Kriisitietoisuutta lisää
Kriisitietoisuuden lisäämiseen on tarvetta. Monet kasvun ja työllisyyden parantamiseen tähtäävät toimet vievät aikaa, ennen kuin ne tuottavat odotettuja tuloksia, arvioi valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Anne Brunila.Eri ministeriöiden kansliapäälliköistä koostuva koordinaatioryhmä on ylijohtaja Brunilan johdolla valmistellut Suomen kansallisen Lissabon-toimenpideohjelman kasvun ja työllisyyden parantamiseksi. Ohjelma luovutetaan EU:n komissiolle 15. lokakuuta.
Kaikissa EU-maissa tehdyn ohjelman pääpainon on oltava Lissabon-strategiaan sisältyvien tavoitteiden toimeenpanossa talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyystavoitteiden mukaisesti.
Tavoite on, että eri EU-maissa nostetaan esille tärkeimmät talouden kasvua ja työllisyyttä koskevat haasteet ja etsitään toimet, joilla niihin vaikutetaan. Ohjelmalla on kolmen vuoden aikataulu.
Brunilalla on etumatka, muiden EU-maiden kollegoihin. Viime marraskuussa valmistunut, hänen johdollaan valmisteltu Suomi maailmantaloudessa -raportti on ollut hyvä pohjatyö nyt valmistuvalle ohjelmalle. Suomessa työharjoitus on jo kertaalleen tehty.
Suomella onkin ollut Lissabon-strategiassa mielenkiintoinen rooli. Komissio on tehnyt ohjelmaan liittyen vierailun joka maahan, mutta Suomeen komissaarit halusivat tulla ensimmäiseksi. He sanoivat suoraan, että Suomesta on paljon opittavaa, ja sitä voidaan hyödyntää muissa maissa. Raporttia pidetään tavallaan esikuvana, ja se tunnetaan EU-piireissä hyvin.
Ylijohtajaa on viety ympäri Eurooppaa viimeisen vuoden aikana. ”Olen ollut paljon eri EU-foorumeilla esittelemässä Suomen globalisaatioraporttia. Saksassa ja Tanskassa ollaan siitä valtavan kiinnostuneita. Yleisesti se tunnetaan hyvin.”
Uusi Lissabon-ohjelma pohjaakin pitkälti Suomi maailmantaloudessa -raporttiin. Haasteet ovat samat eikä toimenpiteissäkään ole kovin paljon uutta keksittävää. Vaikka aikaa asioiden tarkastelujen välillä on muutama vuosi, eivät Suomea koskevat kylmät tosiasiat muuksi muutu, oli poliittinen päättäjä mistä puolueesta tahansa.
Talouskasvuun pitää saada vauhtia, ja tuottavuutta nostettua, työvoima vanhenee ja työelämästä poistuu ihmisiä enemmän kuin tulee tilalle. Työttömyys on jatkunut korkeana vuosikausia, kuntatalous on kriisissä ja julkisten palvelujen tuottaminen rapautuu. Korkeakoululaitoksessa on tehottomuutta, työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, yrittäjiä on liian vähän ja palkanmuodostukseen pitää saada joustoa.
Brunilan arvion mukaan tarvittavien toimien laajoista linjoista ja tarpeista vallitsee Suomessa aika selkeä yksimielisyys. Suuri kysymysmerkki on, saadaanko aikaan päätöksiä riittävän nopeasti. Toimet vaikuttavat hitaasti. Ennen kuin suunnitelmat muuttuvat päätöksiksi ja lainsäädännöksi, aikaa on kulunut paljon. Ja siitä menee vielä aikaa, ennen kuin esimerkiksi koulutustoimet vaikuttavat yhteiskunnassa.
”Tässä mielessä kriisitietoisuuden lisäämiseen on tarvetta. Aikaa ei ole enää hukattavaksi”, Brunila painottaa.
Brunilan puheesta kuultaa sekä optimismia että pessimismiä. Paljon on tehty, paljon on käynnissä. Ja samaan hengenvetoon voidaan sanoa, että paljon on tehtävää.
”Kun saataisiin nämäkin käynnissä olevat asiat eteenpäin ja lainsäädännöksi”, hän huokaisee. Brunila luettelee nopeasti joukon hyviä, käynnistettyjä hankkeita. Niitä löytyy esimerkiksi osaamisen, yrittäjyyden, työmarkkinoiden, kuntasuunnitelmien sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen alueilta. Hallitus on käynnistänyt paljon hankkeita, ja monet niistä jatkuvat seuraavalle hallituskaudelle.
”Osaamisen sektorilta löytyvät opintotukiuudistus, opintoaikojen nopeuttaminen sekä yhteishaku ja yliopistojen yhteistyö. Isompi askel puuttuu, jotta voitaisiin katsoa koko korkeakoulujärjestelmää kokonaisuutena. Tiede- ja teknologianeuvostolle tehdään ensi kevääseen mennessä asiaa koskevia linjauksia. Myös muita korkeakouluselvityksiä on työn alla.”
”Ammattikorkeakouluista on keskusteltavana ehdotus niiden siirtämisestä valtiolle laajempien osaamiskeskittyminen luomiseksi. Koottaisiin isompia ammatillisempia kokonaisuuksia yhteen.”
”Tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta on lisätty suunnitelmien mukaan, ja Suomen Akatemia sekä Tekes saavat lisää rahaa. Huippututkijoiden paikkoja pyritään lisäämään Akatemian kautta.”
Yrittäjyys on kaikkineen iso kysymys. Pienistä ja keskisuurista yrityksistä on puutetta. Vaikka silläkin puolella liikutaan, niin panostuksia tarvitaan lisää.
”Herättävä asia on, että vain kahdeksan prosenttia pk-yrityksistä haluaa kasvaa ja vain neljä prosenttia kansainvälistyä. Jos näin on jatkossakin, Suomessa on turha haaveilla, että tämänkaltainen elintaso voitaisiin säilyttää.”
Anne Brunila painottaa, että yrittäjyyden riskit ja kannustimet pitää saada tasapainoon ja yrittäjyyttä kannustaa kaikin keinoin.
Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on selvityksiä ja hankkeita yritys-, neuvonta- ja innovaatiopalvelujen suhteen. Kvartettiyhteistyö, eli miten yritys saa paremmin julkisia yrityspalveluja, on yksi positiivinen esimerkki.
”Työllisyysasteen nosto ei ole ainoa asia, vaan myös tuottavuutta pitää saada nostettua. Hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus vastaa juuri tähän”, Brunila muistuttaa.
”Itse asiassa esitys 20 kunta-alueesta on paljon rohkeampi kuin Suomi maailmantaloudessa -raporttia tehtäessä uskallettiin toivoa. Jää nähtäväksi, mitä hallitus ja eduskunta päättävät.”
Työmarkkina-asioista Brunila poimii työmarkkinatuen muuttamisen passiivituesta aktiiviseksi sekä muutosturvan ja työvoimatoimistojen pelisääntöjen noudattamisen työssäkäyntialueiden ja ammattisuojan osalta. Myös kotitalousvähennys on hänestä hyvä asia. Maahanmuuttokysymyksistä ovat olemassa jo maaherra Rauno Saaren työryhmän esitykset, joita työstetään ja viedään lainsäädäntöön.
Yhdeksi Suomen tärkeimmistä haasteista Brunila nimeää palkanmuodostuksen. ”Olisi kyettävä sopeutumaan paremmin talouden rakennemuutoksiin. Se on työmarkkinajärjestöjen asia”, hän toteaa. Toivomuksia on tiedossa myös valtiovallalle.
”Työmarkkinoihin ja palkanmuodostukseen liittyvät kysymykset ovat herkkiä ja ne vaativat paljon hiomista”, Brunila huomauttaa.
Työvoiman liikkuvuuteen liittyvät Brunilan mukaan myös asuntomarkkinat. Jos asuntojen hinnat karkaavat käsistä, ihmisten on vaikea muuttaa työn perässä minnekään.
Työn verotusta on viime vuosina kevennetty ja tätä linjaa jatketaan hallituskauden lopulle, joskaan rajaveroasteet eivät alene ihan siinä tahdissa kuin Suomi maailmantaloudessa -raportissa ehdotettiin. ”Lissabon-ohjelman näkökulmasta veropäätökset on tehty eikä uusia ratkaisuja ole tiedossa”, Brunila toteaa.
Ylijohtaja Anne Brunila
Innostuneena uuteen tehtävään
Kauppatieteiden tohtori, ylijohtaja Anne Brunila nimitettiin Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtajaksi 6.9.2005. Brunila on työskennellyt valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajana vuodesta 2003 ja sitä ennen sekä Euroopan komissiossa että talouden ja rahoituksen johtotehtävissä.
Brunila sanoo lähtevänsä uuteen tehtävään innostuneena, mutta nöyrin mielin. Metsäteollisuudesta tulee edelleen merkittävä osa Suomen vientituloista nyt ja toivottavasti tulevaisuudessakin, uusi toimitusjohtaja toteaa.
”On motivoivaa, kun tietää ja toivoo, että 10–15 vuoden kuluttua metsäklusteri voi olla edelleenkin Suomen menestyksen kulmakiviä. Olen innostunut edesauttamaan, että näin on. Vaikka itse en ole metsäalan asiantuntija, niin talo on täynnä heitä”, Brunila sanoo.
Uusi toimitusjohtaja luettelee nopeasti metsäteollisuudesta pitkän listan kiinnostavia asioita. Niitä ovat globaalit markkinat ja kilpailukyvyn parantaminen, kuljetus- ja raaka-ainekustannukset, huippukoulutetut ihmiset ja konetuotanto, saha- ja puutuoteteollisuuden uudet haasteet, kasvavat Venäjän-markkinat ja suomalaisen tietotaidon kansainvälinen kysyntä.
Anne Brunila aloittaa virallisesti uudessa tehtävässään ensi vuoden alussa, mutta siirtyy valtioneuvoston linnasta pari korttelia Snellmaninkatua Kruununhakaan päin jo marraskuussa.