Teksti: Seija Estlander
Kuvat: Timo Lindholm, Sarri Kukkonen, Miika Kainu

Nuorista käydään vielä kovaa kilpailua

Vaikka vastavalmistuneen nuoren, jolla ei ole työkokemusta, voi olla nyt vaikea saada ensimmäistä leipäpuutaan, EK:n työvoima- ja maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Riitta Wärn ennustaa nuorista työntekijöistä käytävän vielä kovaa kilpailua.

Nuorten työllisyydessä on Wärnin mielestä viime vuonna tapahtunut selkeä käänne parempaan. Tätä kuvaa ammattikoulutettujen nuorten työttömyyden lasku noin 10 prosentilla, samalla kun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys kääntyi laskuun. ”Kaikkein nopeimmin väheni kuitenkin ilman ammatillista tutkintoa olevien nuorten työttömyys, kun markkinoille ilmestyi paljon erilaisia nuorille soveltuvia osa-aikatöitä ja tilapäisiä työpaikkoja”, hän taustoittaa.

Näistä valonkajastuksista huolimatta Wärn kertoo Suomessa olleen heinäkuun lopussa yhä noin 34 500 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa. Toisaalta hän toteaa kilpailun nuorista osaajista pyörähtäneen käyntiin, minkä taustalla häämöttää edessä oleva raju rakennemuutos suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle.

”Jo viime vuodesta lähtien työmarkkinoilta on siirtynyt enemmän väkeä eläkkeelle kuin sinne on tullut. Voidaankin sanoa, että kilpailu hyvistä työntekijöistä kovenee ja koulutusta hankkineiden pääsy työmarkkinoille nopeutuu”, hän ennustaa.

Toiveita, odotuksia ja realiteetteja

Wärnin mielestä työelämän tarpeiden tulisi näkyä nykyistä paremmin koulutuspolitiikassa. Hän kertoo työnantajien valittavan sitä, etteivät vastavalmistuneet useinkaan omaa niitä tietoja ja taitoja, joita työelämässä tarvittaisiin.

”Mutta eivät ammatillisen koulutukseen hakeutuvien toiveet ja odotukset vastaa aina liioin työelämän tarpeita. Nuoret kokevat vetovoimaisiksi aloiksi esimerkiksi kauneudenhoito-, media- ja viestintäalat, jotka eivät tosiasiassa pysty tarjoamaan riittävästi työpaikkoja kaikille halukkaille.”

Tässä yhteydessä Wärn kertoo ajan henkeä peilaavasta ilmiöstä: nuoria vastavalmistuneita työnhakijoita parveilee tilastojen mukaan myös niillä aloilla, joilla tiedetään olevan rekrytointiongelmia. Näiksi aloiksi hän listaa muun muassa LVI-, kone- ja metallialat sekä auto-, kuljetus- ja rakennusalat.

Asiaa aprikoituaan Wärn näkee taustalla sen, ettei koulutus kenties vastaa työelämän tarpeita tai sitten työnantajat eivät ole halukkaita rekrytoimaan sellaisia nuoria työnhakijoita, joilla ei ole työkokemusta. Hän kertoo kentältä kiirineen tietoja, joiden mukaan töihin tahdotaan värvätä nuoria vastavalmistuneita, mutta jo kokeneita työntekijöitä. ”Mikä on mahdoton yhtälö.”

Ongelman ratkaisuksi Wärn peräänkuuluttaa toisaalta nuorille annettavaa opintojen ohjausta ja tietoa erilaisista työllistymismahdollisuuksista. Toisaalta työnantajien ja oppilaitosten välistä yhteistyötä tulisi tiivistää ja lisätä.

”Yritysten on itsensä aktivoiduttava ja pidettävä yhteyttä koulujen ja oppilaitosten kanssa tarjoamalla nuorille esimerkiksi työssäoppimispaikkoja ja kutsumalla heitä tutustumaan yritykseen ja siellä tehtäviin töihin. Vain tällä tavalla väärät mielikuvat ja harhaluulot voivat saada kyytiä”, Wärn teroittaa.

Aikaa perehdyttämiseen

Työnantajien haluttomuus palkata ilman työkokemusta olevia vastavalmistuneita heijastaa Wärnin mukaan mahdollisesti myös sitä, ettei nuoren perehdyttämiseen tunnu olevan enää samalla tavoin aikaa kuin takavuosina.

Perehdyttäminen halutaan viedä nykyään läpi nopeasti ja sillä käsitetään pikemminkin firman tapoihin ja kulttuuriin opastamista kuin hiljaisen tiedon siirtämistä ja nuoren työssäoppimista konkarin rinnalla.

”Mielestäni nuorille tulisi antaa mahdollisuus näyttää osaamisensa eikä heitä pitäisi raakata pois vain sillä perustella, ettei heillä ole työkokemusta ja että koulussa ei ole voinut oppia kaikkea alalta”, hän tähdentää.

Wärn nostaa keskeiseksi ratkaisuksi nuorten ja työn lähentämisen etenkin kesä- ja loma-ajan töillä.

”Kesätöissä nuoret oppivat työntekoa. Työnantajien kannattaa pitää mielessä, että kesätyöntekijät voivat olla edessä olevan työvoimapulan aikana firman kipeästi tarvitsemia tulevia työntekijöitä. Heille kannattaa siis pyrkiä järjestämään järkeviä oman alan työtehtäviä myös tulevaisuutta ajatellen.”

Puskaradio soi

Wärn toteaa puskaradion soivan nuorten keskuudessa hyvin, ja tieto hyvästä tai huonosta yrityksestä kiirii ällistyttävän nopeasti. Hän muistuttaa lisäksi, että erityisesti maahanmuuttajanuoret tarvitsevat harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja.

”Maahanmuuttajanuorilla on harvoin sitä samaa laajaa sosiaalista verkostoa, joka valtaväestöön kuuluvilla usein on ja joka auttaa heitä työpaikan saamisessa.”

Työnantajien kannattaisikin Wärnin mukaan olla ennakkoluulottomia ja muistaa, että monet maahanmuuttajanuoret ovat asuneet ikänsä Suomessa. He ovat käyneet koulunsa täällä ja hallitsevat suomen tai ruotsin kielen ja tuntevat meidän tapamme.

Wärn arvioi työvoimapulan rokottavan rankimmin niitä aloja, jonne nuoret eivät hakeudu opiskelemaan. Hän uskoo näiden alojen työnantajien joutuvan tekemään työtä sen eteen, että he saisivat omalle alalleen ja yrityksiinsä työvoimaa.

”Tämän vuoden puolella on jo nähty, että metallialalla on imua, mutta sen puolesta onkin kampanjoitu aktiivisesti”, hän painottaa.

Kun nuoria ei enää riitä kaikkien työnantajien tarpeisiin, Riitta Wärn ennustaa työvoimasta kilpailtavan tulevaisuudessa esimerkiksi ikääntyviin työntekijöihin panostamisella ja työantajan tarjoamalla koulutuksella.

”Myös lisääntyvä ulkomainen työvoima on työnantajille mahdollisuus, joka on hoidettava hyvin”, hän toteaa ja uskoo yritysten ottavan tulevaisuudessa huomioon nämä ryhmät. ”Vaikkei tätä vielä ole yleisesti ymmärretty”, hän tuumaa.