• Pääkirjoitus
• Kolumni
• Kaikki paukut yhteen
• Kiinalainen paradoksi
• Välietappina Viro
• Yliopistot ja huippuosaaminen
• Ottaa päähän
• Yritysesittely:
  Seppälän Tiili
• Selviääkö Eurooppa ongelmistaan?
• Näkökulma:
  Koulutuksesta vientituote
• Marks & Spencer voi mullistaa yritysverotuksen
• Tavoitteena hyvinvoiva Suomi
• Prima otti paikkansa
• Edessä loistava tulevaisuus
• Talous & verotus
• Toimitus
• EK:n etusivulle

Kiinalainen paradoksi: Talousmahti ja kehitysmaa

Kiinan tavoitteena on tänä vuonna saavuttaa kahdeksan prosentin talouskasvu, mutta bruttokansantuotteen kasvu on yli yhdeksän prosenttia. Teollisuustuotannon
kasvu oli ensimmäisen kuuden kuukauden aikana 16,4 prosenttia. Kiinan keskuspankki nosti  ohjauskorkoa viime syksynä, ja hallitus pyrkii supistamaan rakentamisen ja infrastruktuurihankkeiden rahoittamista joukkovelkakirjalainoilla.

Vaikka Kiina on keskusjohdettu maa, maakuntien itsenäisyys taloutta koskevissa asioissa on  suuri, ja se lienee yksi syy, miksi talouden kasvu jatkuu kovana. Kiinan talous on vallitsevin hinnoin ja valuutta-kurssein vain alle neljä prosenttia maailmantaloudesta, mutta ostovoimapariteetilla laskien jo 13 prosenttia, eli se lähestyy kovaa vauhtia  euroalueen 16 prosentin osuutta. Kiina on maailman kuudenneksi suurin talousmahti ja ohittaa nykyisellä kasvuvauhdilla USA:n 30–40 vuodessa.

Kiinan merkitys kansainvälisessä kaupassa on vieläkin suurempi. Kiinan kasvava ulkomaankauppa onkin antanut valtavan piristysruiskeen kansainväliseen kauppaan. Sekä kysyntään että tarjontaan.

Ulkomaankauppaa hallitsee nykyaikainen, pääosin ulkomaisten yritysten omistama vientiteollisuus. Nämä yritykset tuottavat arvioiden mukaan jo kolmanneksen Kiinan teollisuustuotannosta. Arvioidaan myös, että kolmannes USA:n nykyisestä vaihtotaseen vajeesta olisi seurausta yhdysvaltalaisten yritysten ulkomaisten tytäryhtiöiden
viennistä Yhdysvaltoihin.

Kiinan suurin yksittäinen kauppakumppani on yhdysvaltalainen kauppaketju Wal-Mart. Kiina on kuin valtava kokoonpanotehdas. Yli puolet Kiinan tuonnista on materiaaleja, joista kootaan koneita ja laitteita länsivientiin. Kiinan osuus Yhdysvaltojen tuonnista oli  viime vuonna 13,4 prosenttia ja viennistä 4,3 prosenttia.

Maailmantalouden paradoksi on, että kehittyvät Aasian maat rahoittavat maailman vauraimman maan, Yhdysvaltojen, velkaantumista ja kansalaisten kuluttamista, joka on pitänyt maailmantalouden hyvässä vauhdissa. Luonnollisempaa tietysti olisi, että kehittyneet maat luotottaisivat kehittyviä maita. Aasian keskuspankit ovat  ostaneet jo yli 2 400 miljardin dollarin edestä yhdysvaltalaisia joukkolainoja ja muita velkakirjoja ja pystyvät päättämään, mitä korko- ja valuuttamarkkinoilla tapahtuu. Kiinan keskuspankki ei voi ryhtyä myymään massiivisesti velkakirjoja, se sekoittaisi Yhdysvaltojen ja saman tien koko maailman
talouden. Kiinan valuuttareservi on yli 700 miljardia dollaria.

Kiinan ulkomaankaupan volyymi on noussut rajusti. Vuonna 1986 Kiinan ja USA:n välisen kaupan volyymi oli 7,9 miljardia dollaria ja vuonna 2003 jo 170 miljardia, jolloin Kiinasta tuli USA:n kolmanneksi suurin kauppakumppani. Kauppa USA:n kanssa on selvästi ylijäämäistä.

EU nousi Kiinan toiseksi suurimmaksi kauppakumppaniksi viime vuonna. Tuonti Kiinasta on kasvanut selvästi vientiä nopeammin, ja niinpä viime vuonna EU:n Kiinan-kaupan alijäämä kasvoi 78,5 miljardiin euroon.

Kiina on maailman kolmanneksi suurin tuoja ja viejä Yhdysvaltojen ja Saksan jälkeen. Viiden viime vuoden aikana tuonnin arvo on ollut viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin vienti. Ulkomaankaupan osuus bkt:sta on poikkeuksellisen suuri, liki puolet, kun se esimerkiksi USA:ssa on neljännes.

Kiinaan on uponnut valtaosa maailman raaka-aineista ja niiden hinnat ovat nousseet rajusti. Kiina on maailman suurin alumiinin, kuparin, teräksen ja hiilen kuluttaja ja jo toiseksi suurin öljyn kuluttaja. Jos Kiinan talouskasvu hidastuu ja jalostusaste  nousee, raaka-ainevirrat kääntyvät toiseen suuntaan. Kunhan Kiinassa saadaan infrastruktuuri kuntoon ja suuret luonnonvarat hyödynnetyksi nykyistä paremmin, raaka-aineiden tuonti  vähenee. Kiinassa öljyn kulutus henkilöä kohti on vain viidestoistaosa yhdysvaltalaisen kulutuksesta. Kiinassa on vain yksi auto 70 asukasta kohti, kun Yhdysvalloissa suhde on 1:2.

Kiina on Japanin tiellä. Aluksi oman kevyen teollisuuden tuotteet eivät aina ole laadukkaita, mutta nopeasti siirrytään teknologisesti yhä vaativampiin ja laadukkaampiin
tuotteisiin. Kiinalaisia globaaleja brandejä pyritään jo nyt synnyttämään. Viime vuonna kansainväliset suuret yhtiöt perustivat Kiinaan 700 uutta tutkimus- ja tuotekehityskeskusta. Kiina noussee lähivuosina maailman suurimmaksi elektroniikan ja informaatiotuotteiden valmistajaksi.

Kiinan talouden dynamoja ovat Shanghain lisäksi Hongkongin lähellä sijaitsevan Guangdongin provinssi ja sen kolme  erityistalousaluetta Shenzen, Zhuhai ja Santou. Kiinan viennistä yli 40 prosenttia on peräisin Guangdongista, ja Kiinaan tehdyistä suorista investoinneista 34 prosenttia menee Guangdongiin. Erityisen vahvaa alueella on elektroniikkateollisuus.

Kiina on järjestelmällisesti laskenut tullitasoaan ja poistanut kaupan esteitä. Tavarakaupassa keskimääräinen tulli laski kaudella 1992–2004 lähes 43 prosentista 10,4:ään.
Ongelmia kuitenkin riittää. Piraattituotteet, säännösten epämääräinen toimeenpano,järjestelmän läpinäkymättömyys, byrokratia ja korruptio.

Tilastoaineisto on puutteellista. The Economist-lehdessä ironisoitiinkin, että jos Kiina ajautuisi tänä vuonna syvään lamaan, tieto siitä saataisiin vasta vuosien päästä. WTO:n jäsenenä Kiinan pitäisi noudattaa tilastoinnissa kansainvälisiä standardeja, mutta sitä se ei tee.

Arvioiden mukaan noin puolet suurista ja keskisuurista valtionyhtiöistä on tappiollisia. Kiinan suurin ongelma lieneekin tällä hetkellä valtionyhtiöiden sopeuttaminen markkinatalouteen. Se on vaikeaa, sillä samalla työttömyys uhkaa kasvaa rajusti. Kiina ei ole Venäjän tapaan ryhtynyt nopeaan valtioyhtiöiden yksityistämiseen. Maailmanpankin raportin mukaan teollisuuden nykyistä työntekijöistä voidaan irtisanoa 15–20 prosenttia tuotannon vähentymättä. Kaikista yhtiöistä valtionyhtiöiden osuus on kolmannes. Lähes kolmannes teollisuuden työntekijöistä, noin 290 miljoonaa, työskenteli vuonna 2003 valtionyhtiöissä.

Vuonna 2003 Kiinan virallinen työttömyysaste oli 3,1 prosenttia, mutta epävirallisen arvion mukaan kaupunkien työttömyysaste on 9–13 prosenttia. Jotta työttömyysaste pysyisi nykytasollaan, vuosittain pitäisi syntyä kahdeksan miljoonaa uutta työpaikkaa ja talouden kasvaa vähintään kuusi prosenttia. Tosin itärannikolla ilmenee jo teollisuudessa ammattitaitoisen työvoiman pulaa.

Sitä mukaa kun tuotannon jalostusaste nousee, kasvaa myös työntekijöiltä vaadittava ammattitaito ja palkkakustannukset nousevat. Bulkkituotteiden valmistuksessa työvoimapulaa ei tule vuosikymmeniin eivätkä palkkakustannukset nouse merkittävästi. Se tulee aiheuttamaan edelleen suuria paineita teollistuneiden maiden palkkatasoon ja se myös hillitsee inflaatiota.

Sisäiset poliittiset levottomuudet Kiina on onnistunut välttämään, mutta yhteiskunnallinen kehitys ei voi olla tasapainossa niin kauan, kun maassa on suuret tuloerot ja kasvava työttömyys. Maan sisällä on arviolta sata miljoonaa omine lupineen muuttanutta ”harmaata” työntekijää, jotka ovat kaikkien julkisten palvelujen ulkopuolella.

Länsimaissa, etenkin Yhdysvalloissa, talouskasvu perustuu kansalaisten kulutukseen, mutta Kiinassa kiinteisiin investointeihin. Säästämisaste on erittäin suuri ja se johtuu suurelta osin siitä, että varsinkin maaseudulla kuluttamismahdollisuudet ovat rajalliset ja ettei säännöstelyn takia sijoituksia ulkomaille ole voinut tehdä. Pääoman vienti ja tuonti ovat säänneltyjä.

Säästämis- ja investointiasteet ovat yli 40–45 prosenttia bruttokansantuotteesta. Bkt:n  kasvusta puolet tulee investoinneista. Japanin säästämisaste on kaksi kolmasosaa,  euroalueella puolet ja Yhdysvalloissa kolmasosa Kiinan säästämisasteesta. Kiinassa onkin pakko vähitellen lisätä kuluttamisen osuutta  bkt:stä.

Myös yritysten investointiaste on poikkeuksellisen korkea, yli 27 prosenttia kansantulosta.
Kotitalouksien säästöjä on ohjattu pankkien kautta yrityksille, ja Kiinan rahoituslaitokset ovatkin paisuneet hyvin suuriksi.  Suurella osalla säästöistä on luototettu
tehottomia valtionyrityksiä. Vuosittain valtionyhtiöille on ohjattu peräti parikymmentä prosenttia bkt:sta. Se on ollut mahdollista kovan talouskasvun ansiosta.

Jos kasvu tyssää, se on myrkkyä pankeille, ja rahamarkkinoiden vapauttaminen tulee yhä vaikeammaksi. Neljä suurta valtionpankkia ovat lainanneet talletuksistaan kaksi kolmannesta valtionyhtiöille. Jos nämä lainat lisättäisiin valtion velkaan, Kiinan  budjettivaje nousisi 18 prosenttiin bkt:stä.

WTO-sopimus edellyttää, että Kiina avaa rahamarkkinansa ulkomaisille pankeille viimeistään  vuoden 2007 alusta. Se on suuri muutos, johon sopeutuminen ei ole ongelmatonta. Kiinalaiset ovat itse arvioineet, että pääomamarkkinoiden vapauttaminen voisi tapahtua 5–10  vuoden aikana.

Pankkisektoria dominoi neljä valtion omistamaa pankkia. Valtion omistamien pankkien tase on  55 prosenttia Kiinan pankkijärjestelmästä. Lainakanta on suuri, 170 prosenttia bkt:stä.  Pankkien ongelmat johtuvat suureksi osaksi juuri valtionyh-tiöille myönnetyistä lainoista. Hoitamattomien lainojen määrä kaikista luotoista on noin 15 prosenttia, yli 160 miljardia euroa.  Todellisten hoitamattomien lainojen määrä neljässä suuressa pankissa saattaa nousta yli 40  prosenttiin lainakannasta.

Huhtikuussa hallitus myönsi valtionpankille 15 miljardin dollarin elvytysruiskeen ja elokuun alussa keskuspankki lainasi neljälle roskapankille 56 miljardin dollaria, jolla roskapankit lunastivat ”huonoja” luottoja. Osa valtionpankeista on ollut tarkoitus listata tänä vuonna, mutta se siirtyy vähintään ensi vuoteen. On arvioitu, että jos kaikki huonojen luottojen riskit realisoituisivat, Kiinan valtion velka kaksinkertaistuisi.

Juanin parin prosentin revalvoinnilla ei ole maailmantaloudelle suurta merkitystä, mutta se  oli merkittävä ele Yhdysvalloille, joka on vaatinut erittäin voimakkaasti juanin arvon heikentämistä, ja ensimmäinen merkki Kiinan valuuttakurssipolitiikan muuttumisesta. Kiinan presidentin Hu Jintaon valtiovierailulla Yhdysvaltoihin oli varmasti  vaikutusta pieneen revalvointiin.

Yhdysvaltojen vaihtotaseen vaje ei suinkaan ole yksin Kiinan syy, vaikka Kiinan kauppa Yhdysvaltojen kanssa onkin reilusti ylijäämäinen.  Vaikka juan revalvoituisi 25 prosenttia, se ei vajetta poistaisi. Vapaasti kelluvaan valuuttaan siirtyminen kestää vielä pitkään.

Nordean kehittyviin talouksiin syventyneen Mika Erkkilän käsityksen mukaan juan ei missään nimessä revalvoituisi vuoden kuluessa yli viittä prosenttia dollaria vastaan. Vastaisuudessa muut Aasian valuutat tulevat Erkkilän arvion mukaan vahvistumaan jonkin verran ja ottavat vastaan osan dollarin heikentymispaineista, jotka kohdistuvat nyt  pelkästään euroon.

Suomalaisten yritysten investoinnit Kiinaan ovat noin neljä miljardia euroa eli noin 0,7  prosenttia kaikista suorista investoinneista. Vuonna 2004 suorien investointien määrä oli 60,6 miljardia dollaria ja vahvistettuja investointeja oli lisäksi yli 153  miljardia dollaria. Nyt ulkomaiset yritykset investoivat Kiinaan miljardi dollaria viikossa.

Suomen ja Kiinan välisen kaupan kokonaisarvo oli viime vuonna hieman alle neljä miljardia euroa, ja kauppa oli liki tasapainossa. Viennin määrä kasvoi 53 ja tuonnin 24 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kauppa on  yhdeksänkertaistunut.

Kiinassa toimii jo yli 200 suomalaisyritystä ja tuotantolaitoksia on yli 50 yrityksellä.
Nokia on suurin suomalainen yritys Kiinassa, henkilöstön määrä on yli 5 000. Suurin osa  yrityksistä on sijoittunut Pekingin ja Shanghain alueille sekä etelässä Hongkongin ja Helmijoen ympäristöön.