Veroasiantuntija
Virpi Pasanen, EK

Salomonin tuomio

EY-tuomioistuimen päätös niin sanotussa Marks & Spencer –tapauksessa ei aiheuta välitöntä uhkaa Suomen konserniavustusjärjestelmälle. Mutta onko järjestelmä silti tullut tiensä päähän?

EY-tuomioistuin antoi viime joulukuussa kauan odotetun päätöksen niin sanotussa Marks & Spencer -tapauksessa. Poliittinen painostus näytti tuottavan tulosta, ja tuomioistuin jarrutti selkeästi rooliaan EU:n yritysverotuksen harmonisoinnin veturina.

Tapauksessa oli kyse Ison-Britannian konserniverojärjestelmästä, joka sallii kotimaisten tytäryhtiöiden tappioiden vähentämisen emoyhtiön tuloista mutta ei ulkomaisten tytäryhtiöiden tappioiden vähentämistä.

Tuomioistuin hyväksyi nyt ensimmäistä kertaa jäsenvaltion perustamissopimuksen periaatteita rajoittavan lainsäädännön niin sanotun oikeuttamisperusteen nojalla. Iso-Britannia sai rajoittaa ulkomaisten tytäryhtiöiden tappioiden vähennysoikeutta emoyhtiön verotuksessa.

Tuomioistuin katsoi kuitenkin, että vähennysoikeus toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön tappiolle tulee myöntää, jos tytäryhtiöllä ei ole mahdollisuutta vähentää tappioitaan sen sijaintivaltiossa. Tältä osin tuomioistuin edellytti tappioiden lopullisuutta.

Päätös oli eräänlainen viisaan Salomonin tuomio. Marks & Spencer voitti oman juttunsa, koska tappiot olivat lopullisia, mutta suurena voittajana pidetään myös EU:n jäsenvaltioiden itsenäistä verotusoikeutta. Jäsenmaat voivat säilyttää nykyisen kaltaiset tappiontasausjärjestelmänsä ilman suurempia muutoksia.

Tuomiosta voi vetää myös Suomen konserniavustusjärjestelmää koskevia johtopäätöksiä, vaikka siinä olikin pohjimmiltaan kyse Ison-Britannian tappiontasausjärjestelmän EY-oikeuden mukaisuudesta. Konserniavustuslain nojalla kotimaisten konserniyhtiöiden voitolliset ja tappiolliset tulokset voidaan käytännössä yhdistää keskenään. Teknisesti tämä tapahtuu siten, että konserniavustus on antajayhtiölle verotuksessa vähennyskelpoinen meno ja saajayhtiölle veronalaista tuloa.

Näyttäisi siis siltä, että Suomi voi säilyttää edelleen oman konserniavustusjärjestelmänsä, jossa yhtiöiden voittoja voidaan siirtää konsernin suomalaisten yhtiöiden välillä. Voi kuitenkin olla, että konserniavustusjärjestelmä – niin hyvin kuin se kotimaisissa tilanteissa toimiikin – on tiensä päässä ja myös Suomessa siirrytään puhtaasti tappioiden vähentämiseen tarkoitettuun malliin.

Päätöksen perustelujen valossa suomalaisen yrityksen olisi ilmeisesti mahdollista vähentää ulkomaiselle yhtiölle annettu konserniavustus, jos ulkomaisen yhtiön tappioita ei pystytä enää vähentämään sen kotivaltiossa. Käytännössä tällainen lopullinen tappio voinee syntyä esimerkiksi tappioiden vanhentumisella, tappiollisen yhtiön purulla tai tappioiden menettämisellä yritysjärjestelytilanteessa. Tällöinkin konserniavustuksen vähennysoikeuden edellytyksenä olisi siis annetun konserniavustuksen lukeminen toisen yhtiön veronalaiseksi tuloksi.

Lopullinen ratkaisu Suomen konserniavustusjärjestelmän EY-oikeuden mukaisuudesta saadaan aikaisintaan tämän vuoden lopulla, kun EY-tuomioistuin  päättää niin sanotusta Esab-tapauksesta.

Marks & Spencer -päätös ei poista EU:n yhteisen konserniverotusjärjestelmän tarvetta. EU-maiden ja niissä sijaitsevien yritysten kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että rajat ylittäviä veroesteitä vähennetään EU:n sisällä. Ensimmäinen askel on niin sanotun tappiontasausdirektiiviehdotuksen henkiin herättäminen. Jäsenvaltioiden valmius direktiivin hyväksymiseen lienee nyt parempi kuin 1990-luvun puolivälissä, jolloin ehdotus oli ensimmäisen kerran esillä. Päätöksenteko asiasta on nyt siirtynyt oikeisiin käsiin, jäsenvaltioille. Niiden vastuulla on luoda toimiva, rajat ylittävä tappiontasausjärjestelmä.