Näkökulma:
Koulutuksesta vientituote
 |
Rehtori
"Esimerkiksi Australiassa |
Suomalainen peruskoulu on julistettu ykköseksi maailmanlaajuisessa tutkimuksessa. Myös yliopistomme ovat päässeet erilaisissa kansainvälisissä arvioinneissa varsin korkeille sijaluvuille. Näillä eväillä voi vain arvata, kuinka merkittävä vientituote tutkintokoulutus Suomelle on. Totuus on kuitenkin tasan nolla euroa! Miksi?
Korkeakoulutusmarkkinoiden suuruus OECD-maissa vuonna 2004 oli 600 miljardia dollaria. Jos Suomen koko yliopistolaitos ajateltaisiin yhdeksi yksiköksi, se olisi noin kahden miljardin euron liikevaihdollaan, 30 000 koulutetulla työntekijällään ja 174 000 asiakkaallaan Suomen suurin korkean osaamisen yritys.
Anglosaksiset maat ovat erittäin aktiivisia globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Esimerkiksi Australiassa koulutuksen vientitulot olivat vuonna 2002 yli neljä miljardia dollaria, mikä teki koulutuksesta kahdeksanneksi suurimman vientitoimialan. Australialaisissa yliopistoissa opiskeli tuolloin noin 150 000 kansainvälistä opiskelijaa.
Aktiivinen lahjakkuuksien haravointi amerikkalaisiin yliopistoihin kaikkialta maailmasta selittää Yhdysvaltojen taloudellista menestystä viime vuosikymmeninä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Kiina ja Intia ovat päättäneet luoda vastaavanlaisen ilmiön kehittämällä omia huippuyliopistojaan.
Koulutus sopisi erinomaisesti kansainväliseksi kasvutoimialaksi myös Suomelle, onhan meillä alalla erinomainen maine. Ajateltakoon vaikkapa, millaisia mahdollisuuksia peruskoulujärjestelmämme tarjoaisi kansainväliseen opettajakoulutukseen.
Helsingin kauppakorkeakoulu on saavuttanut MBA koulutuksessaan erittäin hyvän kansainvälisen maineen. Saksalainen Karriere (Handelsblatt) rankkasi sen hiljattain Euroopassa sijalle 17. Viime vuonna Helsingin kauppakorkeakoulusta valmistui hieman yli 300 ulkomaista Executive MBA:ta, kun suomalaisia ekonomeja valmistui noin 350. Jos kasvu jatkuu tätä tahtia, koulutamme viiden vuoden kuluttua enemmän kiinalaisia ja korealaisia EMBA:ita kuin suomalaisia ekonomeja.
Suomen nykyisessä järjestelmässä kauppatieteellinen ala on voinut viedä koulutusta sattumalta kansallisen tutkintorakenteemme erikoisuuden vuoksi. Suomessa MBA ei ole tutkinto, mutta kansainvälisesti on. Jos MBA olisi tutkinto Suomessa, sitä ei saisi lain mukaan myydä.
Yliopistoista tulee tehdä itsenäisiä taloudellisia toimijoita, jotka voivat osallistua täysivaltaisesti kansainvälisille koulutusmarkkinoille
Korkeakoulutus elää tällä hetkellä aivan samassa vaiheessa kuin nämä toimialat sukupolvi sitten. On aika avata ovet ja päästää raikas kilpailuhenkinen tuulahdus puhaltamaan.
Korkean osaamisen Suomessa korkeakoulutus on taloudellisen kilpailukykymme ytimessä. Kun korkeakoulutusta ajatellaan maailmanlaajuisina markkinoina, yliopistojen kehitystarpeet avautuvat uudesta näkökulmasta.
Yliopistopolitiikan tulee olla keskeinen osa hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kilpailukykypolitiikkaa. Suomalaisista tutkinnoista ja täydennyskoulutuksesta tulee tehdä myytäviä vientituotteita. Koulutusta tulee markkinoida ulkomaalaisille ja käyttää väylänä lahjakkaiden maahanmuuttajien hankkimiseen.
Yliopistoista tulee tehdä itsenäisiä taloudellisia toimijoita, jotka voivat osallistua täysivaltaisesti kansainvälisille koulutusmarkkinoille. Yliopistojen rahoituksen, tuotevalikoiman ja tuotteiden hintojen tulee kehittyä kilpailluilta markkinoilta saatujen kysyntäsignaalien, ei valtion budjettitilanteen mukaisesti.
Yliopistojen lukukausimaksujen ja palkkojen tulee puolestaan kehittyä kansainvälisen kilpailutilanteen mukaisesti. Voucherien, opintotuen, lainojen ja verokannustimien avulla suomalaisille on mahdollista turvata maksuton korkeakoulutus. Valtion roolin tulee olla suomalaisten opiskelijoiden ja tutkimuksen rahoittaja, pelisääntöjen tekijä ja vienninedistäjä, ei niinkään kansallisten yliopistojen pyörittäjä ja koulutussuunnittelija.
Arvovaltaisissa Brunilan, Rantasen, Tiede- ja teknologianeuvoston sekä SITRAn raporteissa on jo viitoitettu polkua kohti kansainvälisiä koulutusmarkkinoita. Muutamia konkreettisia askelia on otettu tähän suuntaan yliopistoyhtiöiden ja mahdollisesti EU:n ulkopuolisilta opiskelijoilta perittävien lukukausimaksujen muodossa. Paljon palasia täytyy silti vielä asettaa uuteen asentoon.
Teksti: Eero Kasanen, Helsingin kauppakorkeakoulu
Kuva: Outi Järvinen