Parempi sääntely
vähemmän ja parempaa
Taxell naurahtaa, että hänellä on hiukan kaksijakoiset eväät puhua sääntelyn parantamisesta. Oikeusministerinä hänellä oli 80-luvulla kahdeksan vuoden ajan ylin vastuu lainvalmistelusta. Sääntelyn perusongelmat ja peruskysymykset eivät ole kahdessakymmenessä vuodessa muuksi muuttuneet. Avainkysymykset ovat yhä lainsäädännön vaikuttavuus ja selkeys. Suurin muutos on se, että säädösten määrä ja yksittäisten säädösten laajuus on kasvanut ratkaisevasti Suomen EU-jäsenyyden myötä.
Lainsäädäntöä on hyvä lähestyä niiden näkökulmasta, joita se koskee. Elinkeinoelämän edunvalvojan on kysyttävä, miten sääntely vaikuttaa yksittäisen yrityksen ja yksittäisen yrittäjän toimintaan. Taxell linjaa kolme ensisijaista tavoitetta.
”Lainsäädännön pitää olla selkeää, puuttua oleellisiin kysymyksiin eikä sitä saa olla määrällisesti liikaa.” Oleellisiin kysymyksiin keskittyminen tarkoittaa sitä, ettei lainsäädäntö mene liiaksi yksityiskohtiin. Taxell sanoo lainvalmistelijan kokemuksella, että mitä yksityiskohtaisempaa lainsäädäntöä tehdään, sitä enemmän tulee muutostarpeita ja sitä yksityiskohtaisemmaksi lainsäädäntö kehittyy.
”Yksityiskohtaisuudet liittyvät aina johonkin elävän elämän tilanteeseen, ja maailma muuttuu jatkuvasti.” Säädösten suuri määrä on iso ongelma etenkin pienille yrityksille. Säädöksiä tulee jatkuvasti lisää, ja kaikkiin pitäisi ehtiä syventyä. Lainsäädäntö lähtee siitä periaatteesta, että sen, jota lait koskevat, pitää tuntea ne ja noudattaa niitä.
Jotta lailla olisi tarkoitettu vaikutus, pitää miettiä ja selvittää etukäteen, millä tavalla laki vaikuttaa käytännössä. Laajapohjaisesti valmisteltu Paremman sääntelyn toimintaohjelma esittää, että sääntelyn vaikutusten selvittämistä pitää vahvistaa. Samaa korostetaan EU:n paremman sääntelyn hankkeessa.
Ei turhaa sääntelyä
Paremman sääntelyn hanke käynnistyi elinkeinoelämän järjestöjen aloitteesta. Joissakin maissa oli lähdetty liikkeelle aikaisemmin, mutta Taxellin mukaan Suomen hanke poikkeaa muista laajapohjaisuudellaan. Elinkeinoelämän ja viranomaisten lisäksi työhön osallistuivat myös ammattiyhdistysliike ja kuluttajajärjestöt.
”On kaikkien osapuolten etujen mukaista, että päästään selkeämpään lainsäädäntöön ja turhan sääntelyn karsimiseen.”
Hankeryhmän yksimielisessä raportissa todetaan, että Suomessa on useista tekijöistä johtuen syntymässä sääntelykierre, joka uhkaa sääntelyn ennakoitavuutta ja hallittavuutta. Lisääntyvä ja massiivinen EU-lainsäädäntö on yksi sääntelykierrettä ruokkiva tekijä. Taxellin mukaan kansallisella tasolla on pidettävä tomerasti kiinni EU:n subsidiariteettiperiaatteesta. Sen mukaan EU:n pitäisi puuttua vain niihin asioihin, joita ei pystytä hoitamaan kansallisella lainsäädännöllä. Hän ottaa esimerkiksi Suomen uuden osakeyhtiölain. EU:ssa on ollut sellaista ilmaa, että pitäisi kieltää erilaiset osakelajit. Taxellin mukaan on hyvä, että Suomen uusi laki ei lähde tälle tielle.
”Minusta tämä on selkeästi asia, joka on jätettävä yhtiöiden ja viime kädessä niiden omistajien ratkaistavaksi. Jos ei pidä eriarvoisista osakesarjoista, ei ole pakko ryhtyä sellaisen yrityksen omistajaksi tai ostaa sen osakkeita pörssistä. Kun vielä USA:ssa ei ole tässä suhteessa rajoituksia, ei pidä suotta sitoa omistajien käsiä EU-maissa.”
Kilpailukyky ei saa kärsiä
Paremman sääntelyn toimintaohjelma linjaa myös yleisiä periaatteita, kun sääntelyn tarkoitus on edistää yritysten kilpailukykyä. Saattaa kuulostaa aika teoreettiselta, mutta Taxellin mukaan yritysten toiveita pitää kuunnella myös tässä asiassa.
”Yleinen ilmapiiri yhteiskunnassa on muuttunut parin viime vuosikymmenen kuluessa yritys- ja yrittäjämyönteisemmäksi, mutta jos kysyy tavalliselta yrittäjältä, onko esimerkiksi lainsäädännön määrä hänelle huolenaihe, niin vastaus on takuulla myönteinen.”
Joissakin EU-maissa on luotu yrityksille houkuttelevaa toimintaympäristöä kansallisella verosääntelyllä. EU-tasolla pitää kysyä, onko hyväksytty säädöksiä, jotka merkitsevät eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn heikkenemistä muihin talousalueisiin verrattuna. Taxell ottaa esimerkiksi Kioton sopimuksen.
”Tavoitteet ovat hyvät, mutta käytännössä eurooppalaisten yritysten kilpailukyky kärsii. Päästöjä ei synny vähemmän, vaan päinvastoin niitä aiheuttava tuotanto lisääntyy niissä maissa, joissa ei ole samanlaisia sääntöjä.”
Vastassa koko maailma
Suomen kolmikantamalli on Taxellin mukaan toiminut hyvin työelämää koskevan lainsäädännön valmistelussa. Kun yhteydet ovat puhelinsoiton päässä, on voitu keskustella myös asioista, joissa osapuolten edut vetävät eri suuntiin. Taxell muistuttaa kuitenkin, että lopullisen päätöksen tekee aina eduskunta.
Suomessa muistetaan muistuttaa, että kolmikanta on harvinainen yhteistyömalli Euroopassa, edes muissa Pohjoismaissa sitä ei tunneta. Taxellin mukaan meillä on keskusteltu kolmikannasta hyvin suomalaisesta näkökulmasta. Pitäisi kysyä, miten pitkään asioita voidaan ratkoa kotimaisella yhteistyöllä globaalin kilpailun maailmassa. Taxellin mukaan Jorma Ollilan Teknologiateollisuus ry:n 100-vuotisjuhlassa muutama vuosi sitten pitämä puhe jäi liian vähälle huomiolle. Puheessaan Ollila sanoi, ettei hän ymmärrä, miksi Suomessa puhutaan niin paljon kilpailusta ihmisistä, osaamisesta ja pääomasta maan eri osien välillä, kun ne kaikki kilpailevat koko maailman kanssa.
Globaali kilpailu ei koske vain vientiyrityksiä, vaan kaikkia yrityksiä kaikilla toimialoilla. Kyläkauppa esimerkiksi kilpailee lähikaupungissa toimivan kansainvälisen kauppaketjun kanssa.
”Se, että me elämme globaalissa kilpailuympäristössä, on pakko ottaa huomioon myös, kun pohditaan sääntelyä kotoisessa kolmikannassa”, EK:n puheenjohtaja Christoffer Taxell kiteyttää.
Elinkeinoelämän järjestöjen aloitteen pohjalta asetettiin keväällä 2005 hanke tehtävänään laatia paremman sääntelyn toimintaohjelma. Hankkeeseen osallistuivat elinkeino-, työmarkkina- ja kuluttajajärjestöt sekä hallinto ja tuomioistuimet. Elokuun lopulla pääministerille luovutetun toimintaohjelman keskeinen vaatimus on, että kaikessa säädösvalmistelussa on kyettävä nykyistä paremmin turvaamaan yritysten ja kansalaisten hyvinvointi. Toimintaohjelmassa todetaan ensimmäisen kerran, että kilpailukyvyn ja hyvän sääntelyn välillä on suora yhteys.
Toimintaohjelman tueksi laadittujen selvitysten ja tutkimusten perusteella suomalainen säädösympäristö on kehittymässä eräänlaiseen sääntelykierteen tilaan. Tämä johtaa siihen, että sääntelyn tehokkuus vähenee eikä se ole enää ennakoitavissa ja hallittavissa. Sääntelykierteen katkaisemiseen tarvitaan toimintaohjelman mukaan sekä kansallisia että EU-tasoisia toimia.
Toimintaohjelmassa esitetään sitoutumista yhteensä yhteentoista lainsäädäntöperiaatteeseen, joista suurin osa koskee yleistä kysymystä siitä, miten lainsäädännön avulla voidaan edistää hyvinvointia ja kilpailukykyä. Periaatteet linjaavat muun muassa se, että säädösvalmistelun ja lainsäädännön on oltava ennustettavaa ja avointa. On turvattava sidosryhmien mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa sääntelytyöhön. Sääntelyn on oltava hallittavaa ja ymmärrettävää, sisällöltään ja soveltamisalaltaan selkeää ja lainsäädännöllä pitää olla tarkoitettu vaikutus.
Elinkeinoelämän puolelta on korostettu tarpeettoman sääntelyn välttämistä, ja yksi toimintaohjelmassa esitetyistä perusperiaatteista onkin, että sääntely ei saa olla itsetarkoituksellista ja muita ohjauskeinoja tulee käyttää aktiivisesti. Elinkeinoelämän itsesääntely on yksi vaihtoehto lainsäädännölle. Tarpeettoman sääntelyn välttäminen on EU-tasolla karsinut jopa kolmanneksen uusista sääntelyhankkeista.
Lainsäädäntö voi toimintaohjelman mukaan edistää yritysten kilpailukykyä, kun se tukee osaamisen muodostumista, edistää markkinoille pääsyä ja tuottavuutta, ylläpitää ja parantaa Suomen kiinnostavuutta yritystoiminnan sijaintipaikkana sekä luo kilpailuetuja suomalaiselle elinkeinotoiminnalle.
Konkreettisiin toimenpide-ehdotuksiin kuuluu, että ensi vaalikaudella asetetaan paremman sääntelyn ministeriryhmä tai ministerivaliokunta, jota johtaa pääministeri. Ehdotuksen mukaan uuden elimen kokoonpanossa tulisi painottaa hallinnonaloja, joiden lainvalmistelulla on erityistä merkitystä muun muassa kilpailukyvyn kehitykseen.
Ehdotetaan, että asetetaan laajapohjainen paremman sääntelyn neuvottelukunta, johon osallistuvat muun muassa elinkeinojärjestöt. Edelleen ehdotetaan, että laajoihin sääntelyhankkeisiin kuuluu pääsääntöisesti erillinen esiselitys hankkeen tarpeista, tavoitteista ja vaihtoehdoista.
EU-lainsäädännön valmisteluprosessiin vaikuttamista pyritään aikaistamaan muun muassa siten, että kannanotot EU:n sääntelyhankkeisiin valmistellaan laajapohjaisesti ja sidosryhmien vaikutusmahdollisuuksia parannetaan.
Suomen kansallinen hanke liittyy luontevasti EU:n paremman sääntelyn Better Regulation -hankkeeseen, jonka tavoitteet ovat samansuuntaiset.