Kannustamalla kilpailukykyiseksi
Elinkeinoelämä vaatii suomalaista yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmää parantamaan tulostaan erityisesti tutkimuksessa ja tutkimustulosten taloudellisessa hyödyntämisessä. Kysytään, missä ovat suomalaiset huippuyliopistot.
Yhden sysäyksen kysymykselle antaa shanghailaisen Jiao Tongin yliopiston vuosittainen ranking- lista: vain viisi tai kuusi suomalaista yliopistoa mahtuu 500 kärkiyliopiston joukkoon. Kuopion yliopisto oli listalla vuonna 2003. Listan luokittelukriteerit suosivat suuria ja monialaisia yliopistoja, joissa ovat edustettuina teknis-luonnontieteelliset ja biolääketieteelliset alat.
Useasta suomalaisyliopistosta löytyy kansainvälisesti arvioitua huippututkimusta. Suuruuden ekonomia ei välttämättä toimi huippututkimuksessa, joten yliopistoja yhdistämällä ei saavuteta merkittävää lisäarvoa, ellei synergiaetu ole selkeä. Yliopistot ja tutkimuslaitokset mahdollistavat omilla toimillaan huippututkimuksen tekemisen.
Suomelle on tärkeää omien huippujen kouluttaminen ja tutkimusedellytysten parantaminen. Voisimme myös rekrytoida ulkomailta enemmän nuoria lahjakkaita maistereita tohtorikoulutukseen tai jo valmiita tohtoreita jatkokoulutukseen. Osa heistä jäisi varmasti pysyvästi Suomeen.
Opetusministeriö ei kannusta riittävästi huippututkimukseen. Nykyisessä voimavarojen jakomallissa tieteellistä aktiviteettia mitataan julkaisumäärillä. Tutkimuksen laatu ja sen kansainvälinen läpäisevyys sekä menestys tutkimustulosten hyödyntämisessä jäävät arvioiden ulkopuolelle. Rahallisestikin tieteellisen aktiviteetin kori on mitätön.
Yliopistoille jaetaan rahoitusta myös tohtoritutkintojen perusteella. Tätäkin järjestelmää tulee kehittää kannustavammaksi. Korvaus pitäisi maksaa tuloksesta, ei tohtorintutkintotavoitteista, joiden asettamisella ylläpidetään vanhoja rakenteita. Suomi tarvitsee nuoria tohtoreita – yliopistoille kuitenkin maksetaan sama summa tutkinnonsuorittajan iästä riippumatta.
Suomeen olisi korkea aika saada tiede- ja tutkimusministeri. Tällä hetkellä tutkimuksesta vastaavat opetusministeriön lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö sekä useat muut ministeriöt, kun kaikki sektoritutkimuslaitokset lasketaan mukaan. Näiden laitosten pitäisi linkittyä kiinteämmin yliopistoihin. Opetusministeriön tulisi muutoinkin vahvistaa pikaisesti tutkimus- ja tiedepolitiikkaa: ministeriössä on esimerkiksi vain yksi ylijohtaja, jota yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmän rakenteellinen kehittäminen sekä Valtion tiede- ja teknologianeuvoston linjaukset strategisista huippuosaamisen keskittymistä työllistävät lähivuosina ylen määrin.
Tohtorikoulutukseen panostetaan Suomessa kiitettävästi, mutta minne nuoret tohtorit sijoittuvat? Elinkeinoelämä on ollut tässä suhteessa melko passiivinen. Tohtorikoulutusta ollaan kehittämässä laaja-alaisemmaksi, jotta se vastaisi paremmin yhteiskunnan tarpeita. Nuorille tohtoreille täytyy pystyä tarjoamaan kilpailukykyistä urakehitystä. Pätkätyö ei houkuttele, vaikka innostusta tutkijanuraa kohtaan olisikin.
Tutkimusrahoitusta suunnataan yhä enemmän Tekesille ja Suomen Akatemialle. Hyvä niin, mutta toisaalta se synnyttää lisää pätkätyöläisiä. Yliopistojen suoraa tutkimusrahoitusta tulisi lisätä, jotta tutkijanuraa ja tutkimusrakenteita päästäisiin kehittämään.
Kuopion yliopisto on kansainvälinen tutkimusintensiivinen yliopisto, joka luo edellytyksiä osaamiskeskittymille ja tutkimuksen huippuyksiköiden synnylle. Olemme tunnistaneet vahvuusalamme, joita ovat molekyylilääketiede, lääkekehitys ja biotekniikka, lääketieteellinen ja hyvinvointiteknologia, ympäristöterveys ja ympäristön muutos sekä hyvinvointipalvelututkimus. Panostamme voimakkaasti näihin tulevaisuuteen suuntautuviin aloihin.
Toimimme aktiivisesti muun muassa Biocenter of Finland -verkoston synnytysvaiheessa, kun maamme kuusi biokeskusta päätti tiivistää yhteistyötään ja selventää työnjakoaan. Rakennamme ennakkoluulottomasti korkeakoulukonsortiota yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa ja selvitämme itäsuomalaisen yliopistofederaation mahdollisuuksia yhdessä Joensuun yliopiston kanssa.
Keskittämisen autuaaksi tekevään virteen emme usko. Pääkaupunkiseudulle kasaantunut massiivinen tutkimus- ja koulutuskeskittymä osoittaa, ettei pelkkä volyymi riitä, vaan resursseja tulee myös osata hyödyntää. Suomi hyötyy hajautetusta yliopistojärjestelmästä, joka tuo tervettä kansallista kilpailukykyä ja alueellista elinvoimaisuutta. Monilla aloilla paras osaaminen ja innovatiivisimmat yritykset löytyvätkin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.
