Uusien osaajien aika on jo nyt
Työelämävalmiuksien antaminen koko ikäluokalle on Suomen koulutusjärjestelmän suuri tulevaisuuden haaste. EK:ssa valmistuneiden ennakointihankkeiden mukaan myös ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen täytyy tuottaa korkeatasoista, nykyistä laaja-alaisempaa osaamista.Vuoden 2020 Suomessa toimialojen rajat ovat hämärtyneet samoin kuin eri henkilöstöryhmien selvät tehtävärajat. Työelämässä tarvitaan tietyn alan ydinosaamisen lisäksi kykyä toimia laaja-alaisesti.
Kaikkialle ulottuva kansainvälisyys, koveneva kilpailu ja verkostomainen työskentely edellyttävät sekä yrityksiltä että työntekijöiltä joustavuutta ja vahvaa osaamista. Globaalissa toimintaympäristössä yrityksiltä vaaditaan vastuullista ja eettistä otetta. Myös työelämässä tarvittavien taitojen hankkiminen muuttuu moninaisemmaksi.
Tällaisiin tuloksiin päädytään Elinkeinoelämän keskusliiton kahdessa pitkän aikavälin osaamis- ja koulutustarpeita ennakoineessa hankkeessa, jotka saatiin päätökseen lokakuussa. Tulevaisuusluotain paneutui teollisuus- ja rakentamistaustaisiin klustereihin ja Palvelut 2020 palvelualoihin. Hankkeiden loppuraportit julkistettiin Finlandia-talolla pidetyssä seminaarissa, jossa kysyttiin, miten Suomen rahkeet riittävät vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.
Kysyntää sekä syvälle että laajalle osaamiselle
Kummassakin ennakointihankkeessa tunnistettiin kaksi samanaikaista, voimakasta trendiä: uuden liiketoiminnan syntyminen toisiaan lähentyvien toimialojen rajapinnoille ja jyrkkien tehtävärajojen hämärtyminen.
”Nämä kehityskulut johtavat siihen, että työelämässä on kysyntää hyvin monenlaisille osaajille. Niille, jolla on syvälle menevää erikoisosaamista, ja niille, jotka kykenevät luovimaan eri osaamisalueilla”, EK:n koulutusjohtaja Markku Koponen summaa.
Kansainvälistyminen edellyttää työntekijöiltä vahvaa kielitaitoa ja kykyä työskennellä monikulttuurisessa työyhteisössä. Myös luovuutta ja innovatiivisuutta tarvitaan. Useimmissa tehtävissä edellytetään liiketoiminta- ja palveluosaamista samoin kuin kykyä hyödyntää kehittyvää teknologiaa.
Työtehtävien monimutkaistuessa ja verkostoyhteistyön lisääntyessä tarvitaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Muotoiluosaaminen tehostaa prosesseja ja lisää tuottavuutta.
Digitalisoitavissa olevat palvelut siirtyvät verkkoon ja lisäävät merkittävästi uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Näiden palvelujen markkinat ovat globaalit. Toisaalta tarve lähipalveluille kasvaa huimasti, sillä vanheneva väestö tarvitsee vääjäämättä hoiva- ja hoitopalveluja. Kysyntää on myös työikäisen väestön arjen helpottajille.
Tutkinnot tarpeen pilkkoa moduuleiksi
Ennakointihankkeiden lopputulosten valossa Suomen koulutusjärjestelmällä on kaksi suurta haastetta: antaa työelämävalmiudet koko ikäluokalle sekä tuottaa korkeatasoista ja nykyistä laaja-alaisempaa osaamista niin ammatillisessa kuin korkea-asteenkin koulutuksessa.
”Nykyiset tutkinnot tulisi pilkkoa pienempiin osakokonaisuuksiin, moduuleihin, joita voisi suorittaa koulutusta ja työtä yhdistellen”, Koponen sanoo.
Ammatillisessa koulutuksessa työelämän perusvalmiudet pitäisi voida hankkia kolmivuotista koulutusta lyhyemmässä ajassa. Tätä osaamista voitaisiin täydentää myöhemmin tutkintoon saakka. Ammattikorkeakouluissa moduuleja tulisi voida valita yhtä koulutusalaa laajemmalta alueelta, ja myös yliopistoissa tulisi olla nykyistä laajempi mahdollisuus poikkitieteellisiin opintoihin.
”Tarvetta on yhä enemmän niille, joilla on sekä ammatillinen koulutus että ainakin osasuorituksia ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmista. Ammatillista linjaa tulisi vahvistaa ammattikorkeakoulujen sisäänotossa”, koulutusjohtaja painottaa.
Vakuutus osaamisen vanhentumista vastaan?
Koponen remontoisi aikuiskoulutuksen kokonaan. Yksilöiden lisääntyvä vastuu oman osaamisen ajan tasalla pitämisestä edellyttää joko vapaaehtoisen tai yleisen koulutusvakuutuksen käyttöönottoa. Sen turvin työntekijät voisivat päivittää ja suunnata koulutustaan uudelleen työuransa varrella.
”Suomalaiset on vakuutettu sairauden, työtapaturmien ja työkyvyttömyyden varalta, mutta ei osaamisen vanhenemisen varalta. Työelämä vaatii kuitenkin jatkuvaa kouluttautumista ja tietojen päivittämistä.”
Työelämässä tarvittavan osaamisen kehittämiseen syntyy vahvasti kilpaillut markkinat, joilla toimii sekä suomalaisia että kansainvälisiä palveluntarjoajia. Ne kehittävät uusia oppimismenetelmiä, joissa teknologia tukee vuorovaikutteista oppimista työssä, vapaa-ajalla ja koulutuksessa.
”Miten Suomi pärjää laitostyyppisellä koulutusjärjestelmällään tällaisilla markkinoilla? Nyt on kiire laatia koulutuksen kansainvälistymisstrategia, muuten jäämme kelkasta jo ennen kuin kilpailu on kunnolla alkanutkaan”, Koponen huolehtii.
Laadun ja määrän liitto
EK:n innovaatioympäristö ja osaaminen -sektorin johtaja Timo Kekkonen painottaa koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnin välttämättömyyttä.
”Ennakointi on tulevaisuuden tekemistä ja tulevaisuuteen vaikuttamista, ei pelkkää sopeutumista tai oikein arvaamista. Muutosnopeuden koko ajan kiihtyessä yhteiskunnan kehityssuuntia tulee tarkastella hyvin laaja-alaisesti. Osaamis- ja koulutustarpeiden ennakoinnin täytyy tulla lähemmäksi Suomen tutkimustarpeiden ennakointia.”
Kekkosen mukaan on myös arvioitava, millaisia tuloksia nykyinen koulujärjestelmä tuottaa. Ennakoinnin tulosten hyödyntämiselle tulee antaa lisää painoarvoa, kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä lisätä sekä eri toimijoiden roolia selkeyttää.
”EK:n ennakointihankkeiden raportit tarjoavat ansiokasta aineistoa tulevaisuuden tekemiseen”, opetusministeriön kansliapäällikkö Harri Skog kommentoi.
Hän muistuttaa, että ennakoinnissa on kyse sekä laadullisista että määrällisistä asioista. Nuoret ikäluokat pienenevät nykyiseen verrattuna noin kymmeneksellä vuosina 2012–2020. Tällä hetkellä Suomessa on noin 450 000 iältään 16–21-vuotiasta opiskelijaa, ensi vuosikymmenen lopulla alle 400 000.
”Oppilasmäärien oikea mitoitus on meille iso haaste. Sen lisäksi uudet oppimismallit ja -ratkaisut tulevat muuttamaan opiskelua, mutta vielä emme edes tiedä, miten”, Skog sanoo.
”Suomen rahkeet riittävät, eivät vain oman koulujärjestelmän kehittämiseen, vaan annettavaa on myös koulutuksen kansainväliseen kehittämistyöhön”, Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos arvioi.
Opetushallitus tähtää maailman parhaan oppimisen kehittäjän rooliin. Lindroosin mukaan rima on pidettävä korkealla, vähempi ei riitä. Koulujärjestelmää täytyy uudistaa kokonaisuutena.
”Ennakointia on tärkeä kehittää ja koulutuksen nivelkohtia vahvistaa. Kirittävää on myös osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa nykyistä laajemmin. Ja jotta elinikäinen oppiminen todella toteutuisi, on pidettävä huolta siitä, että perusopetuksesta lähdetään eteenpäin oppimismyönteisessä hengessä”, Lindroos listaa.
Oppimismyönteistä asennetta korostaa myös EK:n koulutus- ja työvoimavaliokunnan puheenjohtaja, Kemira Oyj:n henkilöstön kehitysjohtaja johtaja Sirkka Leppävuori. Vain oikean asenteen ja kunnollisten perustaitojen pohjalle voidaan rakentaa.
"Opetushallitus tähtää maailman parhaan oppimisen kehittäjän rooliin", sanoo Opetushallituksen pääjohtaja Kirsi Lindroos
www.ek.fi/palvelut2020