Tiukka sääntely jarruttaa kehitystä
Suomalaiseen koulutusjärjestelmään kohdistuu suuria paineita ikäluokkien pienentyessä ja väestön vanhetessa. Esimerkiksi peruskouluja lakkautettiin vuosina 2002–2005 peräti 241. Nykymaailmassa ketään ei kuitenkaan ole varaa jättää kouluttamatta.Opetusalalla haasteet on tunnistettu ja tunnustettu, mutta asenteisiin kaivataan muutosta. Kuntien rooli koulutuksen järjestäjänä on Suomessa niin vahva ja vakiintunut, että yksityinen koulutuksen järjestäjä jää monelta täysin huomaamatta. Yksityiset toimijat tulisi kuitenkin nähdä vaihtoehtona, jolla koulutuksen tuottavuutta ja laatua voidaan parantaa, ei uhkina.
Opetustoimen valtionosuusjärjestelmä ei kannusta kuntia etsimään uusia tapoja opetuksen hankkimiseen kuntarajojen yli tai yksityisten järjestäjien tuottamana. Jokainen kunta maksaa asukaslukuun perustuvaa rahoitusosuutta valtionosuusjärjestelmään, eikä tämä maksu pienene tai poistu, vaikka kunta siirtäisi opetuspalveluja kuntayhtymän tai yksityisen järjestettäväksi. Koska valtionosuus maksetaan suoraan opetuksen järjestäjälle, se kannustaa kuntaa järjestämään opetusta itse silloinkin, kun se ei ole järkevin tai tehokkain tapa.
Opetusala onkin Suomessa vielä varsin säänneltyä. Esimerkiksi perusopetusta varten tarvitaan valtioneuvoston lupa. Ei siis ihme, ettei alalla ole totuttu innovoimaan uusia malleja palvelujen organisoimiseksi tehokkaasti. Kehitystä jarruttavat paitsi luutuneet asenteet ja tiukat normit, myös alalta puuttuva vahva kehittämis-, tutkimus- ja innovaatiokeskus sekä niukat resurssit.
Yksityisillä oppilaitoksilla on tarjota kustannustehokkaita ratkaisuja ja innovatiivisuutta. Niillä on vahva toimintamotivaatio ja tarvittavaa taustatukea. Muita vahvuuksia ovat korkeat läpäisyasteet, nopea työllistyminen ja elävät yhteydet työelämään. Oppilaita otetaan usein koko maasta, jopa koko maailmasta.
Laadukkaalle suomalaiselle koulutukselle on tulevaisuudessa kysyntää paitsi Suomessa, myös rajojemme ulkopuolella. Oppilaitoksille tulisikin antaa vapaammat kädet toimia, kehittää ja kehittyä nykyisen keskusjohtoisen järjestelmän sijaan.
Opetusalan työnantajaliittoon kuuluu eri alojen oppilaitoksia yksityisistä peruskouluista ja lukioista ammatilliseen koulutukseen ja ammattikorkeakouluihin, kansanopistoista urheiluopistoihin ja taideoppilaitoksiin. Alan palkkausta ja työehtoja säätelee yksityisen opetusalan yleissitova työehtosopimus. Liitolla oli viime vuoden lopussa 267 jäsentä, jotka työllistävät noin 14 100 ihmistä.
Liitto valvoo yksityisen opetusalan työnantajien ja oppilaitosten ylläpitäjien yhteisiä etuja ja edistää niiden järjestäytymistä. Liiton toiminta laajeni viime keväänä elinkeinopoliittiseen edunvalvontaan, jonka tavoitteena on yksityisen koulutuksen toimintamahdollisuuksien vahvistaminen ja kehittäminen. Liiton uusi nimi on nyt Yksityisen Opetusalan liitto.
Yksityistä oppilaitosta ylläpitää yleensä yhdistys, säätiö tai osakeyhtiö, joka on syntynyt paikallisesta tarpeesta kansalaisaktiivisuuden seurauksena tai ammattikunnan tarpeesta. Vaikka yksityiset oppilaitokset ovat toiminnassaan itsenäisiä, tehokkaita, innovatiivisia ja joustavia, ne ovat riippuvaisia julkisesta rahoituksesta, kuten valtionavuista.
Liiton jäsenet vaalivat pitkiä perinteitä, sillä suomalainen oppilaitosverkko syntyi aikanaan yksityisten kansalaisten ponnistelujen tuloksena. Esimerkiksi Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu SYK on ehtinyt jo 120 vuoden ja kansainvälisestikin arvostettu Kelloseppäkoulu 62 vuoden ikään. Helsingin Maalariammattikoulu on tehnyt koko 75-vuotisen toimintansa ajan tiivistä yhteistyötä alan yritysten kanssa. Unohtaa ei sovi kansanopistojakaan, joista esimerkiksi Haapaveden opisto perustettiin jo vuonna 1896.