KOLUMNI
Maailman molskeilla väännettävä tosissaan

Suomalainen on luotu painijaksi. ”Ruumiiltaan tanakka ja lujarakenteinen, voimakas ja kestävä sekä samalla rohkea, itsepäinen ja pahasisuinen, omistaa hän juuri ne ruumiin ja sielun ominaisuudet, jotka painijoille ovat välttämättömiä…” kuvasi Suomen Urheilulehti painijoitamme Tukholman olympialaisten jälkeen vuonna 1912. Näiden ominaisuuksien avulla on rakennettu myös suomalainen yhteiskunta. Se on hyvin suomalaisen näköinen.

Hyvinvointiyhteiskunnan kehto on Euroopassa. Otto von Bismarck perusti vuonna 1881 maailman ensimmäisen sosiaalivakuusjärjestelmän vakauttaakseen Saksan yhteiskunnallisia oloja. 1930-luvun lama sai ruotsalaiset vaalimaan ajatusta jatkuvan hyvinvoinnin kansankodista. Englannissa uudistettiin kansallisen eheyden nimissä toisen maailmansodan aikana sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjestelmät. Tammikuun kihlaus vuonna 1940 ja jälleenrakennus olivat perustana kansalliseen yksituumaisuuteen nojaavalle suomalaiselle hyvinvointimallille.

Eurooppalaiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat aikansa lapsia. Ne ovat syntyneet vastauksina kulloinkin ajankohtaisiin haasteisiin ja toimineet tyypillisesti oloissa, joissa talouden rakenteet ovat olleet jäykkiä ja suljettuja ja joissa ratkaisut on voitu tehdä suhteellisen itsenäisesti.

Avoimessa maailmantaloudessa hyvinvointi perustuu taloudelliseen kasvuun ja työhön. Suomalaisen hyvinvoinnin takeena on yhä suomalaisen tai Suomessa toimivan yritystoiminnan menestys. Samoin on asian laita minkä tahansa kansakunnan näkökulmasta. Tämän seurauksena maat kilpailevat nyt siitä, miten houkuttelevia ne ovat investointikohteina ja yritysten sijoittumispaikkoina.

Tässä kilpailussa Suomi ei ole pärjännyt kovin hyvin. Huippusijoitukset kilpailukykyvertailuissa eivät ole poikineet tänne sijoituspäätöksiä ja työpaikkoja. Aivan kuin olisimme kiusaantuneita hyvistä vertailutuloksista. Olemmeko ikään kuin yllättäen ja pyytämättä saavuttaneet nämä mairittelevat ykkössijat?

Entäpä jos Suomessa aivan tosissaan ja tarkoituksella ryhdyttäisiin rakentamaan yhteiskuntaa, joka loisi maailman parhaat olot menestyvälle yritystoiminnalle, työnteolle ja investoinneille? Kehitettäisiin verojärjestelmä, joka kannustaisi yrityksiä menestykseen, investointeihin ja työpaikkojen luomiseen. Luotaisiin työmarkkinajärjestelmä, jota tultaisiin ihailemaan kaukaakin. Ja koulujärjestelmämme toimisi perustana huippututkimukselle keräten maailmanluokan tutkijat Suomeen.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia on aina ollut kyky tehdä päätöksiä silloin, kun niitä on tarvittu. Nyt tarvittaisiin suuri kansallinen päätös ja vielä yksi kokonaisvaltainen strategia, jotka tähtäisivät siihen, että Suomi olisi todella maailman paras maa yrittämiselle, työnteolle ja hyvälle elämälle. Kyllä painijan ominaisuuksilla varustettu kansa siihen pystyy.