Teksti: Hannele Mayer
Kuvat: Miika Kainu
Virpi Pasanen

Mieluummin askeleen edellä
kuin jäljessä

Kansainvälinen kilpailu yritysverotuksessa on kiihtynyt niin, että radikaalienkin uudistusten hyöty voi sulaa nopeasti pois. EK kannustaa pitämään huolta Suomen yritysverotuksen kilpailukyvystä mieluummin askeleen edellä muita maita kuin viimeisen pakon edessä.

"Hakeeko yrityksesi uutta etabloitumismaata? Tai suunnitteleeko investointia? Tervetuloa meidän maahamme! Kevennämme yritysverotusta ensi vuoden alusta ja avitamme investointeja uusin verohelpotuksin. Vertaa meitä muihin maihin ja laske, miten paljon hyödyt…”

EK:n veroasiantuntija Virpi Pasanen kuulisi mielellään tällaista puhetta suomalaisten poliitikkojen suusta. Todellisuudessa puhuja on kuitenkin Hollannin talousasioiden ministeri Joop Wijn, joka kävi hiljattain mainostamassa maansa yritysverouudistusta kansainvälisessä verokongressissa Amsterdamissa.

Hollanti tunnetaan yritysmyönteisen verotuksen kärkimaana Euroopassa. Maa on houkutellut erityisesti konserneja antamalla niille erilaisia verovapauksia. Ensi vuoden alusta Hollanti kuitenkin uudistaa taas yritysverotustaan, koska monet muutkin maat ovat alkaneet tarjota samantyyppisiä etuja. Wijn ei halua jäädä seuraamaan sivusta, kun toiset kirivät ohi.

”Hollannin esimerkki kuvaa hyvin, miten kiivasta kilpailu yritysten sijoittumismaasta ja investoinneista nykyään on. Asia tiedostetaan ja myönnetään todeksi aivan eri tavalla kuin vielä pari vuotta sitten”, Virpi Pasanen sanoo.

Uudet EU-maat oikea vertailukohde

Suomen yritysverotusta uudistettiin viimeksi vuoden 2005 alusta. Yhteisöverokanta laski 29 prosentista 26 prosenttiin ja osakeyhtiöt saivat käyttöomaisuusosakkeiden osalta myyntivoittoverovapauden tietyissä tilanteissa. Se kohensi Suomen yritysverotuksen kilpailukykyä. Yhteisöverokantamme oli EU:n neljänneksi alhaisin.

Uudistuksesta on kulunut nyt kaksi vuotta. Sinä aikana useat EU-maat ovat alentaneet yhteisöverokantaansa, ja lähes kaikissa uusissa EU:n jäsenmaissa kanta on Suomea alhaisempi. ”Meillä tuntuu leijuvan ilmassa sellaista henkeä, että uudistus tuli hoidettua kuntoon ja se riittää. Ei riitä! Uudistamistarve on jatkuvaa”, Pasanen napauttaa.

Suomen pitää seurata tarkkaan, millaisia ratkaisuja muut maat tekevät yritysverotuksessaan ja reagoida niihin – mieluummin askeleen edellä kuin jäljessä. Jos mitään ei tehdä, tilanteemme ei suinkaan säily ennallaan, vaan heikkenee. Parin vuoden takainen kilpailuetu on sulanut nopeasti pois.

Yritysverotuksella on merkitystä erityisesti investoinneille. Verotus ei ole toki ainoa seikka, jonka perusteella yritykset investoinneistaan päättävät, mutta se voi ratkaista, mihin maahan investointi tehdään.

”Jotkut väittävät, ettei verotustamme pidä verrata EU:n uusiin jäsenvaltioihin, koska ne ovat niin erilaisia kuin Suomi. Mutta kun yritys miettii, investoiko se Suomeen vai jonnekin muualle, vaihtoehtona ovat usein juuri uudet EU-maat tai jopa Aasian maat, eivät niinkään vanhat EU-maat”, Pasanen huomauttaa.

Reilusti rinta rottingilla

Veroasiantuntija löytää Hollanti-esimerkistä myös muuta opittavaa. ”Kun verotusta rukataan Suomessa yritysmyönteiseen suuntaan, se tapahtuu lähes poikkeuksetta voivottelun ja harmittelun säestyksellä. Että tällaista nyt valitettavasti joudutaan tekemään. Tuskittelevasta ilmapiiristä ei ollut Alankomaissa tietoakaan. Päinvastoin, uudistuksella ylpeiltiin ja hehkutettiin, miten yritysten kannattaa nyt tulla hyödyntämään uudet veroedut.”

Verokongressissa Hollannin talousministeriöllä oli jopa oma ständinsä, jonne sai jättää yhteystietonsa ja josta ne hoidettiin eteenpäin yrityksen mahdollisen etabloitumisen käynnistämiseksi. Samainen kongressi pidettiin vuonna 2004 Itävallassa, joka nosti tuolloin näyttävästi esiin radikaalin verouudistuksensa neljän uuden EU-jäsenmaan naapurimaana. Myös Irlanti on pitänyt kovaa ääntä yritysmyönteisestä verotuksestaan.

”Suomessa pitäisi omaksua aivan toisenlainen asenne ja korostaa rohkeasti veromuutosten myönteisiä puolia. Miten vaikkapa verokannan alentaminen tai jokin muu yritystoimintaa kannustava muutos lisää talouden dynamiikkaa ja houkuttelee sitä kautta uusia yrityksiä ja investointeja. Ja synnyttää viime kädessä uusia työpaikkoja.”

Pasanen muistuttaa, että maa, joka tekee muutokset ensin, kerää niistä itselleen myös suurimman hyödyn. Rohkeus kannattaa. ”Ettei aina odotettaisi siihen hetkeen, kun ollaan jo ’pistooli ohimolla’, niin kuin eräät veroasiantuntijat osuvasti vertasivat Suomen myyntivoittoverovapauden säätämisen yhteydessä.”

Poistoleikkurille jyrkkä ”ei”

Yritysverotuksen kehittämistyöryhmä ehdotti viime keväänä Suomen veropoistojärjestelmän uudistamista ja poistotason kiristämistä. Ehdotusta perusteltiin sillä, että yritysverotus on sovitettava yhteen IFRS-raportoinnin kanssa.

”Poistojärjestelmä tulee toki uudistaa, koska se ei nykyisellään ole yhteensopiva IFRS:n kanssa. Mutta se ei millään muotoa edellytä poistojen leikkaamista!” Pasanen pamauttaa.

Yritykset ovat ihmetelleet kovasti leikkaamisaikeita, koska samaan aikaan kilpailu investoinneista ja niiden sijaintimaista käy todella kiivaana. On vaikea käsittää, miksi ehdotus nostettiin taas pöydälle, vaikka elinkeinoelämä on sen jo kaksi kertaa aikaisemmin tyrmännyt. Eikö yritysten ääntä välitetä kuunnella tässä asiassa? Ei kilpailutilanne suinkaan ole helpottunut, vaan kiristynyt.

”Tällaiset ehdotukset ovat todella hälyttäviä ja huolestuttavia. Niitä ei pitäisi heitellä ilmaan edes koemielessä, sillä ne vaikuttavat välittömästi investointipäätöksiin. EK:n korviin on jo kantautunut tietoja investointien lykkäämisestä, koska ei tiedetä, leikataanko poistoja vai ei.”

Pasasen mukaan nyt tarvitaan pikaisesti täysi poliittinen sitoutuminen siihen, ettei investointiedellytyksiä heikennetä. Se olisi tärkeä signaali yrittäjille ja loisi yrittämiseen tulevaisuudenuskoa.

Hän arvelee, että ehdotuksen taustalla väikkyy virkamiesten pyrkimys kohti teoreettisesti mahdollisimman oikeaoppista verojärjestelmää. Nykymaailmassa ei kuitenkaan ole eduksi takertua liiaksi järjestelmän säntillisyyteen.

”Verotuksella pitää myös tehdä talouspolitiikkaa ja sillä voi kilpailla. Suomen ei pidä pienenä maana olla kärkijoukoissa kiristämässä yritysten poistoja.”

Toinen perustelu leikkausehdotuksille juontanee juurensa ajattelusta, että poistot ovat vain jaksotuskysymys ja ettei niillä ole nykyisellä korkotasolla yrityksille suurtakaan merkitystä. Pasanen ei ymmärrä tällaisia perusteluja.

”Kyllä rahalla on aina hintansa. Kun yritys tekee investoinnin, raha lähtee samalla hetkellä pois sen kassasta ja sillä on merkitystä, millä aikataululla investoinnin saa poistaa verotuksessa. Usein investoinnit ovat myös niin suuria, että matalakin korkotaso merkitsee euroissa isoja summia.”

Laahaava lainsäädäntö käy kalliiksi

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensimmäinen tavoite on huolehtia Suomen yritysverotuksen kilpailukyvystä globaalissa viitekehyksessä. Pasanen ei ryhdy määrittelemään yhteisöverokannan pilkuntarkkaa prosenttilukua, koska ei voi varmuudella tietää, miten maailma muuttuu.

”Mutta jo nyt on selkeästi nähtävissä, että tulevan hallituksen pitäisi alentaa yhteisöverokantaa useammalla prosenttiyksiköllä heti hallituskautensa alussa. EK:n verolinjaukset kehottavat menemään kohti 20 prosenttia.”

Kevennysvaraa on, sillä talous kasvaa Suomessa hyvää tahtia ja esimerkiksi arvonlisäveron tuotto ylittää odotukset tänä vuonna huimasti. Yhteisöverokannan taso ei kuitenkaan yksinään ratkaise, jos verotusta kiristetään samanaikaisesti jollakin toisella saralla. Ratkaisevaa on kokonaisuus, joka syntyy yhteisöverokannasta ja veropohjasta.

Pasanen alleviivaa vielä yhtä yritysverotuksen kannalta keskeistä seikkaa – verolainsäädännön huoltotyötä. Tällä hetkellä se on suoraan sanoen rempallaan. Esimerkiksi jo mainittua IFRS:n ja yritysverotuksen yhteensovittamista ei ole vieläkään saatu valmiiksi, vaikka elinkeinoelämä on penännyt sitä jo useita vuosia.

”Ja kun lainsäädäntö ei pysy ajan tasalla, laskun maksavat yritykset. Esimerkiksi IFRS:n tapauksessa se tarkoittaa turhaa tuplatyötä kirjanpidossa. Hiljattain voimaan tullut osakeyhtiölaki puolestaan tarjoaa monia uusia yritysjärjestelymahdollisuuksia, mutta koska verolainsäädäntö ei vielä tunne niitä, yrityksetkään eivät voi niitä käytännössä hyödyntää”, Pasanen luettelee.

Hänestä on turhauttavaa, että jopa pienten teknisten lakimuutosten aikaansaaminen yritysverotuksessa vaatii valtavaa ponnistelua. Siinäkin tapauksessa, ettei muutos edes vaikuttaisi verokertymään. Puhumattakaan, että lainsäätäjä havahtuisi kohentamaan yritysverotusta oma-aloitteisesti.

”Kyse lienee osin viranomaisten resursseista, mutta aivan varmasti myös huomattavaa kohennusta kaipaavasta yritystuntemuksesta. Ei yritysten rattaisiin tule heittää tällaista turhaa hiekkaa”, Pasanen sanoo.