Yritysten kilpailukyky ratkaisee työllisyyden ja hyvinvoinnin. Tämä on Hannu Syrjäsen johdolla toimineen työryhmän keskeinen viesti. Työryhmä valmisteli EK:n työmarkkinapoliittiset linjaukset. Sanomaa ei voi toistaa liian usein. Vain menestyvät yritykset pystyvät antamaan työtä, mikä on hyvinvoinnin keskeinen sisältö ja edellytys. Yritysten todellista kilpailukykyä ei mitata tilastollisilla selvityksillä, vaan joka päivä markkinoilla. Myös työmarkkinapolitiikassa on tästä kysymys.

Joustavat työmarkkinat ovat kilpailukykytekijä. Niillä on nykyisin kasvava merkitys, kun pääomat liikkuvat ja investointeja sekä tuotantoa voidaan sijoittaa maailmanlaajuisesti.

Toivon, että tämä näkökohta korostuisi, kun työmarkkinapolitiikasta ja yritystoiminnan edellytyksistä käydään julkista keskustelua. Avoimessa maailmantaloudessa – mistä Suomi suuresti hyötyy – yritykset sijoittuvat sinne, missä toimintaa voi kannattavimmin harjoittaa. Siksi on suuri yhteiskunnallinen intressi huolehtia siitä, että kannattavan yritystoiminnan edellytykset säilyvät Suomessa hyvinä.

Kilpailutilanne vaihtelee toimiala- ja yrityskohtaisesti. Sen vuoksi EK korostaa työryhmänsä tavoin vahvasti, että ”sopimukset tulee kehittää pikkutarkoista määräyksistä väljiksi kehyssopimuksiksi, jotka antavat liikkumavaraa yritys- ja asiakaslähtöisille ratkaisuille”.

Viime tulopoliittisessa ratkaisussa sovittiin, että alakohtaiset sopijaosapuolet eli liitot selvittävät ja sopivat tarvittavista toimenpiteistä muun muassa työllisyyden, tuottavuuden ja paikallisen sopimisen edistämiseksi. Tämän hankkeen etenemisestä käy ilmi liittojen valmius kehitystyöhön. Yhä useammassa maassa, Euroopassakin, tämä on jo todellisuutta.

On hyvä muistaa että yritykset – eivätkä niiden etujärjestöt – päättävät, mitä kilpailukykyä mahdollisesti heikentävät sopimukset käytännössä merkitsevät niiden suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Tärkeintä on sopimusten sisältö, ei muoto. Periaate pätee myös pohdittaessa seuraavan sopimuskierroksen rakennetta. EK:n uusiin työmarkkinalinjauksiin sisältyy runsaasti sisällöllisiä tavoitteita. Melkoinen osa niistä edellyttää lainsäädäntötoimia. Niille on yhteistä, että ne vahvistaisivat kilpailukykyä ja siten myös hyvinvointia.