FORTUNA
- ei pelkkä onnenkantamoinen
Pelimenestyksessä on hyvä olla roppakaupalla hyvää tuuria, sattuma sanelee oman osansa ja taitoakin tarvitaan, rohkeudesta puhumattakaan. Fortunapelin menestystarinassa ovat kaikki ainekset läsnä.
Pedagogi ja opettaja Juho Jussila hahmotteli paperille fortunan esiasteita jo 1900-luvun alkuvuosikymmenenä. Porin maatalousnäyttelyssä vuonna 1909 ”Juho Jussilan Kasvatuksellisen Leikkikalutehtaan” -osastolla oli jo esillä jonkinlainen kuulapeli, mutta nykymaailmankin tuntema fortuna muotoutui lopullisesti vuonna 1925. Sen tuotanto aloitettiin vuotta myöhemmin. Esikuvia fortunalla oli ja vastaavanlaisia kuulapelejä syntyi muuallakin maailmassa, joten Jussila liikkui täysin ajan hermolla ja loi omannäköisensä suosikkipelin.
Fortunasta tuli aluksi toiminimellä toimineen, sittemmin osakeyhtiöksi muodostetun Juho Jussilan yrityksen kivijalka ja menestystuote. Oy Juho Jussilan tuotantolaitos Jyväskylässä olikin 30-luvulla kansan suussa muotoutunut ”fortunatehtaaksi”.
Maihinnousu britanniaan
Jussila uskoi fortunaansa niin vakaasti, että suunnitteli alusta alkaen myös ”ulosvientiä”. Maailmanvalloitus aloitettiin Pohjoismaista, ja jo ensimmäinen tunnustelu 20-luvun lopulla sai sekä ruotsalaiset että tanskalaiset halajamaan Suomi-spelet -nimellä lanseerattua fortunaa.
Leluneuvoksen tähtäin oli pidemmällä: Jussilan mukaan kauppasuhteet konservatiiviseen Englantiin takaisivat pysyvän viennin. Ostaja löydettiin, ja tämä testasi fortunaa ensin neljällä pojallaan ja yhdellä tyttärellään. Kyseisen Alfred Hillin lapsikatras innostui, mutta brittimarkkinat eivät aluksi pelille lämmenneet. Hill halusikin lopettaa tilauksen, mutta fortunalähetys oli jo matkalla kohti Britteinsaaria.
Jyväskylän yliopiston museo järjesti kymmenisen vuotta sitten FortunaTikka-Kolokoloshakki-näyttelyn, joka esitteli Juho Jussilan elämäntyötä kasvattajana ja leikkikalutehtailijana. Näyttely poiki viisi vuotta sitten julkaisun ”Leluneuvos ja naulapojat”, jonka tiimoilta intendentti Pirjo Vuorinen onnistui haastattelemaan Alfred Hillin poikaa hiukan ennen tämän kuolemaa.
”Dick Hill oli siis juuri tuo pikkupoika, joka vuonna 1929 pääsi ensimmäisenä englantilaispoikana testaamaan fortunaa ja innostumaan pelistä”, kertoo Vuorinen.
Jussilan vuoden 1929 kokonaismyynti kapusi silloiseen miljoonaan markkaan, nykyrahaksi muutettuna peräti 240 000 euroon.
Usko ei siirrä vain vuoria, se voi siirtää myös fortunoita. Vuonna 1933 Englantiin vietiin jo neljännesmiljoona fortunaa. Maapallon muutkin kolkat valloitettiin 30-luvun aikana: Amerikka, Australia, Afrikka… Huvia muualle, hyötyä kotimaahan.
”Tuo kymmenluku oli kyllä erittäin merkittävä sekä tehtaan ja fortunan että koko paikkakunnan historiassa. Elettiin taloudellisesti vaikeaa aikaa, mutta Juho Jussila pystyi työllistämään jyväskyläläisiä eli omalta osaltaan lieventämään työttömyyttä. Huippuvuotena 1933 tuotannosta meni vientiin 99 prosenttia ja työntekijöitäkin oli peräti 270”, kertoo Oy Juho Jussilan nykyinen toimitusjohtaja Maija Jussila-Savo, neljännen polven lelutehtailija.
The game of games
Fortuna pääsi myyntiin muun muassa lontoolaiseen tavarataloon, joka oli kuninkaallisten suojeluksessa ja rikkaiden ja kuuluisuuksien suosiossa. Suomalaispeli esiteltiin myös Walesin prinssille, joka piti fortunaa hienoimpana pelityyppinsä edustajana. Prinssistä saatiin oiva ”mannekiini” fortunan brittivalloitukselle, sillä englantilaiset jäljittelivät mielellään prinssi Edvardia.
Hill nimesi pelin uudelleen Corinthian Bagatelleksi kannattamansa jalkapalloklubin mukaan. Englantilaisille markkinoiduissa fortunoissa oli kuitenkin Juho Jussilan nimi, joten sen verran ”Suomi” sai pelimyynnistä ja -suosiosta kunniaa. Brittimainoksissa Corinthian Bagatelle oli peli, jota kuninkaallinen hovi, kuuluisat näyttelijät, jalkapallotähdet sekä golfin- ja kriketinpelaajat pelasivat innokkaasti.
”Fortunaa esiteltiin pelihalleissa, hyväntekeväisyysjärjestöissä ja klubeissa eri puolilla Englantia. Kilpailuja järjestettiin muun muassa Lontoon taksinkuljettajien keskuudessa. Sen sanottiin myös soveltuvan parantoloihin, sillä fortuna oli stimuloiva piriste toipilaille ja oiva virkiste hoitajattarille”, hymyilee Vuorinen.
Mainoksissa Suomi ei jäänyt Brittilää pahemmaksi: meillä itse Ukko-Pekka tunnustautui innokkaaksi fortunan pelaajaksi.
”Tuolloin presidentit olivat todellisia maan isiä, tietty kansanomaisuus kuului aikakauteen. Presidentinlinnassakin henkilökunta järjesti fortunakilpailuja”, toteaa Jussila-Savo.
Vaikka suosituin pelimalli oli pöydälle asetettava, koivuvanerinen perusfortuna, niin peliä valmistettiin kymmenkuntaa eri versiota, laadukkaimpia nimenomaan ulkomaan markkinoille. Oli jalopuuviilutettuja ja jalallisia klubimalleja, vihreällä veralla päällystettyjä, hiljaisia versioita, automaattimalleja ja jopa kannellisia matkafortunoita.
”Tämän päivän yhdistää kymmenien vuosikymmenien takaiseen aikaan se, että jokaisena aikana on ollut plagiaatteja ja piraatteja liikkeellä. Piraattituotteet häiritsevät kotimaan myyntiä. Meille fortuna ja sen valmistus on aina ollut kunnia-asia, eikä ole mukavaa nähdä samannimisiä heikkolaatuisia tuotteita markkinoilla”, sanoo Jussila-Savo.
Jyväskylän yliopiston museon ”Leluneuvos ja naulapojat” -julkaisussa peli saa asianmukaisen arvostuksen ja fortunasta puhutaan Fortunana, sinä ainoana oikeana.
Markka per peli
Jussilan fortunatehtaalla oli myös töissä näppäriä, käsityötaitoisia 12-13-vuotiaita poikia, joiden tehtävänä oli naulakuvioiden naulaaminen sabluunan avulla puuseppien valmistamiin pelilautoihin. Pedagogi Jussila näki, että tehdastyöhön kouliminen oli valmentautumista vaikkapa käsityöläisammattiin.
”Poikien saama palkka oli tarpeellinen lisä työläisperheissä, ja naulapoikana työskentely oli liki ylellisyyttä. Kun haastattelimme kirjaa varten entisiä naulapoikia, niin kyllä heidän puheistaan välittyi, että työnteko oli hauskaa. Monet olivatkin suuntautuneet johonkin käsityöläisammattiin, kirvesmiehiksi ja puusepiksi. Juho Jussila oli 1900-luvun alussa Saksassa tutustunut ammatilliseen koulutukseen, joten hän halusi omassa tehtaassaan tarjota pojille niin koulutusta kuin työkokemustakin”, kertoo Vuorinen.
Naulapoikia palkattiin tehtaalle etenkin syksystä jouluun kestäneenä sesonkiaikana. Pojat naulasivat keskimäärin 25-35 peliä päivässä. Tuntipalkka oli ”markka ja piikki”, lisäpeleistä sai urakkapalkkaa. Epävirallinen fortunapelin naulaamisennätys on edelleen kolme ja puoli minuuttia.
Laaduntarkkailusta ei lipsuttu edes fortunan alkutaipaleella: taitavimmat naulapojat etenivät naulapomoiksi, jotka syynäsivät pelien priimakunnon. Joten Walesin prinssi, Yrjö V, Mussolini, keisari Vilhelm, Belgian ja Espanjan kuninkaat sekä P.E. Svinhufvud olivat syystäkin tyytyväisiä.
Tuhansia vuodessa
Sitä aitoa ja oikeaa fortunaa valmistetaan edelleen tuhansia vuodessa, suurimpana vientimaana on Japani. Maija Jussila-Savon mukaan 30-luvun kaltainen suosio ei ole enää mahdollista: vapaa-ajan tarjonta on tänä päivänä huomattavasti runsaampaa ja materiapaljouteen hukkuvat myös perinnepelit.
Pirjo Vuorisen mukaan 20-30-lukujen kodin merkittävät esineet olivatkin fortuna ja kideradio, hämmästyttävästi toisiaan muistuttavat kodin kiinnekohdat.
”Fortuna tuli tiettyyn yhteiskunnalliseen murroskauteen teollistumisineen ja kaupungistumisineen, lisäksi perhekäsitys muuttui. Ajanvietteitä oli vähän, joten fortunaa oli hauska pelata juuri perheen kesken.”
Vielä 60-luvulla fortunaa tehtiin montaa eri mallia, 70-luvulla mallisto supistui vähitellen yhdeksi perusfortunaksi.
Fortunan pelaamisen jaloa taitoa on elvytetty pariin otteeseen Korpilahdella Hyrkkölän kyläyhdistyksen järjestämien katiskapyynnin MM-kilpailujen yhteydessä. Kyläyhdistyksen puheenjohtajan Raimo Järvisen mukaan tunnelma on ollut kuin ennen vanhaan – taitoja on mitelty ja hauskaa pidetty yösydäntä myöten.
Fortunoista Jukka-leluihin
Jyväskyläläinen leikkikalutehdas Oy Juho Jussila on perustettu vuonna 1923, ja se on Suomen suurin puulelujen ja –pelien valmistaja. Jukka-leluina ja –peleinä tunnetut tuotteet muodostavat pääosan yrityksen koko tuotannosta, valikoimassa on nelisenkymmentä tuotetta.
Yrityksellä on kaksi toimialaa. Alusta alkaen toimineella puuosastolla valmistetaan Jukka-leikkikalujen lisäksi alihankintana puutuotteita ja tehdään pintakäsittelyjä. Jukka-lelut ovat jo klassikkoja, sillä ne ovat pysyneet lasten suosikkeina vuosikymmenet, niitä on valmistettu satoja tuhansia ja viety kaikkialle maailmaan. Lisäksi lelut ja pelit ovat saaneet lukuisia palkintoja.
Oy Juho Jussilan muoviosasto puolestaan toimii sopimusvalmistajana ja tekee muovin ruiskuvalutuotteita muulle teollisuudelle. Tuotteiden valmistus on aloitettu vuonna 1951. Tänä päivänä muoviosasto on suurempi kuin puuosasto.
Yrityksessä työskentelee 17 henkilöä. Liikevaihto on noin 1,1 miljoonaa euroa.