohteeksi uudet kokoonpanot

Ehkä haastavin, seitsemäs askel: ennakoinnin keskiöön on otettava verkottuminen, joka muuttaa kaikkia kuviteltavissa olevia luokitteluja, esimerkiksi toimiala-, ammatti- ja koulutusluokitusta, tai jakoa yksityiseen vs. julkiseen sektoriin. Ennakoinnin kohteeksi on otettava uudet kokoonpanot: toimialat, ammatit, koulutuskokonaisuudet, tutkintovaatimukset ja tutkimusalueet. Ne ovat tulevaisuuden ihmiselle merkittäviä viitekehyksiä – liika luottaminen nykyisiin luokituksiin johtaa harhaan.

Marita Aho

Viimeksi päivitetty:28.06.2010