Teksti: Riitta Ekholm
Kuvat: Janne Ruotsalainen

Lähde: Taloudellinen Tiedotustoimisto TAT

Nokian lukion kolmasluokkalaiset Lauriina Lustig, Joonas Vuoristo ja Jarmo Mattila saivat kesätyöstipendit Purso Oy:lle.

Kesätyö
kaikille win-win

Teollisuudessa on ammottava aukko osaavasta työvoimasta. Koululaiset ja opiskelijat etsivät kuumeisesti kesätyöpaikkoja, mutta surkealla menestyksellä. Turha ristiriita, joka olisi ratkaistavissa hyvinkin helposti.

Yritysten henkilöstöpäälliköiden puhelimet soivat ja nettiin virtaa työhakemuksia heti vuoden alusta lähtien. Samaan aikaan johtoryhmät tuskailevat työvoimaennusteiden parissa. Vaikka yritysten kipein tarve vakinaiselle ammattitaitoiselle työvoimalle on vasta muutaman vuoden kuluttua, niiden kannattaisi panostaa jo nyt nuoriin, jotka ovat yläasteen viimeisillä luokilla.

Viisain tapa markkinoida nuorille teollisuutta on tarjota heille kesätöitä. Ainoastaan oma kokemus voi oikaista mielikuvia likaisesta ja raskaasta työstä lähemmäksi tämän päivän todellisuutta, jossa paperitehtaiden lattiat ovat vähintään yhtä puhtaat kuin virastojen.

Kun Taloudellinen Tiedotustoimisto TAT kysyi Nuorisotutkimuksessaan, mitä nuorille tulee mieleen sanasta teollisuus, vastaukset olivat hyvin pitkälle kuin historian tunnilta: teollista vallankumousta ja kehruujennyä. Työelämään tutustuminen eli TET-jakso on monelle oivalluksen paikka huomata, että teollisuudesta saattaisi löytyä se oma juttu. Yhtä arvokas tieto on myös se, että ala onkin jotakin ihan muuta kuin on kuvitellut.

Kesätyö on investointi

Mutta hyväkään TET-todistus ei takaa kesätyön saamista, sillä yritysten mielestä mielekästä työtä ei ole tarjolla alle 18-vuotiaille. Tuotannossa tämä voi avustavia hommia lukuun ottamatta pitää paikkansa, mutta monet tehtävät asiakaspalvelussa, markkinoinnissa tai mikrotuessa sujuvat tämän ikäisiltä – jopa ilman koulutusta tai aikaisempaa työkokemusta.

Jokainen harjoittelujakso ja kesätyö ovat plussaa nuorelle, joka yrittää saada oman jalkansa työelämään ja päästä kiinni elämään ylipäänsä. Ei yrityskään tässä häviä, sillä opiskelijan palkkaaminen kesätöihin saattaa olla sille tuottoisa investointi – eikä rasite, niin kuin jotkut työnantajat vielä ajattelevat.
 
Virherekrytoinnit maksavat, mutta hyvät valinnat maksavat itsensä takaisin korkojen kanssa. Jos nuori on koko opintojensa ajan saman työnantajan palveluksessa ja vielä valmistuttuaan hakee sieltä vakinaista paikkaa, yrityksellä on syytä olla tyytyväinen.

Yrityksillä pitäisi olla nuoria kasvamassa ja ottamassa ajallaan suuren ikäluokan paikat. Nuorten työntekijöiden puuttuminen voi antaa markkinoille signaalin siitä, etteivät yritykset itsekään oikein usko tulevaisuuteen.

Työmarkkinat ovat nyt osaajien hallussa, eikä akateemisten vanhempien lapsista enää välttämättä tule akateemisia. Satakunnassa lukioon pääsi viime keväänä keskiarvolla 5,2, mutta putkimiehiksi aikovat tarvitsivat 7,8 keskiarvon. Markkinat ovat tainneet toimia: pula putkimiehistä saattaa olla kohta vanha uutinen.

Määrätietoinen nuori voi iskeä kultasuoneen hakeutuessaan oppiin alalle, jonka taitajista on pula joidenkin vuosien kuluttua. Mutta voiko olettaa, että kuusitoistavuotiailla on kyky ennakoida eri alojen työvoimatarpeita ja onko näillä tiedoilla merkitystä uravalinnassa? Jos tietokoneinsinööreistä tai kirvesmiehistä on pulaa viiden vuoden kuluttua, suurin osa nuorista nostaisi kulmia ja sanoisi tietyllä intonaatiolla: ”so what?”

Todempi kuva teollisuudesta

Yritykset voivat tehdä paljon, ja monet tekevätkin. Esimerkkinä nokialainen alumiiniprofiileja suunnitteleva ja valmistava Purso Oy. Tuotantojohtaja Jukka Lähteenmäki otti viime keväänä yhteyttä Nokian lukion rehtoriin ja opinto-ohjaajaan ja ehdotti kesätyöstipendin antamista hyvin matemaattisissa aineissa menestyneelle opiskelijalle.

Lukion kolmasluokkalaisista Lauriina Lustigista, Jarmo Mattilasta ja Joonas Vuoristosta erottui kolmen kärki, josta oli tarkoitus valita yksi, mutta Purso Oy päätti palkata heidät kaikki. Kaikkien kolmen käsitykset teollisuudesta olivat enemmän tai vähemmän uutisten luomia mielikuvia.

Kesätyön jälkeen kuva oli toinen. Lauriina muistaa koneet, sahojen äänet ja tehokkuuden. Jarmo mieltää teollisuuden hyväksi työllistäjäksi ja Joonas kuvaa sitä paikaksi, jossa osataan hyödyntää muun muassa luonnonvaroja.

Jarmo ja Joonas pääsivät perehtymään tehdastyön saloihin, kuten alumiinin sahaamiseen ja vetämiseen, nosturilla ajamiseen sekä rullauskoneen käyttöön. Työn raskaus yllätti heidät molemmat. ”Kouluun oli kiva päästä huilaamaan”, kommentoi Jarmo. Myös Joonas piti hyvänä, että kouluasiat unohtuivat täysin ja sen vuoksi työkin maistui hyvältä.

Lauriina työskenteli kunnossapito-osastolla, ja työhön kuului kaikkea siivoamisesta ja koneiden rasvauksesta puujätteiden käsittelyyn ja kukkapenkkien kunnostukseen. Hän kertoo oppineensa työelämän yleisistä käytännöistä sekä siitä, miten alumiinitehtaassa eri koneet toimivat.

Kymmenen vuoden kuluttua Lauriina toivoo olevansa töissä lääketieteellisellä alalla, esimerkiksi tutkijana tai sitten eläinlääkärinä. ”En ole ajatellut noin pitkälle tulevaisuuteen... päivä kerrallaan. Toivottavasti asun omassa talossa perheen kanssa onnellisena”, sanoo puolestaan Joonas. Jarmo ei lähde tarkemmin arvuuttelemaan, mistä hän itsensä kymmenen vuoden kuluttua löytää. ”Kiinnostavasta ja haasteellisesta työstä.”