Yliopistot ja huippuosaaminen
Suomen tehtävä rohkeita uudistuksia
Myös yliopistojen toimintaympäristö muuttuu nopeasti. Uudistumistarpeet kasvavat, kilpailu kansainvälistyvillä koulutusmarkkinoilla lisääntyy ja haaste houkutella parhaita opiskelijoita ja opettajia kovenee. Meidän on tehtävä rohkeita valintoja ja uudistuksia, jotta pysymme kärjen vauhdissa.
Osaamisen perustana on hyvä yleissivistävä opetus ja vetovoimainen, vahva ammatillinen koulutus sekä laadukas, monipuolinen yliopisto-opetus. Yliopistojen ydintehtävä on edistää tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa korkeinta opetusta sekä toimia maailman yliopistoyhteisön kilpailukykyisinä jäseninä.
Yliopistojen tuottamasta tiedosta sekä tutkimukseen perustuvan koulutuksen saaneista osaajista on tullut yhä tärkeämpi osa yhteiskunnan, kulttuurin, teknologian, talouden ja hallinnon kehittymistä. Mutta onko yliopistokoulutus ja tutkimus Suomessa kansainvälisesti riittävän laadukasta?
Kansainväliset yliopistovertailut eivät mairittele suomalaisia yliopistoja. Vertailujen arviointikriteerejä ovat usein muun muassa yliopiston koko, Nobel-palkintojen määrä ja muut tieteenalojen merkittävät palkinnot. Suurimmat yliopistot ovat periaatteessa paremmissa arvioinnin lähtökohdissa kuin pienet, mutta pienet voivat päästä terävään kärkeen erikoistumalla. Koko yliopiston laadun arviointi on toki ongelmallista, koska esimerkiksi yksittäisen tutkimusalueen tieteellinen taso on lopuksi kiinni laitoksesta, tutkijaryhmästä ja professorista.
Suomen Akatemian raportti tieteen tilasta ja tasosta vuodelta 2003 vertaili Suomea kansainvälisesti. Maatalous- ja metsätieteissä Suomi sijoittui jopa kolmanneksi, humanistissa tieteissä myös erinomaisesti neljännelle tilalle. Lääke- ja hoitotieteissä sekä yhteiskuntatieteissä Suomen sijoitus oli kuudes. Yhteiskuntatieteisiin sisältyi arvioinnissa myös liiketaloustiede. Erityisen huolestuttavaa on, että luonnontieteissä Suomen sijoitus oli vasta 12. ja tekniikassa 16.
Yrityksistä kuuluu myös huolestuttavia äänenpainoja siitä, että valmistuneiden osaamisen taso on useilla aloilla ollut laskussa jo pitkään. Opetusresurssit ovat jääneet jälkeen kasvaneista sisäänottomääristä.
Matka huipulle on kuitenkin mahdollinen, ja moni suomalainen tutkimusryhmä siellä jo onkin. Mutta mitä Suomessa tulee tehdä, jotta loisimme entistä paremmat edellytykset päästä maailman kärkeen?
Ensinnäkin on turvattava jatkuvasti kasvava T&K-panostus. Hallitus on tehnyt myönteisiä päätöksiä huippuosaamisen vahvistamiseksi. Panostuksia on edelleen lisättävä Suomi maailmantaloudessa -suositusten mukaisesti eli tavoitteena on T&K-osuuden nostaminen neljään prosenttiin bkt:sta.
Julkisen sektorin investoinnit tutkimukseen ovat merkinneet muun muassa sitä, että tuloksellinen yhteys tutkimuksen, yritystoiminnan ja julkisen sektorin välillä on vahvistunut – tätä vahvuutta on edelleen kehitettävä.
Toiseksi resursseja on kohdennettava strategisille alueille. Yliopistokoulutuksen aloituspaikkojen määrän on seurattava yhteiskunnan ja yritysten muuttuvia tarpeita. Aloituspaikkoja on uskallettava myös vähentää ja opetusresursseja vahvistaa valikoidusti. Lisäksi on muistettava, että huippututkimus esimerkiksi tekniikassa vaatii huomattavia laiteinvestointeja. Tutkimusresursseja on kohdennettava pääsääntöisesti kilpailun kautta erityisesti huippututkimukseen ja elinkeinoelämän ja kansantalouden kannalta keskeisille alueille, mitä muun muassa Suomen Akatemian huippuyksikköohjelmalla on tavoiteltukin. Huippuyksiköiden valinnassa on kuitenkin jatkossa kiinnitettävä erityistä huomioita laadun nostamiseen ja niiden määrän kriittiseen arviointiin.
Kolmanneksi yliopistokokonaisuuksien osaamista on kehitettävä. Hallinnon ja johtamisen tehokkuutta sekä kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta on kehitettävä yliopistokokonaisuuksien kautta. Näiden osaamiskokonaisuuksien ja -verkostojen on oltava resursseiltaan niin merkittäviä, että kansainvälinen taso on realistista saavuttaa ja ylläpitää.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaisten roolien ja erikoistumisstrategioiden tulee tässä kokonaisuudessa täydentää toisiaan ja toimia tehokkaasti yhteen. Tulevaisuuden vahvat tutkimusryhmät tulee koota sovelluslähtöisesti eri laitosten ja yliopistojen tieteenaloja innovatiivisesti yhdistellen.
Erityisesti tekniikan, luonnontieteiden, liiketaloustieteen ja humanististen tieteiden yhdistelmissä on huikaisevia mahdollisuuksia edellyttäen, että tutkimus on kansainvälistä tasoa. Yliopistojen johtamisen ja hallinnon periaatteita tulee kehittää toisaalta parantamaan valmiuksia jatkuvaan uudistumiseen sekä resurssien suuntaamiseen ja toisaalta kehittämään yhteistyötä muiden yliopistojen, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa.
Neljänneksi yliopistojen kansainvälistymistä, verkostoitumista ja dynaamisuutta on edistettävä. Yliopistojen mahdollisuus muuttua, seurata kansainvälistä kehitystä ja verkottua maailman parhaiden osaamiskeskittymien kanssa onnistuu parhaiten, jos niiden taloudellista autonomiaa vahvistetaan. Autonomia antaa yliopistolle nykyistä paremmat mahdollisuudet investoida lupaaviin tutkimusryhmiin, kasvattaa osaamispohjaa valituilla strategisilla alueil-la sekä lisätä kansainvälistä yhteistyötä ja tutkijanvaihtoa.
Nämä kaikki ovat tekijöitä, joilla on suora vaikutus tutkimuksen ja opetuksen laatuun. EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelu on hyvä saada maksulliseksi sellaisella konseptilla, jossa opiskelijoille tulee uusia, joustavia rahoitusinstrumentteja ja joissa yliopistoille tulee uusia mahdollisuuksia panostaa opiskelijarekrytointiin ja kansainväliseen opetukseen strategisilla aloilla.
Viidenneksi tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutusta tulee lisätä. Yliopiston arvostettu ja uskottava asema perustuu siihen, että se harjoittaa tieteellistä tutkimusta sekä tutkimukseen perustuvaa opetusta. Tutkimuksen ja yliopisto-opetuksen välistä yhteyttä tulee ehdottomasti entisestään syventää – erityisesti strategisilla huippuosaamisalueilla – koska opetuksen ajanmukaisuus ja kansainvälinen taso eivät voi kehittyä ilman läheistä yhteyttä tutkimuksen kautta saatuun uuteen tietoon ja kansainväliseen kehitykseen.
Yliopisto on intohimoisten ja innovatiivisten yksilöiden yhteisö, joka kriittisesti kyseenalaistaa vanhaa ja uteliaana etsii uutta. Se haastaa yhteiskuntaa ja yrityksiä näkemään tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uudistamistarpeita. Se toimii parhaimmillaan myös uuden liiketoiminnan dynamona, jonka tutkimusverkostoissa luodaan innovaatioiden siemeniä visionääristen yrittäjien, omistajien ja johdon kannustamana.
Useita maailman kehittyviä ja johtavia yliopistoja yhdistää kaksi tekijää: yhteistyö huippuosaamiseen perustuvien yritysten kanssa ja taloudellinen autonomia. Näillä tekijöillä houkutellaan huippuosaajia, edistetään yliopistolaitoksen dynaamisuutta, sisäistä yrittäjyyttä ja lisätään yliopistolaitoksen vaikuttavuutta yhteiskunnan kilpailukyvyn ja vaurauden luomisessa.
Professori
Juhani Kuusi:
