Korttipeliä kerrakseen
Ajokortti, henkilökortti, työturvallisuuskortti, sähkötyöturvallisuuskortti, tulityökortti, hätäensiapukortti ja tieturvakortti. Ainakin nämä seitsemän korttia löytyvät jokaisen 150 työntekijämme lompakosta. Elämme korttien aikaa. Tuntuu, että säätely lisääntyy koko ajan ja kaikesta on tehtävä erikseen määräykset, joiden noudattamista valvotaan.
Muoviläpyskät vievät tilaa itse kunkin lompakossa. Se on kuitenkin harmeista pienin. Kortit täytyy uusia aika ajoin, eikä ole aivan ongelmatonta pysyä perillä siitä, mitä kukin on uusimassa ja milloin. Jo keskisuuressa yrityksessä korttien hallinnoiminen on varsinaista korttipeliä, jossa avuksi on kutsuttava ainakin pätevä taulukkolaskentaohjelma.
Työturvallisuus ja oikea toiminta vaaratilanteessa ovat kieltämättä ensiarvoisen tärkeitä asioita, eikä mikään korttien edellyttämistä taidoista itsessään ole turha. Aikaisemmin kuitenkin riitti, että yritys huolehti työntekijöidensä kouluttamisesta ja perehdyttämisestä. Maalaisjärkeä käyttämällä pääteltiin, kuka ei vielä hallinnut tarvittavia taitoja ja tarvitsi lisäohjausta. Nykyään maalaisjärjellä ei ole paljoakaan painoarvoa, sillä kaikesta pitää olla sertifikaatti. Kertooko kortti kuitenkaan luotettavasti, osaako henkilö toimia oikein myös käytännön tilanteissa?
Kortit maksavat niin yrityksille kuin yhteiskunnalle. Yrityksessämme on aina panostettu koulutukseen, mutta nyt varoja saatetaan joutua ohjaamaan byrokratian pyörittämiseen ammatillisen koulutuksen kustannuksella. Kallista lienee myös korttien myöntäminen, hallinnointi ja valvonta. Sitä paitsi ne, jotka eivät ennenkään huolehtineet työturvallisuudesta tuskin noudattavat sitä nytkään. Korttipelin pyörittäminen jää tunnollisten harteille.
On vaikea keksiä ratkaisua korttiongelmaan. Vaikka meidän alallamme työntekijöiltä vaaditaan nämä kortit, muilla aloilla korttiyhdistelmät ovat toiset. Yhden kortin ratkaisua ei siksi liene olemassa. Olisi kuitenkin käytännöllisempää, jos eri suoritukset voisi ladata samalle kortille. Lompakko ainakin kevenisi. Peräänkuulutan myös uskoa maalaisjärjen ja kanssakäymisen voimaan. Määräyksillä ei saada asioita kuntoon, jos ihmiset eivät itse sisäistä niiden tärkeyttä.
Saa sanoa -palstalla yrittäjät arvioivat elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia. Suur-Savon Sähkötyön toimitusjohtaja Jorma Pöntinen ehdottaa terveen järjen käyttöä korttirumbassa. Miksi jokaista taitoa varten täytyy olla oma korttinsa? Miksi samalle kortille ei voi ladata esimerkiksi tulityökorttia ja sähköturvallisuuskorttia?