Haavoittuva hyvinvointi
Teollisuudessa investoinnit tehdään kestämään monta vuosikymmentä. Energian saatavuus ja hinta sekä logistiikka määräävät pitkälti, mihin investoinnit suunnataan. Ei ole ihan yhdentekevää, onko se Intia, Kiina vai EU:n jäsenmaa. Tai jos on, puheet kilpailukyvystä voi lopettaa.Informaatioteknologia otti kymmenen vuotta sitten paikkansa Suomessa, ja uuden talouden oppi veti mukaansa niin poliitikot kuin kansankin. Uusia yrityksiä syntyi, listautui ja suomalaiset oppivat osakesäästämisen. Ei ollut epäselvyyttä, mihin panokset pantiin.
Mutta oli niitäkin, kuten kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen, joka jaksoi puhua perusteollisuuden puolesta. Vaikka perusteollisuutta ei ole pidetty eikä pidetä edelleenkään kovin seksikkäänä, se on kuitenkin sata prosenttisesti sitä itseänsä; pitkäaikaisia investointeja ja työpaikkoja Suomessa.
Pohjolan Voiman toimitusjohtaja, EK:n energiavaliokunnan puheenjohtaja Timo Rajala haluaa muistuttaa, että perusteollisuus tekee investointipäätöksensä pitkällä, 20–30 vuoden, tähtäimellä, joten sen täytyy pystyä ennakoimaan toimintaympäristönsä muutokset tältä ajalta.
Perusteollisuus on toistaiseksi investoinut pitkälti kotimaahan, mutta jos poliittiset päätökset haavoittavat kustannusrakenteita, investoinnit karkaavat ulos ja elämästä tulee amerikkalaista tehtaiden romuksi ajamista ja lekalla päälle lyömistä. Uusintainvestointeja on silloin turha odottaa.
Globaaliteollisuus etsii tuotannolleen vakaata ja edullista toimintaympäristöä. Mikään blokki, sen enempää Euroopan unioni kuin muukaan, ei Rajalan mukaan nauti mitään erityistä suosituimmuutta.
”EU:lla on Lissabon-strategia, mutta kilpailukyvyn eteen ei EU:ssa tehdä tällä hetkellä oikeita asioita.”
Teollisuusyritysten tehtävä on tehdä tulosta ja tuottaa omistajille muutakin kuin hyvää mieltä. Tähän yritykset tarvitsevat noin puolet Suomen koko energiamäärästä ja jopa yli puolet sähkön käytöstä. Lähivuosina tarve kasvaa keskimäärin noin kahden prosentin vuosivauhtia.
Myös kotitalouksien ja palvelujen sähkön kulutus kasvaa koko ajan. Tämän lisäksi on koko joukko vanhoja voimalaitoksia tulossa elinikänsä päähän.”Pian korvaavan voimatuotannon rakentaminen vaatii yhtä paljon resursseja kuin sähkön tarpeen kasvun kattaminen.”
Investoinnit uuteen kapasiteettiin eivät riitä. Lisätarvekin on korvamerkitty, sen on arvioitu ylittävän jonkin verran rakenteilla olevan uuden ydinvoimayksikön vuosituotannon. Yritykset ovat Rajalan mukaan syystäkin huolissaan, riittääkö esimerkiksi pohjoismaisilla markkinoilla kapasiteetti?
”Kun sähköä ei voi varastoida, reagoi sen hinta hyvin jyrkästi tuotantokapasiteetin niukkuuteen.”
Valtiovallan tehtävä on edistää uusia investointeja ja raivata esteitä niiden tieltä. ”Myös jo valjastettujen vesistöjen loppuun rakentamista pitäisi vakavasti harkita ja tämän lisäksi kierrätyspolttoaineiden käytön esteet olisi purettava”, sanoo Rajala.
Eniten teollisuutta hiertää tällä hetkellä päästökauppa. Jo nyt päästöoikeuden hinta on noussut yli 20 euron hiilidioksiditonnilta, vaikka yleisesti oli arvioitu hinnan jäävän kaudella 2005–2007 reilusti alle kympin.
”Päästöoikeuden 20 euron hinta nostaa energiavaltaisen teollisuuden sähkön hinnan jopa 1,5 -kertaiseksi. Tämä hinta alkaa olla niin raskas isku, että se väistämättä ohjaa teollisia investointeja EU-alueen ulkopuolelle.”
Toinen ongelma on tiukka päästötavoite, jota ei saavuteta kotimaisin toimenpitein vaan päästöoikeuksia joudutaan hankkimaan ulkomailta.
Suomessa 20 euron päästöoikeuden hinta merkitsee sitä, että päästöoikeuksien ostosta lankeaa kansantaloudelle vuosina 2008–2012 noin 200 miljoonan euron lisälasku vuodessa, ja viidessä vuodessa jo miljardia euroa. Olisi kohtuutonta jättää lasku yritysten maksettavaksi.
Yrityksille olisi Rajalan mukaan jaettava oikeuksia sen mukaan, mitä ne toiminnan pyörittämiseksi tarvitsevat ja mihin hyvätasoisella teknologialla pääsevät.
EU kulkee koko maailman kärjessä Kioton pöytäkirjan toimeenpanossa. ”Oman kilpailukykynsä kustannuksella. Suomi on yksi eniten takkiinsa ottavista EU-maista. Etunenässä olo ei sinänsä ole virhe, mutta tyhmyys se on.”
Rajala on samaa mieltä ympäristöministeri Jan-Erik Enestamin kanssa siitä, että kuutosten, eli Yhdysvaltojen, Japanin, Etelä-Korean, Kiinan ja Intian, sopima hanke ei ole ristiriidassa Kioton pöytäkirjan kanssa. Kuutosten hanke perustuu teknologian kehittämiseen ja siirtoon maiden kesken.
Kiinan energiakäytön on arvioitu kasvavan kymmenen prosenttia vuodessa. Sähkön saatavuus alkaa olla sen talouskasvun pullonkaula, vaikka siellä investoidaankin voimakkaasti voimalaitoksiin. EU:n päästörajoituksilla ei ole paljon merkitystä, jos suurin osa tuotannosta siirtyy Etelä-Koreaan, Kiinaan ja Intiaan.
Päästökauppa kohtelee rankimmin perusteollisuutta, mutta energian hinnan kautta se vaikuttaa myös pienempiin teollisuusyrityksiin ja palveluyrityksiin. Samanaikaisesti yrityksiä rasittaa huippukireä sähkövero, joka on moninkertainen EU:ssa päätettyihin minimiverotasoihin verrattuna.
EK onkin peräänkuuluttanut sitä, että yritysten sähköveroa alennettaisiin pikaisesti päällekkäisten kustannusrasitusten poistamiseksi.
Taloudellista hyvinvointia ei ole ilman riittävää energiaa. ”Kaikkia energiamuotoja tulee kehittää järkeä käyttäen. Yhdestä asiasta ei voida olla muuta kuin yhtä mieltä: öljyn kulutus alkaa olla suurempi kuin tuotanto”, sanoo Timo Rajala.
Yhdysvalloissa öljyn hinta nousi Katrina-myrskyn jälkeen 70,85 dollariin barrelilta ja Pohjanmerenkin öljy kipusi 68,89 dollariin, eikä Rajala usko hintojen juuri tippuvan.
”Nyt tuntuu huvittavalta, että bensiini on aikoinaan ollut arvoton jäännöstuote, josta piti päästä eroon. Sillä ei ollut tuotantohintaa. Nyt bensiini on lopputuote, jolla on todellakin hintaa.”
Uusia vaihtoehtoisia tapoja tehdä öljyä on kehitteillä. Narvassa palavasta kivestä erotetaan öljyä ja näillä hinnoilla se on iso bisnes, vaikka tuotantokustannukset eivät kilpaile muiden kanssa.
Rajalan mukaan edessä on väistämättä bensiinin korvaaminen jollakin muulla aineella. Olkoon se sitten alkoholi ja rypsi, kuten Brasiliassa.
”Tai sitten vety, joka ei ole energiaa vaan osa energian siirtojärjestelmää. Sen tekeminen vie rajusti energiaa. On väläytelty sellaisiakin visioita, että ydinvoimalassa valmistettaisiin vetyä suoraan eikä sähköä ollenkaan.”, sanoo Rajala.
Jos kaikki Kanadan autot vaihdetaan vetykäyttöisiksi, se edellyttäisi kuuden ydinvoimalan tuotantoa.”Siinähän tämä ilmasto-ongelmakin tulisi ratkaistua monen osalta”, toteaa Rajala.
