Yliopistot uuden työnjaon edessä
Opetusministeriö antoi viime kevään tulosneuvotteluissa yliopistoille elokuun loppuun aikaa laatia rakenteellisen kehittämisen suunnitelmansa. Suunnitelmien toteuttamiseen varattiin 15 miljoonaa euroa ministeriön budjettikehyksestä. Niinpä yksikään yliopisto ei jättänyt suunnitelmaa laatimatta liian tiukasta aikataulusta huolimatta.
Taustalla on tavoite, että yliopistojen keskinäistä yhteistyötä, mutta myös työnjakoa tulee voimistaa, samoin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen. Tulee pyrkiä myös entistä tehokkaampaan ja hyödyllisempään toimintaan – valtionhallinnon tuottavuusohjelman mukaan entistä vähemmillä kustannuksilla ja henkilöstöllä.
Niin ikään pitää tavoitella tieteen kansainvälistä huippua. Suomessa lähdetään siis siitä, että yliopistoissa pitäisi saada oikeastaan kaikkea aikaan: huippututkimusta niin tieteen kuin taloudenkin edistämiseksi, yhteiskunnan työvoimatarpeisiin vastaavaa koulutusta, alueellista hyvinvointia sekä uutta tietoa ja sivistystä.
Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja Martti Mäenpää sai kuitenkin jälleen aiheen väheksyä yliopistojemme tasoa, kun Shanghain Jiao Tong -yliopiston uusin lista maailman 500 parhaasta tutkimusyliopistosta julkaistiin elokuussa ja kun viiden mukana olevan suomalaisyliopiston sijoitukset olivat pysyneet osapuilleen samoina kuin vuotta aiemmin. Ruotsalaisia yliopistoja listalla on kieltämättä enemmän – ja etenkin yhdysvaltalaisia – mutta niillä on resurssejakin paljon enemmän.
Turun yliopistossa olemme ylpeitä tutkijoistamme, jotka pitivät meidät edelleen Suomen selkeänä kakkosena sekä Euroopan sadan parhaan ja maailmassa runsaan 200 parhaan tutkimusyliopiston joukossa.
Kova kansainvälinen tiedekilpailu, maan sisäisen muuttoliikkeen voimistuminen sekä työtehtävien muuttuminen vaikuttavat kaikki siihen, että korkeakoululaitoksen (yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen) rakenteita ja työnjakoa on pakko muuttaa. On arvioitava, mihin kunkin yliopiston kannattaa panostaa tutkimuksen ja koulutuksen eri osa-alueilla, mikä on maan eri puolilla toimivien yliopistojen suhde alueen ammattikorkeakouluihin ja miten yritykset saataisiin tukemaan yliopistotutkimusta Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian malliin.
Kotimaisessa keskustelussa ja suunnittelussa lähdetään usein siitä, että taloudellinen kilpailukyky ja tehokkuus ovat ydinsanoja yliopistoja sekä niiden tutkimusta ja koulutusta punnittaessa. Yliopistot nähdään kansallistettuna teollisuutena.
Tutkimuksen, tieteen ja yliopistojen tieteellinen arvostus nousee kuitenkin nimenomaan tutkimussaavutuksista, siis sittenkin pitkäjänteiseen perustutkimukseen nojaavista tuloksista. Kaikki eivät voi yltää Shanghain tai muiden tiedelistoille, mutta joidenkin tulee pärjätä niilläkin. Siksi Suomessa tarvitaan myös tutkimusyliopistoja, jotka vahvistavat panoksellaan entisestään yhteyksiä elinkeinoelämään.
Kaikkiaan yliopistojen tavoitteita pyritään nyt konkretisoimaan rakenteellisen kehittämisen suunnitelmilla, eri yliopistoissa eri tavoin. Esimerkiksi Turussa kolmen yliopiston muodostama tiedeyhteisö on lähtökohta uusille toimenpiteille. Laajakantoisimpana esityksenä Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu ovat päättäneet suunnitelmasta, jossa ne muodostaisivat yhteisen yliopistokonsortion. Sillä olisi yhteinen kansleri ja konsortiohallitus, joka koostuisi yliopistojen eri ryhmiä edustavista jäsenistä sekä julkisen hallinnon ja elinkeinoelämän toimijoista. Nykyistä laajemman taloudellisen autonomian perusteellinen selvittäminen sisältyy esitettyyn hankkeeseen.
Kaikkiaan tavoitteena on muodostaa voimat kokoamalla turkulaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista kansainvälisesti tunnustettu ja näkyvä korkeatasoisen tutkimuksen ja vetovoimaisen yliopistokoulutuksen alue. Samalla yliopistojen välitön aluevaikutus Varsinais-Suomessa kasvaisi nykyisestäkin. Jotkut muut suomalaiset yliopistot keskittyvät tulevaisuudessa ehkä etenkin kandidaatti- ja maisteritason yliopistokoulutukseen alueellisista tarpeista käsin. Jotkut taas lyöttäytyvät organisatorisestikin yksiin ammattikorkeakoulujen kanssa.
Suomen yliopistot haluavat uudistua ja kehittää keskinäistä työnjakoaan, jotta niissä tehtävä työ vastaisi mahdollisimman hyvin tulevaisuuden vaatimuksiin myös elinkeinoelämän kannalta. Yliopistojen tehtävät ja niihin kohdistuvat odotukset kasvavat näet koko ajan.
