Huippututkimuksesta lisäarvoa
Maailman parhaan insinööriyliopiston MIT:n budjetti ja Suomen julkinen panostus tutkimukseen ovat samaa luokkaa, noin 1,3 miljardia dollaria. Prima kysyi, mitä mieltä huippututkimuksen tasosta Suomessa ovat Nokiasta eläkkeelle jäänyt Yrjö Neuvo ja Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara.Molempien kommenteissa toistuvat sanat valinta, globaali yhteistyö, spontaani uteliaisuus sekä sensoreiden pitäminen ulkona. Sanoman voisi tiivistää lauseella: vaikka kaikki Suomen yliopistot pantaisiin yhteen, meistä ei tulisi johtavaa nanotekniikan tutkimuspaikkaa, on tehtävä valintoja.
Suomessa on pyrittävä nyt tuottavuuden nousuun ja kasvuun korostamalla laatua määrän sijaan kaikilla tasoilla, myös koulutuksessa. Tietoyhteiskunnassa yliopistot ovat talouden kasvun keskiössä.
”Paperiteollisuutta ja muita klustereitamme tukeva huippulaatuinen perustutkimus on avainasemassa siinä, että klustereiden elinvoimaisuus säilyy. Tarvitaan lisäarvoa. Se on hyvin tärkeää Suomelle”, linjaa Nokiasta juuri eläkkeelle jäänyt johtaja Yrjö Neuvo.
Kukaan ei tiedä, minkä näköinen maailma on kymmenen vuoden päästä, ja muutosnopeus vain kiihtyy koko ajan. Tekesin pääjohtajan Veli-Pekka Saarnivaaran mukaan meillä on kiire.
”Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa pitäisi reagoida heikkoihin signaaleihin nopeasti, sillä toimenpiteiden vaikutukset nähdään aidosti vasta 10–15 vuoden kuluttua. Jos alamme toimia vasta silloin, kun asiat ovat huonosti, olemme todella pahasti myöhässä. Emme vain tahdo uskoa tätä, kun asiamme ovat tällä hetkellä kohtuullisen hyvin.”
Kansainvälinen osaaminen ratkaisee
Arvostetun MIT:n (Massachusetts Institute of Technology, Boston) budjetti on 1,3 miljardia dollaria, liki saman verran kuin Suomen koko julkisen sektorin panostus tutkimukseen. MIT:n toiminta perustuu isoihin volyymeihin, ja yritykset rahoittavat valtavilla summilla puhdasta perustutkimusta antaen yliopistolle liki vapaat kädet tutkimusalueiden valintaan. Se ei pienessä Suomessa ole ikinä mahdollista.
”Meitä ei ole kuin viisi miljoonaa, voimme olla todellisia huippuja aika harvalla alueella, joten on tehtävä valintoja”, sanoo sekä akateemisen että yritysmaailman hyvin tunteva Neuvo.
”Lisäksi meidän pitää olla hyvin verkostoituneita, koska samalla tasolla olevia ja parempia huippuja löytyy maailmalta ihan helposti. Pitää olla koko ajan sensorit ulkona.”
Neuvo korostaa, ettei Nokialla ole mitään muuta mittaria huippuosaamisessa kuin kansainvälinen osaaminen.
”Kilpailijat ovat globaaleja yrityksiä. Ei voida tyytyä kansallisen tason huippuosaamiseen, vaan sen pitää olla globaalisti mitaten aivan ehdotonta huippua. Saman ajattelumallin pitää päteä yliopistoissakin. Suomesta löytyy helposti havaittavissa olevia heikkoja osaamisalueita, joita pitäisi vahvistaa”, Neuvo huomauttaa.
Tutkimus on myös vaihtokauppaa. ”Jos sinulla on annettavaa, sinulle myös annetaan. Jos sinua ei arvosteta eikä sinulla ole mitään annettavaa, et pääse edes keskusteluihin mukaan. Kansallisen huippututkimuksen pitää aina rakentua kansainväliselle yhteistyölle.”
Fokusointi ei suinkaan merkitse tiukasti keskusjohdettua jaottelua siitä, mihin panostetaan, mutta jos halutaan suunnata tutkimusta, niin valintoja on tehtävä.
”Tarvitsemme sekä puhdasta perustutkimusta että suunnattua tutkimusta. Pitää huolehtia siitä, että tasapaino säilyy oikeana. Jos lisäpanostuksia tehdään kansantalouden haasteiden ja elinkeinoelämän takia, panoksia ei voi enää levittää tasaisesti. Eri toimijoiden resursseja pitäisi saada kohdistetuksi isompiin kokonaisuuksiin, jotka olisivat kansantalouden kannalta tärkeitä. Tarvitaan riittävä kriittinen massa”, Veli-Pekka Saarnivaara korostaa.
Yrjö Neuvo painottaa, että fokusoituminen ja priorisointi eivät suinkaan merkitse sitä, että tieteen tekemisen vapautta kahlittaisiin.
”On sallittava spontaani uteliaisuus ja yllätyksellisyys. Esimerkiksi kylmälaboratorion saavuttamilla kylmyysennätyksillä ei ole suoraan relevanttia tekemistä elinkeinoelämän kannalta, mutta sieltä on tullut aivan erinomaisia tutkijoita, jotka ovat löytäneet muita hyviä paikkoja. Tällaisillekin avauksille pitää olla mahdollisuus, mutta silloin pitää olla tosi hyvä.”
”Suomen elinkeinoelämää ajatellen huippuja pitäisi syntyä sopiville tasoille, joista päästäisiin yrityksiä hyödyntävään sovellukseen pitkällä tähtäyksellä. Perusasioita voidaan tutkia hyvin rajallisesti, mutta on hyvä ymmärtää niitä.”
Neuvo ottaa esimerkiksi nanoteknologian, maailmanlaajuisen trendin, johon kaikki panostavat.
”Meidän pitää kysyä, mikä nanotekniikassa on se sovellus, joka potentiaalisesti eniten hyödyttäisi Suomen kansantaloutta. Vaikka kaikki Suomen yliopistot pantaisiin yhteen, niin ei meistä tulisi johtavaa nanotekniikan tutkimuspaikkaa, eli on tehtävä valintoja.”
Härkää sarvista
Kymmenen vuotta sitten painotettiin aluepolitiikan nimissä korkeakoulujen alueellista vaikuttavuutta ja verkostoa laajennettiin. Vastikään vielä harkittiin diplomi-insinöörikoulutuksen aloittamista Jyväskylässä ja Joensuussa. Opetusministeriö ei ylijohtajansa Arvo Jäppisen johdolla hyväksynyt kumpaakaan. Myös Joensuun juristikoulutushankkeelle pantiin piste.
Yrjö Neuvo arvioi, että muutoskeskustelussa ja toteuttamisvaiheessa aluepolitiikka tulee olemaan yksi kipeimpiä aiheita. Kaikkien yksiköiden laveaan kehittämiseen eivät resurssit riitä millään.
”Se on hankala keskustelun aihe ja vaatii kypsyyttä, jota meillä ei ole tähän saakka ollut. Paras keino edetä on ottaa härkää sarvista.”
”Kymmenen vuotta sitten optimoitiin alueellisesti, mutta nyt aika on selvästi ajanut sen ohitse. Nyt pitää puhua kansainvälisestä kilpailukyvystä. Meillä ei vielä ymmärretä muutosta, sitä että on oltava tosi hyvä ja vahva tietyillä alueilla. On parempi vaihtoehto, että huippuyksikkö on 200 kilometrin päässä kuin että on monta yksikköä 200 kilometrin säteellä tasaisesti jaettuna. Huippuyksikkö voi kuitenkin vaikuttaa koko kansakunnan osaamiseen verkostoitumalla.”
Neuvo näkee korkeakoulutuksesta käytävässä keskustelussa paljon positiivisia piirteitä. Rehtorien neuvoston manifesti oli hänen mielestään hyvä avaus, ja myös tekniikan alan yliopistot ovat aidosti lähdössä itse uusiutumaan. Osaamiskeskusten uudistaminen kohti alueellista yhteistyötä on positiivinen liikahdus, samoin Tekesin ja Suomen Akatemian käynnistämä uusi rahoitusohjelma professoritason huippututkijoiden saamiseksi Suomeen ja tulevaisuutta luotaava FinnSight 2015. Myös opetusministeri Antti Kalliomäen kommentit uudistushankkeiden yksityiskohtiin ovat nekin olleet positiivisia signaaleja.
Yrjö Neuvo oli puheenjohtaja toimikunnassa, joka pohti teknillisen alan koulutusta Suomessa. Ennätysnopeasti kasaan puristettu raportti on saanut Neuvon mukaan oikein hyvän vastaanoton muutamaa ammattikorkeakoulua koskevaa, kiireessä vähän epäselväksi jäänyttä sanamuotoa lukuun ottamatta.
Rohkeutta puuttuu
Huippuyliopiston tuntee siitä, että se vetää huippututkijoita kuin ruusu mehiläisiä.
Saarnivaara luettelee kolme asiakokonaisuutta, joilla huippuosaamista saataisiin Suomeen. Tieteen tason ja tutkimusympäristön on oltava riittävän korkealla tasolla. Se on tärkein asia. Seuraava kokonaisuus ovat riittävät taloudelliset kannusteet. Suomessa opetusministeriö hallinnoi pitkälle yliopistoja. Sanotaan, että yliopistot ovat tilivirastoja, mutta se ei Veli-Pekka Saarnivaaran mielestä ihan pidä paikkaansa. Ei opetusministeriö esimerkiksi kontrolloi palkkoja.
 |
”Yliopistoilla olisi kyllä aika paljon omaa päätäntävaltaa, esimerkiksi määritellä sopimuspalkkapohjaisesti palkkoja, mutta niillä ei ole rohkeutta tehdä sitä.”
Kolmas Saarnivaaran asiakokonaisuus on yhteiskunnan säädöspohja. ”Maahanmuuttopolitiikkamme on aika tiukkaa tällä hetkellä. Meillä opiskelleiden on pakko lähteä valmistuttuaan työpaikan perään kotimaahansa. Maahanmuuttopolitiikkamme on muotoutunut pakolaispolitiikaksi, kun meidän pitäisi houkutella tänne osaavia ihmisiä. Pitkällä tähtäyksellä maahanmuuttopolitiikka liittyy koko kansakunnan geeniperimän monipuolistamiseen.”
Saarnivaaran mukaan Suomessa on tohtoritason opiskelijoista ulkomaalaisia 5–6 prosenttia, kun luku Ruotsissa on kolminkertainen ja Sveitsissä seitsenkertainen.
Työnjako toimii
Tutkimusvaroja jakaa Suomessa iso määrä toimijoita. Yrjö Neuvo arvioi keskinäisen työnjaon kuitenkin toimivan.
”Järjestelmä on aika kivasti fokusoitunut, ei siinä ole valittamista. Se on pikemminkin ongelma, että sekä Akatemiassa että Tekesissä karsintaprosentti on korkea. Todella hyviä, elinkeinoelämälle hyödyllisiä tutkimushankkeita joudutaan julkisessa haussa hylkäämään, se vähän riipaisee”, Neuvo arvioi mainiten nimeltä professori Hannu Paulapuron ja hänen ryhmänsä.
Parantamisenkin varaa kuitenkin on. Veli-Pekka Saarnivaara on havainnut, etteivät eri rahoittajien roolit ole hahmottuneet asiakkaille riittävän selvästi. Myös eri toimijoiden välisessä yhteistyössä riittää parannettavaa.
Tutkimusresurssit saattaisivat kasvaa, jos yksityisen rahoituksen määrää saataisiin nostetuksi. Yliopistoille tehdyt lahjoitukset haluttaisiin verovapaiksi kokonaan tai ainakin miljoonaan euroon saakka. Neuvon mielestä verovapaus on vain yksi pieni yksityiskohta kokonaisuudessa, mutta sekin pitäisi toteuttaa. Pienessä maassa lahjoitukset olisivat melko pieniä eikä yksityiseen rahaan perustuva yliopistojen yksityistäminen ole mahdollista.
Yksi malli olisi jakaa yliopistot julkisessa ohjauksessa oleviin sivistysyliopistoihin ja julkisesta ohjauksesta irrallaan oleviin tiedeyliopistoihin. Innovaatioyliopiston muodostaminen näyttää etenevän. Siinä liitettäisiin yhteen Helsingin kauppakorkeakoulu, Teknillinen korkeakoulu sekä Taideteollinen korkeakoulu.
Yksi ongelma on se, että huippututkimuksen tuloksia ei kyetä hyödyntämään kaupallisesti riittävän tehokkaasti. Veli-Pekka Saarnivaara sanookin, että ensiksi kauppakorkeakoulut pitäisi saada mukaan yritysten ja teknisten korkeakoulujen yhteistyöhön, ja toiseksi aloittavat yritykset tarvitsevat tiimin, jossa on osaava yrittäjä mukana. Ei ole järkevää ryhtyä kouluttamaan tutkijasta liikemiestä.
Suomessa käytetään verokannusteita tutkimukseen huomattavasti vähemmän kuin useimmissa muissa maissa. Veli-Pekka Saarnivaara pohtii, että yksi esimerkki verohelpotusten suuntaamisesta voisivat olla yksityishenkilöiden pääomasijoitukset alkaviin yrityksiin.
”Todennäköisesti valtio ei menettäisi verotulojaan pidemmällä tähtäyksellä, vaan päinvastoin.”
"Jos alamme toimia vasta silloin, kun asiat ovat huonosti, olemme todella pahasti myöhässä", sanoo Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara.
Huippututkimus:
Huippututkimuksesta lisäarvoa