Innovaation aikaikkuna
Hallituksen vaihtuessa on innovaatioympäristöä tukevien rakennemuutosten aika.EK:n Innovaatioympäristö ja osaaminen -sektorin uuden johtajan Timo Kekkosen vastuulla on sekä koulutus- että innovaatiopolitiikka eli osaamiskyvyn luominen ja sen valjastaminen edistämään talouden kilpailukykyä.
Miten EK aikoo edistää näitä asioita? ”Vaikutamme julkisen sektorin toimijoihin koulutukseen ja tutkimukseen liittyvissä kysymyksissä. Viemme myös tietoa ja näkemyksiä jäsenyrityksiimme samalla, kun kuuntelemme heidän tarpeitaan. Ensi vuonna keskitymme tulevan hallituksen ohjelmaan ja sen taustaprosessiin, sillä uuden hallituksen muodostamisvaihe on se aikaikkuna, jossa poliittisessa päätöksenteossa voidaan saada aikaan rakenteellisia muutoksia.”
Suomessa uskotaan vahvasti siihen, että maan tulevaisuus perustuu osaamispohjaiseen talouskasvuun. Vaikka kansalaiskeskustelussa se joskus tahtoo unohtua, poliitikot ymmärtävät kilpailukykyisen elinkeinoelämän merkityksen.
”Elinkeinoelämää kuunnellaan ja monista asioista on samansuuntaisia näkemyksiä, mutta ongelmana on, että asiat eivät tahdo nousta poliittisessa keskustelussa pinnalle. Sen vuoksi pyrimme nostamaan esiin juuri vaikeat kysymykset, joiden kohdalla näemme, että muutosta tarvitaan. Tunnistamme parhaillaan asioita, joilla on mielestämme suurin vaikuttavuus innovaatioympäristön parantamisessa ja joihin haluamme yhdessä panostaa.”
Isot ja vaikeat asiat
Kekkonen nostaa joitakin esimerkkejä. Tärkein on tiede- ja teknologianeuvoston kesällä hyväksymän kansallisen huippuosaamiskeskittymien strategian jalkauttaminen osaksi suomalaista innovaatiopolitiikkaa. Panostusten lisäksi on myös tehtävä valintoja.
”Korkeakoulupuolella on monta hallinnollista kysymystä: autonomia, ammattikorkeakoulujen ja tiedekorkeakoulujen työnjako sekä järjestelmän tehokkuuden ja laadun parantaminen. Myös laitosten lukumäärästä ja keskinäisestä yhteistyöstä pitäisi voida keskustella. Valintojen tekeminen edellyttää toisaalta kaikilta, myös elinkeinoelämältä, asennemuutosta ja kykyä priorisointiin.”
Kolmas iso edistettävä asia on osaamispohjaisen yrittäjyyden ja kasvuyrittäjyyden tukeminen. Se on Suomessa vähäistä osaamispotentiaaliin nähden. Uusia kannusteita tarvitaan. Yksi niistä voisi olla yksityisen pääoman riskinottokyvyn ja -halun lisääminen verokannustimilla tai riskiä jakamalla.
”Tällä hetkellä yksityinen raha ei hakeudu korkean riskin hankkeisiin. Pelkkä julkisen rahoituksen yksipuolinen lisääminen ei kuitenkaan riitä, sillä yksityinen pääoma tuo usein mukanaan yritykselle olennaisen tärkeää liiketoimintaosaamista.”
Myös julkisten pääomasijoittajien yhteistyössä on kehittämisen varaa. Suomen Teollisuussijoitus, Finnvera ja Sitra tekevät Kekkosen mielestä osittain päällekkäistä työtä, jolloin resurssit ja osaaminen hajautuvat.
Dynamiikkaa ja ennakointia
Suomalainen koulutusjärjestelmä, ainakin alemman asteen koulutus, on hyvällä tolalla. Haasteena on, miten siitä mennään eteenpäin.
”Tarvitaan ohjausmekanismeja ja dynamiikkaa, jotta koulutus saadaan vastaamaan sisällöltään ja tasoltaan elinkeinoelämän tarpeita. Oma ongelmansa on korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen laatu. Hajautunut yliopistorakenne haittaa laadun kehittämistä.”
Myös aikuis- ja täydennyskoulutus tarvitsee uutta dynamiikkaa. ”Kärjistäen voisi sanoa, että nyt uudelleenkoulutetaan irtisanottuja. Minusta heidän olisi parempi saada lisäkoulutusta jo työssäoloaikana.”
Osaamistarpeen – sekä määrällisen että laadullisen – ennakoinnin pitäisi vaikuttaa myös tutkimuspolitiikkaan. Yritykset ennakoivat joka tapauksessa tulevia osaamistarpeitaan, ja elinkeinoelämän tarpeiden pitäisi olla merkittävä signaali myös julkista tutkimusrahoitusta suunnattaessa.
”Keskusjärjestön rooli voisi olla tässä kokoava ja edesauttava. Jäsenjärjestöt tekevät merkittävää työtä, mutta yhdessä voisimme saada selkeämmän ja paremmin kuuluvan viestin eteenpäin.”
