Mies ja ääni
Kaiutinsuunnittelija lähestyy fysiikan äärirajoja etsiessään täydellistä äänentoistoa. Ammattilaiset ja harrastajat ovat valmiita maksamaan siitä, että akustinen ääni, kuten ihmisen puhe, välittyy luonnollisena.Genelec Oy:n Chief R&D Engineer, Acoustics Ari Varla on suunnitellut maailman johtavan studiomonitorivalmistajan kaiuttimia jo 25 vuoden ajan. Hänen työssään sekä koulutus että harrastus ovat löytäneet toisensa. Varla on elektroniikan ja sähkömittaustekniikan DI – ja amatöörikitaristi.
”Muusikonkokemuksesta on hyötyä ainakin siinä, että ymmärtää, mitä muusikot ajattelevat. Muusikoita pidetään yleisesti tunneihmisinä ja insinöörejä teknokraatteina, mutta minä tunnen monta muutakin musisoivaa insinööriä.”
Studiomonitori on kaiutin, jota kuuntelemalla äänittäjä ja äänisuunnittelija arvioivat työnsä tulosta eli sitä, mitä äänitteeksi tallentuu ja miltä se kuulostaa. Se on siten keskeinen lenkki äänitetuotannon pitkässä ketjussa.
Varla on yksi Genelecin tuotteiden akustisen laadun takuumiehistä. Hänen tavoitteenaan on luoda ääneltään mahdollisimman neutraali tarkkailukaiutin. Siihen päästään minimoimalla ääntä värittävät vääristymät.
”Muusikolle ‘neutraali’ on epämusikaalinen, rutinoituneeseen studiosoittoon viittaava sana. Äänentoistolaitesuunnittelijalle se kuitenkin on korkein tavoite. Neutraalius tarkoittaa, että äänentoisto ei lisää ääneen mitään vaan toistaa sen sellaisenaan, myös alkuperäisine virheineen.”
Ääni ja äänentoisto ovat eri asioita. Esimerkiksi vanhoissa kitaravahvistimissa, joita Varlakin entisöi vapaa-aikanaan, säröt ja vahvistimen luontainen äänen väri kuuluvat asiaan ja ovat elimellinen osa soundia. Tarkkailukaiuttimen suunnittelussa pyritään täysin päinvastaiseen lopputulokseen.
”On aivan yhtä mahdotonta saada hyvää lopputulosta ääneltään värittyneellä tarkkailukaiuttimella kuin säätää videokuvan väritasapainoa väreiltään vääristyneellä tietokonenäytöllä tai keltaiset aurinkolasit silmillä.”
Varla kehittää työtovereineen koko ajan uusia ja entistä parempia tuotesukupolvia. Täydelliseen äänentoistoon ei koskaan päästä, mutta sitä kohti täytyy pyrkiä.
”Vielä muutama vuosikymmen sitten ohikulkija pystyi yleensä sanomaan asunnon ikkunasta kadulle kuuluvasta äänestä, tuliko se levyltä vai soitettiinko huoneessa oikeasti. Enää se ei välttämättä onnistu”, Varla kertoo.
”Edistysaskeleet lyhenevät laadun parantuessa ja fysiikan äärirajoja lähestyttäessä. Parhaat tulokset saavutetaan nykyisinkin enää vain monen pienen parannuksen yhteisvaikutuksella.”
Suunnittelijan työ on pitkälti mittausta ja testausta, sillä äänen laadun subjektiivinen arviointi on erittäin vaikeaa. Varla muistuttaa, että ihmisen kuulo on joillekin asioille hyvin herkkä ja toisille asioille täysin epäherkkä.
Lisäksi monet täysin ulkopuolisilta tuntuvat asiat vaikuttavat kuulohavaintoon. ”Korvaa voidaan petkuttaa, ja pahin petkuttaja on ihminen itse. Jos on esimerkiksi ostanut kalliin, tuhansien eurojen hintaisen high end -laitteen, saattaa olla vaikea tunnustaa, että laite ei tuonutkaan todellista parannusta ääneen.”
Kuuloaistia ei toisaalta voi ohittaakaan. Hyvää kaiutinta ei suunnitella pelkillä mittalaitteilla. ”On olemassa virheitä, joita voidaan mitata helposti mutta joilla ei ole kuultavaa merkitystä. Jotkut virheet hahmotetaan erilaisena kuin mitattaessa ja virheillä on usein vielä samankaltaisia vaikutuksia, joiden erottaminen kuulemalla on vaikeaa.”
Eteen tulee myös virheitä, jotka on mahdollista kuulla mutta joita ei voi mitata. ”Silloin on yleensä ollut kyse puutteellisesta mittaustekniikasta, ei siitä, ettei ilmiötä voisi mitata. Pyrin aina saamaan korvalla saadun subjektiivisen havainnon mitattavaksi, sillä silloin olen työssä varmemmalla pohjalla.”
Kuuntelutaitoa voi kehittää siinä missä soittotaitoakin. Laitteita on kuitenkin mahdotonta arvioida luotettavasti käyttämällä valmiiksi äänitettyä musiikkia, kuten omaa mieli-CD:tä. Ainoa oikea vertailukohta on aito akustinen ääni.
”Helpoimmin saatavilla oleva akustinen ääni on ihmisen puhe, jonka havaitsemiseen korva on erittäin erikoistunut. Ihmisäänen etuna on myös se, että referenssien löytäminen on helppoa”, Varla kertoo.
“Puhetta on helppo äänittää niin, että tulos todella on vertailukelpoinen. Me olemme esimerkiksi lukeneet testimielessä puhelinluetteloa tasaisella rytmillä ‘nimi, numero ja tauko’. Äänitettä toistettaessa sama ihminen lausuu tauon aikana saman nimen ja numeron, jolloin päästään jo varsin lähelle todellista vertailukelpoisuutta.”
Äänitys ja äänentoisto ovat nekin eri asioita. ”Äänentoistoketjun heikoin lenkki on usein itse äänitysprosessi, jossa hukataan soittimien ja äänitystilan oma akustinen sointi ja ominaisuudet ja aliarvioidaan loppukäyttäjä ‘autoradiokuuntelijaksi’ tai ‘volks-fin -kuuntelijaksi’.”
Ääniteteollisuuden tuotteet on myös liian usein tehty kunnianhimottomasti tuotantotekniikan ehdoilla, teollis-ekonomisesti.
”Teollisesti tuotetuissa äänityksissä sinfoniaorkesterin instrumentit on usein tallennettu kymmenillä mikrofoneilla yksittäisinä ‘pisteinä’ läheltä soittajia. Kokonaissointi on sitten rakennettu jälkikäteen studiossa summaamalla näistä raidoista orkesteria jotenkin muistuttava kokonaisuus”, Varla kuvaa.
”Näin menetellään, sillä muusikoiden harjoituttaminen salissa tai studiossa tulee kalliiksi. Sinfoniaorkesterin sointi on kuitenkin tarkoitettu koettavaksi konserttisalin katsomossa etäältä kuultuna, jolloin yksittäiset soittimet sulautuvat toisiinsa kokonaissoinniksi, johon salin akustiikka tuo vielä oman lisänsä. Valitettavasti moni ei enää edes tiedä, miltä akustinen musiikki todella kuulostaa.”
Kaiutinsuunnittelija Ari Varlan kotona on yhä noin 400 LP:n kokoelma, joka on jatkuvasti käytössä. Monikanavaiset DVD-Audio-ja SACD-levyt ovat kuitenkin valtaamassa asemia. “Viisikanavaisen äänentoiston avulla pystyy todella uppoutumaan musiikin keskelle tunnelmaan ja vaikka soittamaan mukana levyn muusikoiden kanssa.”
Alan merkittäviä pioneereja ovat Tapio Köykkä, jonka Ortoperspekta-järjestelmä ennakoi nykyisiä surround-äänijärjestelmiä vuosikymmeniä etuajassa ja joka teki muitakin merkittäviä äänentoistoon liittyviä keksintöjä, sekä Matti Otala, joka toimi sekä yliopisto- että yritysmaailmassa Suomessa ja ulkomailla.
Tällä hetkellä suomalainen äänentoistolaitteiden valmistus keskittyy kaiuttimiin, joista merkittävä osa menee vientiin.
Vuonna 1978 perustettu iisalmelainen Genelec alkoi ensimmäisten valmistajien joukossa maailmassa rakentaa äänitysstudioiden käyttöön omilla vahvistimillaan varustettuja korkealuokkaisia tarkkailukaiuttimia. Tänään Genelec on alallaan maailman markkinajohtaja ja Suomen merkittävin valmistaja.
Järvenpääläinen, vuonna 1984 perustettu Gradient Oy tuottaa korkeatasoisia hifikaiuttimia, joista noin puolet viedään maailmalle. Suomessa on myös joitakin pieniä high end -kaiuttimia valmistavia yrityksiä, joiden kansainvälinenkin arvostus on paljon niiden kokoa suurempi. Edelleenkin voimissaan oleva Mikkeliläinen OR eli kulta-aikaansa jokamiehen pakettikaiuttimien tekijänä 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin se oli yksi Euroopan suurimmista kaiutinvalmistajista.