Omistajien yhteinen ääni
Yritysten omistajuutta mietitään ja tutkitaan nyt Suomessa enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Liikkeellepanevana voimana on ollut suomalaisyritysten myynti ulkomaisille omistajille halvalla.Suomalainen pääoma ja omistus on luotu suomalaisella työllä Suomessa”, muistuttaa Paulig Oy:n hallituksen puheenjohtaja Bertel Paulig.
”Vanhimmat suomalaisyritykset ovat työllistäneet ja maksaneet veroja jo Ruotsin kuninkaalle, Paulig Venäjän tsaarille.” Toki myös ulkomaista pääomaa on ollut mukana rakentamassa suomalaista teollisuutta, esimerkkeinä Gutzeitit ja Finlaysonit. ”Suomi oli pitkään pääomaköyhä maa, jossa valtiovallan ja valtion omistamien yhtiöiden merkitys teollistamisessa ja työpaikkojen luomisessa on ollut erityisen merkittävä.”
Viime vuosina suomalaista omistusta on siirtynyt kiihtyvällä tahdilla ulkomaille, usein alihintaan. Asialle on nyt päätetty tehdä jotain. EK, Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto ovat perustaneet Suomalaisen omistajuuden neuvottelukunnan, johon kukin on nimennyt kuusi jäsentä. Bertel Paulig on neuvottelukunnan puheenjohtaja.
Neuvottelukunta päätettiin perustaa, kun kävi ilmeiseksi, että eri edunvalvontatahot eivät onnistuneet edistämään suomalaista omistamista, ennen kaikkea verotukseen liittyvissä asioissa. ”Viime eduskuntavaalien alla PT puhui omalla äänellään, TT omallaan, Suomen Yrittäjät omallaan ja Perheyritysten liitto omallaan”, Paulig pahoittelee.
”Ja kuitenkin kaikilla oli jäsenkunnassaan yrityksiä, joilla oli paljon yhteisiä, kaikille tärkeitä asioita. Yhteisen painavan äänen puuttuminen näkyi sitten nykyisessä hallitusohjelmassa, jossa ei ole huomioitu elinkeinoelämän tarpeita eikä sille tärkeitä tavoitteita.”
Yhteistyön käynnistymistä helpotti PT:n ja TT:n yhdistyminen yhdeksi järjestöksi. Yksimielisyys kolmen järjestön yhteisen neuvottelukunnan luomisesta saavutettiin viime vuoden aikana. ”Tehtävämme on parantaa yhteistyötä ja vahvistaa suomalaisten omistajien painoarvoa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Ensimmäinen konkreettinen hanke, joka on jo käynnistetty, on sopia siitä, mikä on se suomalainen omistajuus, jonka yhteistä asiaa me ajamme”, Paulig kertoo.
”Toinen, niin ikään käynnistynyt hanke on tunnistaa ja määritellä ne asiat, jotka me suomalaisina omistajina koemme epäkohtina. Haluamme selvittää, mitkä asiat vaikeuttavat suomalaista omistusta. Lisäksi selvitämme, missä suomalaisen omistajuuden edellytykset ovat heikommat kuin ulkomaisella omistajalla ja mihin pitäisi Suomen kansallisen edun takia saada aikaan muutos.”
Tämän vuoden tavoitteena on määritellä nämä kaksi asiaa. Ensi vuoden aikana ne pyritään pukemaan toimenpideohjelmaksi. ”Tulemme kirjaamaan, sopimaan, kiteyttämään ja tuomaan julki ehdotuksia, mihin asioihin Oy Suomi Ab:n etu vaatii parannusta. Emme puhu yksittäisen omistajan, vaan koko yhteiskunnan edusta. Talouden kasvulla rahoitetaan myös se suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, jonka me olemme luoneet”, Paulig painottaa.
Bertel Paulig on henkilökohtaisesti asettanut päänsä pantiksi luvaten, että neuvottelukunnan työn jälki näkyy ja on mitattavissa kevään 2007 eduskuntavaalien jälkeen koottavan hallituksen hallitusohjelmassa. Siellä on näyttävä omistamisen asemaa korjaavia liikkeitä.
”Talouselämässä asetettujen tavoitteiden tulee olla mitattavia asioita. Kun tiedetään etukäteen, milloin ja missä saavutukset mitataan, se fokusoi ja jäntevöittää työskentelyä.”
Työ on käynnistynyt. Paulig kertoo olevansa tyytyväinen neuvottelukunnan saamaan hyvään vastaanottoon. ”Useat järjestöt, henkilöt ja myös virkamiehet ovat ottaneet yhteyttä ja kutsuneet meidät keskustelemaan mahdollisuuksista edistää suomalaisen omistamisen asiaa”, Paulig kiittelee.
”Tälle asialle on selvä tilaus. Me emme myöskään ole mikään oppositioryhmä, vaan neuvottelukuntaan on kerätty laajalti suomalaisen omistuksen edustusta. Kannamme huolta yhteisestä pärjäämisestä myös tulevaisuudessa.” Neuvottelukunta pyrkii rakentavaan keskusteluun ja konkreettisiin ehdotuksiin suomalaisen omistuksen aseman parantamiseksi, sillä uhkailulla ja synkkiä tulevaisuudennäkyjä maalamalla ei saada mitään aikaan.
Paulig korostaa työryhmänsä laajapohjaisuutta. Suomalaista omistajuutta pitää tarkastella mahdollisimman laajalti. ”Suomalainen omistajuus ja siihen liittyvät haasteet ja epäkohdat eivät kosketa yksinomaan tyypillisiä perheyhtiöitä, joita itse edustan, vaan myös pörssiyhtiöitä ja institutionaalisia sijoittajia. Säätiöt ovat myös hyvin merkittävä omistajaryhmä. Samoin vakuutus- ja eläkevakuutusyhtiöt sekä pankit.”
Jokaisella ryhmällä on omat erilliset suomalaisuuteen liittyvät haasteensa ja ongelmansa. Paulig nostaa esiin esimerkkejä, jotka osoittavat, kuinka erilaisista ongelmista voi olla kyse.
Keinotekoisiin prosenttirajoihin törmätään lähes kaikkialla. Kymmenen prosentin maagisen rajan alittamista tai ylittymistä pelätään eri yrityksissä eri syistä. ”Pankeilla ja vakuutusyhtiöillä omistuksen rajan asettaminen yli tai alle kymmenen prosentin johtaa erilaiseen kohteluun sekä verotuksessa että konsernitilinpäätöksissä. Vakuutusyhtiöiden omistuksia rajoittavat myös vakavaraisuussäännökset.”
Perheyrityksissä lahja- ja perintövero on puolestaan keskeinen ja vaikea asia. ”Kun yritys siirretään seuraavalle sukupolvelle, tapahtuipa se lahjana, perintönä tai niiden yhdistelmänä, vastaanottajalla ei yleensä ole varoja maksaa lankeavaa veroa, vaan rahat on otettava yrityksestä”, Paulig kuvaa.
”Useimmiten tämä tapahtuu osingon kautta tai luopumalla jostakin osasta liiketoimintaa. Jotta omistus voisi jatkua, yrityksestä otetaan veronmaksuun ulos varallisuutta, joka pitäisi käyttää sen kehittämiseen.”
Perintöverosta vapautuu, jos omistusosuus on yli kymmenen prosenttia ja perinnönsaaja on töissä yrityksessä tai on sen hallituksessa. Pauligin kaltainen vähänkään vanhempi perheyritys kärsii kuitenkin kymmenen prosentin omistusrajasta. Omistus on jo hajautunut viidennelle ja kuudennelle sukupolvelle, jolloin yksittäisten sukulaisten omistusosuudet jäävät väistämättä tuon rajan alle.
Bertel Paulig on kohdannut Suomessa vielä paljon isänmaallisuutta. Jos yritysjohto saa vapaasti päättää toiminnasta ja työllistämisestä, he haluavat kasvaa ja toimia täällä eivätkä muualla. Omistuksella on kotimaa, jonka etua katsotaan ensimmäisenä.
”Suomalaisella omistajalla on kasvot. Liike-elämässä täytyy saada olla tilaa tunteille. Minun henkilökohtaiseen päätöksentekooni vaikuttaa se, että tuolla seinän takana paahtimolla työskentelee kaksisataa ihmistä, jotka kaikki tunnen ja joista useimmat kohtaan päivittäin.”
Institutionaalisista sijoittajista säätiöt ovat isänmaallisimpia, usein jo säätiön toiminta-ajatukseen on kirjattu isänmaallisia periaatteita, kuten kulttuurirahastoilla. ”Säätiön on turvallisempaa olla iso omistaja suomalaisyrityksessä kuin keskisuuri omistaja kansainvälisessä yrityksessä. Yritysten asioiden seuraaminen ja käsityksen muodostaminen toimivasta johdosta, yrityksen strategiasta ja tuloksentekokyvystä on myös helpompaa kotimaassa.”
Omistajuus-sivut:
Omistajien yhteinen ääni