Marks & Spencer
voi mullistaa yritysverotuksen
Kun EY:n perustamissopimusta allekirjoitettiin vuonna 1957, sopimukseen otetuilla periaatteilla tuskin uskottiin olevan sellaista vaikutusta jäsenvaltioiden verojärjestelmiin, kuin mitä EY-tuomioistuimen viimeaikainen ratkaisukäytäntö on osoittanut. Eikä vähiten siksi, että perustamissopimuksen mukaan verotukseen liittyvä päätöksenteko edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä.
Yksimielisyysvaatimuksesta huolimatta verojärjestelmienkin on täytettävä perustamissopimuksen yleiset periaatteet. Näistä periaatteista verotuksen kannalta merkittävimpiä ovat kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto, oleskelu- ja liikkumisvapaus, työntekijöiden vapaa liikkuvuus, vapaa sijoittautumisoikeus, palvelujen vapaa tarjonta sekä pääomien vapaa liikkuvuus
EY-tuomioistuimelta odotetaan seuraavaa merkittävää päätöstä tänä syksynä. Se koskee niin sanottua Marks & Spencer -tapausta (C-446/03). Jutusta saatiin jo esimakua, kun tuomioistuimen julkisasiamies M. Poiares Maduro antoi siitä ratkaisusuosituksensa viime huhtikuussa.
Tapauksessa on kyse Ison-Britannian konserniverojärjestelmästä, joka sallii kotimaisten tytäryhtiöiden tappioiden vähentämisen emoyhtiön tulosta mutta ei ulkomaisten tytäryhtiöiden tappioiden vähentämistä.
Tavarataloyhtiö Marks & Spencer Plc on vaatinut saada vähentää verotuksessaan saksalaisen, belgialaisen ja ranskalaisen tytäryhtiönsä tappioita aivan kuten sillä on mahdollisuus vähentää Isossa-Britanniassa sijaitsevien tytäryhtiöidensä tappioita niin sanotussa group relief -järjestelmässä.
Englannin korkein oikeus on vienyt asian EY-tuomioistuimen käsittelyyn ja kysynyt tuomioistuimelta, onko Ison-Britannian tappiontasausjärjestelmä tältä osin perustamissopimuksen 43 ja 48 artiklan mukaisen vapaan sijoittautumisoikeuden vastainen.
Julkisasiamies Maduro katsoi ratkaisuehdotuksessaan, että Britannian konserniverojärjestelmä on tältä osin vapaan sijoittautumisoikeuden vastainen ja että Marks & Spencer Plc:n tulee saada vähentää verotuksessaan myös saksalaisen, belgialaisen ja ranskalaisen tytäryhtiönsä tappiot. Hän totesi myös, ettei Britannian tarvitse kuitenkaan myöntää ulkomaisten tytäryhtiöiden tappioita vähennettäväksi, jos tappioiden tosiasiallinen vähentäminen on mahdollista tytäryhtiön sijaintivaltion verotuksessa.
Jos EY-tuomioistuin pysyy julkisasiamiehen kannassa, se tarkoittaa merkittäviä mullistuksia useimpien EU-jäsenvaltioiden konserniverotukseen. Tapaus puhuttaa erityisesti siksi, että julkisasiamiehen kannan mukaisen päätöksen hinta jäsenvaltioille on kova. Yksistään Saksalle kustannusten on arveltu olevan noin 80 miljardia euroa.
Ratkaisulla olisi vaikutuksia myös Suomessa. Jos EY-tuomioistuimen ratkaisu Isolle-Britannialle on langettava, myöskään Suomen konserniavustusjärjestelmällä ei liene mahdollisuuksia selvitä EU:n paineissa.
Suomen konserniavustuslain mukaan kotimaisen konserniyhtiön voitolliset ja tappiolliset tulokset voidaan käytännössä yhdistää keskenään. Teknisesti tämä tapahtuu siten, että konserniavustus on antajayhtiölle vähennyskelpoinen meno ja saajayhtiölle veronalaista tuloa. Marks & Spencer -tapauksen valossa näyttäisi siltä, että myös ulkomaiselle tytäryhtiölle annettujen konserniavustusten tulisi olla Suomessa vähennyskelpoisia.
Suomen konserniavustusjärjestelmän EY-oikeudenmukaisuuteen saadaan vastaus viimeistään silloin, kun EY-tuomioistuin antaa ratkaisunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa tapauksessa. Korkein hallinto-oikeus lähetti ennakkoratkaisupyyntönsä EY-tuomioistuimelle viime toukokuussa.
Mikäli EY-tuomioistuin antaa Marks & Spencer -tapauksessa ratkaisun julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen mukaisena, lienee selvää, että lainsäädäntömuutoksiin on varauduttava myös Suomessa, vaikkei EY-tuomioistuin olisikaan vielä ehtinyt ottaa kantaa järjestelmämme EY-oikeudenmukaisuuteen.
Myös yritysten on syytä varautua tuleviin muutoksiin. EY-tuomioistuimen tiukka linja vaatii valppautta suomalaiselta lainsäätäjältä.
Kun Marks & Spencer -tuomio annetaan, voi hyvinkin olla, että valtiovarainministeriö antaa tarvittaessa pikaisesti hallituksen esityksen, jolla konserniavustusjärjestelmä kumotaan. Tällöin mahdollisesti vain ne konserniavustukset, jotka on jo ehditty antaa tilikauden aikana, olisivat vähennyskelpoisia. Tällöinkin vähennyskelpoisuus riippuisi luonnollisesti siitä, millainen konserniavustuksen kumoavan lain voimaantulosäännös olisi.
Vaikka valtiovarainministeriön ensireaktio Marks & Spencer -tapaukseen olisikin konserniavustuslain kumoaminen, se voi olla vain väliaikainen ratkaisu. Konserneilla tulee myös vastaisuudessa olla mahdollisuus yhtiöiden väliseen tuloksen tasaukseen. EY-tuomioistuimen ratkaisukäytännön valossa näyttäisi kuitenkin siltä, että tämän mallin on ulotuttava kaikkiin konserniyhtiöihin EU-alueella.
Teksti: Veroasiantuntija Virpi Pasanen, EK