Teksti: Riitta Ekholm
Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Tuottavuus työn takana

Pitkän ajan talouskasvu voi perustua vain työn tuottavuuden kasvuun. Miksi kasvu on hidastunut? Yksi selitys on, etteivät yritykset osaa hyödyntää tietoteknologiaa.

Työn tuottavuus kasvaa Suomessa puolet hitaammin kuin vielä kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin kasvu oli viisi prosenttia vuodessa. Tämä merkitsee sitä, että kansantalouden kasvuvauhti on enää kaksi–kolme prosenttia vuodessa.

Vaikka Suomi on kansainvälisissä vertailuissa edelleen kärjessä teollisuuden tuottavuudessa, aineksia rehvasteluun ei ole. Osa hyvästä kasvusta selittyy sillä, että suomalaiset ovat lähteneet rakentamaan tuottavuuttaan alhaisemmalta tasolta kuin eurooppalaiset.

Iso osa teollisuuden tuottavuushyödystä on syöty, mutta koko tuottavuuspotentiaalista on kuitenkin vasta pieni osa hyödynnetty. Tätä Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs pitää rohkaisevana.

Viikko sitten Helsingissä pidetty Euroopan tuottavuuskonferenssi kokosi alan huippuja pohtimaan Lissabonin strategian pohjalta välineitä tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Menossa on rakennemuutos, jossa tietoja viestintätekniikka luovat uusia tuotteita, palveluja, työpaikkoja ja ammatteja samalla tavalla kuin sähkö sata vuotta sitten.

Suomi on panostanut koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen huippumaiden tahtia. Nyt tämä pitäisi osata hyödyntää. Yrityksen tuottavuuspaletti sisältää Fagernäsin mukaan uusien teknologioiden hyödyntämisen, palkkausjärjestelmät, työn organisoinnin, verkostumisen ja johtamisjärjestelmät. ”Elintaso nousee vasta, kun työn tuottavuus nousee”, sanoo Fagernäs.

”Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voida ylläpitää ilman talouskasvua”, sanoo myös projektipäällikkö Tuomo Alasoini työministeriöstä, eikä tätä kasvua ole ilman kasvavaa työn tuottavuutta ja korkeaa työllisyysastetta.

”Työmarkkinoilta poistuu seuraavan 20-30 vuoden aikana enemmän porukkaa kuin sinne on tulossa. Tämä on todellinen kilpailuhaitta Suomelle, koska meillä murros on rajumpi kuin muualla Euroopassa.”

Korkea työttömyys voisi olla hyvä työvoimareservi, ellei se sattuisi olemaan rakennetyöttömyyttä. Vaikka talouskasvu onkin haettava työn tuottavuudesta, kaikki mahdolliset keinot on käytettävä työvoiman saamiseksi markkinoille.

”Jos meillä on matala työllisyysaste ja panostamme vain tuottavuuteen, kuinka kauan korkeatuottoisissa töissä oleva pieneksi jäävä porukka on valmis kustantamaan korkeilla veroilla työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävien hyvinvointipalvelut?” kysyy Alasoini.

Yritykset ovat vasta nyt havahtuneet siihen, että on tulossa työntekijöiden markkinat. ”Työntekijöistä on todellakin kilpailtava, koska tuottavuus lähtee heistä”, sanoo Alasoini. Täydellisillä markkinoilla työntekijät löytävät omia koulutuksiaan vastaavat työpaikat ja yritykset saavat vastaavasti tarvitsemansa tietotaidon. Todellisuudessa isot järjestelmät, kuten työmarkkinat ja koulutuspolitiikka, eivät ehdi riittävän nopeasti vastaamaan yritysten tarpeisiin sopivasta työvoimasta.

”Suuret yritykset eivät tästä kärsi, koska ne voivat siirtää tuotannollista toimintaansa sinne, missä on tekijöitä. Pääomavaltaiset ja tuotekehityksellä elävät yritykset pystyvät kilpailemaan hinnalla. Pienyritykset ovat pulassa, jos sopivaa työvoimaa ei löydy”, sanoo Alasoini.

Vaikka meillä ei nyt ole ratkaisuja lähiaikojen ongelmiin, se ei Alasoinin mielestä tarkoita, etteikö meillä olisi kykyä ratkoa niitä tulevaisuudessa. Suomella on hänen mielestään hyvä pohja kilpailukyvyssä ja erinomaista näyttöä lamasta suoriutumisesta.

Loppujen lopuksi markkinamekanismi toimii, ja ennemmin tai myöhemmin yritykset ja yksittäiset organisaatiot sopeutuvat ja joutuvat ajattelemaan asioita uudella tavalla. ”Tietysti parasta olisi proaktiivisuus tässäkin asiassa.”

Kun julkista sektoria rakennettiin, tarvittiin korkeakouluosaamista. Nyt sitä puretaan ja tarvitaan ammattiosaamista. Ei siis ole enää itsestään selvää, että akateemisten vanhempien lapsista tulee korkeakoulun käyneitä. Markkinat ottavat ja antavat. Sopeutumisesta kertoo esimerkiksi se, että joillakin paikkakunnilla on vaikeampi päästä opiskelemaan putkimieheksi kuin lukioon. Asenteet muuttuvat, jos ei muuten, niin pakon edessä.

Alasoini puhuu laadullisesti kestävästä tuottavuudesta, jossa yhdistyvät keinot työelämän kehittämisestä, vaikutusmahdollisuuksista töissä ja hyvästä johtamisesta.

Suomessa työelämän laatu ei ole huonontunut, mutta ei myöskään parantunut. Huolestuttavia piirteitä siinä kuitenkin on. Alasoini mainitsee EVAn tutkimuksen, jonka mukaan työntekijät eivät edes tunne kuuluvansa samaan veneeseen työantajien kanssa.

Vastavirtaan kasvottomien markkinoiden kanssa kulkevat yritykset olisivat nyt houkuttelevampi vaihtoehto työntekijälle kuin pelkästään isoa palkkaa tarjoavat työnantajat. ”Kvartaalikapitalismi ei vetoa etenkään nuoriin.”

Itsekkyyden ilmapiiri on yleistynyt kaikkialla, ja se näkyy myös työpaikoilla. Työntekijät kokevat, että enää ei ole niin sanottuja reiluja sääntöjä. Heidän on helpompi hyväksyä tuotannollisista syistä johtuvat irtisanomiset, mutta muita syitä ei sulateta.

Alasoinilla on paljon kenttäkokemusta yritysten tuottavuusprojekteista Työelämän kehittämisohjelma Tykesin puitteissa. Vuosina 2004-2009 toteuttavassa ohjelmassa on tähän mennessä ollut 450 hanketta. Tykes tukee isoja muutosprosesseja.

”Ei ole olemassa yksittäisiä temppuja, vaan räätälöityjä ratkaisuja kunkin yrityksen tarpeisiin”, sanoo Alasoini.