Teksti: Riitta Ekholm

Teot
antavat vastuulle kasvot

Moni yrittäjä kysyy, eikö siinä ole vastuullista yritystoimintaa kylliksi, kun hän työllistää, noudattaa lakeja, maksaa veronsa ja osallistuu vielä hyväntekeväisyyteen.

”Kysymys ei todellakaan ole mistään uudesta, yhtäkkiä esiin putkahtaneesta ilmiöstä”, sanoo tutkija, kauppatieteen tohtori Mika Kuisma Helsingin kauppakorkeakoulun Markkinoinnin ja johtamisen laitokselta.

Kestävästä kehityksestä puhuminen alkoi kaksikymmentä vuotta sitten, mutta yritykset ovat olleet jo viisikymmentä vuotta tekemisissä ympäristöasioiden ja sata vuotta sosiaalisten asioiden kanssa.

Johtamistaidon Opiston toimitusjohtaja Mikko Luoma on samaa mieltä Kuisman kanssa siitä, että yritykset ovat kautta aikojen kantaneet yhteiskuntavastuuta mutta sen sisältö heijastaa kutakin aikaa. Kun oli pula hyödykkeistä, yritykset panostivat tuotantoon sekä jakeluun. Anttilan katalogit opettivat suomalaiset vertailemaan tuotteita, ja yritykset oivalsivat laadun ja palvelun merkityksen. Sitten tulivat vihreät arvot, ja nyt on menossa kokonaisvaikutusten aika. Kaikki hyväksi havaitut ismit tai aallot kanavoituvat osaksi yleistä johtamista.

Vastuullinen yritystoiminta on Luoman ja Kuisman mukaan kovasti tapetilla tällä hetkellä, koska sekä ihmiset että yritykset ovat toisistaan riippuvaisempia kuin koskaan ennen.

”Omasta organisaatiosta on tullut osa henkilön identiteettiä, se on ihmisen mukana kulkeva sukunimen jälkeinen nimi, aivan kuten sähköpostiosoitteissamme.”

Työtekijän oletetaan jakavan samat arvot työnantajan kanssa ja hänen persoonansa samaistetaan yritykseen. Lisäksi yritysten keskinäinen verkostoituminen on lisääntynyt. Tämän takia tämän päivän taloudessa ja johtamisessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Suomi ja suomalaiset yritykset ovat osa suurempaa kokonaisuutta.

Yritysten etiikkaan ja vastuullisuuteen ovat laman jälkeisessä Suomessa tarttuneet myös kirjailijat, ohjaajat, filosofit ja jopa piispat. Sekä Luoma että Kuisma korostavat, että tärkein seikka markkinataloudessa on yrityksen taloudellisen toimintaympäristön takaaminen. Ilman taloudellisesti kannattavia ja kilpailukykyisiä yrityksiä ei ole myöskään hyvinvointia.

Työntekijöitä irtisanova yritys leimataan herkästi sosiaalisesti piittaamattomaksi, mutta saneeraus saattaa olla ainoa keinoa taata yrityksen kannattavuus pitkällä tähtäyksellä.

Vastuullisuus on myös mainetekijä. ”Yrityksellä ei yksinkertaisesti ole varaa tahrata mainettaan käyttäytymällä vastuuttomasti”, sanoo Kuisma.

Vaikka vastuullinen yritystoiminta on yrityksille mainetekijä, se on Kuisman mukaan ennen muuta kilpailutekijä. Parhaimman kilpailuedun saa se, joka on ensimmäisten joukossa toteuttamassa taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristönsuojelullisia toimenpiteitä.

Moni yritys kuitenkin korostaa, että vastuullisuudesta saa kilpailuetua vain, jos asiakas arvostaa sitä ja on siitä valmis maksamaan.

”On selvää, että joillakin yrityksillä vastuuajattelu ei ole vielä selkäytimessä”, sanoo Luoma.

Enronit ja jukosit eivät Luoman mukaan ole yhdenkään yrityksen tavoitelistalla. Arvoilla ja etiikalla on merkitystä vasta, kun niille annetaan arvoa arjen toiminnassa.

Verkostoituminen ja globalisaatio pakottavat yritykset läpinäkyviksi ja avoimiksi. Globalisaatiolle on ominaista tiedon nopea siirtyminen maapallon toiselta puolelta toiselle. Käytännössä on mahdotonta toimia vastuuttomasti.

Verkostoituneessa maailmassa ei enää riitä, että yritys itse toimii vastuullisesti, vaan koko ketjun on toteutettava yhteisiä periaatteita. Tietoa ja uusia hyviä käytäntöjä syntyy ja leviää markkinaehtoisesti yritysverkostossa.

Globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten on tunnettava hyvin myös kohdemaan olosuhteet ja kulttuurit. Se, mikä on luontevaa Pohjoismaissa, ei ehkä ole sopivaa islamilaisissa valtioissa tai Japanissa. Suomessa keskustellaan jaksamisesta ja ikääntyvistä työntekijöistä, kehitysmaiden ongelmat ovat lapsityövoimassa.

”Vastuullinen yritystoiminta riippuu toimialasta, yrityksen koosta, kansainvälistymisen asteesta ja kasvutavasta. Kysymys ei ole pelkästään epätoivottavien asioiden ehkäisemisestä, vaan parannusten toteuttamisesta”, sanoo Metson sidosryhmäsuhteista ja kauppapolitiikasta vastaava johtaja Jukka Seppälä.

Konsernissa syntyi tarve tunnistaa yhtiön yhteiset arvot ja eettiset periaatteet, kun Rauma-konserni ja Valmet fuusioituivat Metsoksi ja yhtiö kasvoi vielä uusiin mittoihin ruotsalaisen Svedalan AB:n ostolla. Metson kansainvälinen toiminta kattaa tällä hetkellä yli 50 maata. Tämä luo Seppälän mukaan omat haasteensa vastuullisen yritystoiminnan periaatteille.

”Se, että Metso on noteerattu New Yorkin pörssissä, merkitsee myös velvollisuutta noudattaa Yhdysvaltojen niin sanottua Sarbanes-Oxley -lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa muun muassa entistä tarkempaa tulevaan kehitykseen vaikuttavien tekijöiden raportointia.”

Globaalina yrityksenä Metson monet tärkeät vastuullisuutta toteuttavat toimenpiteet syntyvät Seppälän mukaan paikallisen johdon omasta aloitteesta. Esimerkiksi Metson Etelä-Afrikan yksikkö käynnisti koko yrityksen kattavan AIDS-valistusohjelman ja puutteellista kouluopetusta paikkaavan aikuiskoulutusohjelman.

Maailmalla toimivien yritysten vastuissa nousevat vahvasti esiin paikalliset olot. Suomalaiset yritykset ovat antaneet oman panoksensa muun muassa vakaiden olojen säilymiseen ja kehittymiseen luomalla taloudellista hyvinvointia, huolehtimalla omasta henkilöstöstään ja toimimalla vastuullisesti paikallisia sidosryhmiä kohtaan.

Arvostetussa brasilialaisessa talousjulkaisussa Examinessa Metso on vuosina 2001 ja 2003 valittu noin 3 000 yrityksen joukosta maan parhaaksi konepajayritykseksi. Mittarina oli muun muassa käytetty yrityksen panostuksia tulevan toiminnan turvaamiseen.

”Haasteita hyvien käytäntöjen hallinnassa riittää vastaisuudessakin. Vaikka erityisiä riskejä ei olisikaan näkyvissä, yritysten tulisi kehittää järjestelmiä, jolla riskit voidaan ennakoida mahdollisimman kattavasti kaikkialta”, sanoo Seppälä.

Sodexhon johtaja Lea Hartikaisen mielestä ei ole sattumaa, että sosiaalinen vastuu on nyt esillä. Työhyvinvoinnin edistäminen ja henkilöstön osaamisen kehittäminen ovat yksi yrityksen kilpailukyvyn parantamisen tärkeimmistä tekijöistä. Kiire, uupuminen ja heikentynyt työkyky voi näkyä myös yrityksen tuloksessa.

”Jotakin on tehtävä. Maine hyvästä työnantajasta leviää yhtä nopeasti kuin huonostakin”, sanoo Hartikainen. Hän uskoo, että ihmiset haluavat tällä hetkellä olla töissä työnantajalla, jolla on selkeitä arvoja. Ajassa liikkuu kyllästymistä superkuluttamiseen, ja kestokulutushyödykkeiden arvostus nousee.

Ruokailu- ja muita toimitilapalveluja tarjoava yritys seisoo henkilökuntansa varassa. Ranskalaisen emoyhtiön linjaukset kiteytyvät myös Suomessa jatkuvuuteen ja pitkäjänteisyyteen.

”Työntekijöiden vaihtuvuus on ollut vähäistä ja meillä on myös asiakassuhteita, jotka ovat kestäneet yhtiön perustamisesta lähtien.”

Yrityksen eettiset periaatteet on kirjattu ja jokainen maa toteuttaa niitä. Tavoitteena on parantaa elämän laatua. Jotta tämä lause ei jää ilmaan, Hartikainen alkaa luetella toimia, joihin on Suomen yhtiössä ryhdytty. Sodexhosta on onnistuttu rakentamaan työpaikka, joka tarjoaa kehittymis- ja uramahdollisuuksia. Esimerkiksi kaksi kolmasosaa keskijohdosta löytyy aina omasta talosta. Myös työkyvyn ylläpitoon on kiinnitetty erityistä huomiota. Kuntoutuksen ansiosta henkilöitä on voitu sijoittaa uusiin tehtäviin ja kannustaa työntekoon. ”Tässä voittavat sekä yhtiö että työntekijä.”

Fyysisesti kuormittavalla alalla on Hartikaisen mukaan hyvä aika ajoin tutkia työntekotapoja ja tehtäviä. ”Työnteko saattaa tuntua raskaalta, mutta työntekijä ei välttämättä osaa itse nähdä, mistä kenkä puristaa. Hyvä esimies huomaa tällaiset asiat ja ehdottaa työn järjestämistä uudella tavalla.”

Hartikaisen mukaan on hurskastelua puhua yritysten toiminnasta pelkkänä hyväntekijänä. ”Sen sijaan on syytä yhdistää hyvän tekeminen ja kannattava liiketoiminta. Se on toimiva yhtälö.”