Kyytiä turhille pykälille
Yritykset odottavat laatua myös lainsäädäntöön. Turhasta pykäläviidakosta on päästävä eroon. Suomella on mahdollisuudet hyödyntää tämäkin kilpailukykytekijä. Hyvästä kannattaa tehdä erinomainen.Valtioneuvoston kanslia asetti huhtikuussa 2005 elinkeino-, työmarkkina- ja kuluttajajärjestöjen sekä hallinnon ja tuomioistuinten edustajista koostuvan hankkeen. Sen tehtäväksi annettiin paremman sääntelyn toimintaohjelman laatiminen. Hanke käynnistettiin EK:n, Keskuskauppakamarin sekä Suomen Yrittäjien valtioneuvostolle tekemän aloitteen pohjalta. Paremman sääntelyn toimintaohjelman on tarkoitus valmistua kesäkuun loppupuolella.
Yritysten näkökulmasta hyvä sääntely-ympäristö vaikuttaa merkittävästi toimintaedellytyksiin ja kilpailukykyyn. Se antaa tilaa yrittäjyydelle sekä kannustaa innovointiin ja kasvuun. Toisaalta jäykkä ja byrokraattinen sääntely estää yhteiskunnan taloudellisen potentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen. Hyvä sääntely-ympäristö on kansainvälisessä kilpailussa yhä merkittävämpi kilpailuetu. Tämä on todettu muun muassa useissa OECD:n ja Maailmanpankin selvityksissä.
Useissa Euroopan maissa on viime aikoina kiinnitetty erityistä huomiota sääntelyn parantamiseen. Tarkoituksena on kehittää investoinneille ja yrittäjyydelle suotuisaa toimintaympäristöä. Näin on toimittu muun muassa Isossa-Britanniassa, Irlannissa ja Hollannissa, joissa sääntely ei sinänsä kansainvälisten vertailujen valossa ole erityisen ongelmallista. Näissä maissa on kuitenkin haluttu sääntelyn kehittämishankkeilla viestittää, että hallitukset näkevät sääntelyn kehittämisen osana maan yleistä kilpailukykystrategiaa.
Myös Suomessa tarvitaan uutta ajattelua. Vaikka Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa varsin hyvin sääntely-ympäristönä, ei ole mitään syytä jäädä tuulettamaan hyvää menestystä. Globaalissa kilpailussa menestyminen edellyttää kaikkien vahvuuksien täysipainoista kehittämistä. Sijainnin, ilmaston ja kustannustason aiheuttaman takalähtöisyyden kompensoimiseksi tulee pyrkiä hyödyntämään kaikki omassa päätösvallassa olevat toimenpiteet kilpailussa pärjäämiseksi. Yritystoimintaa koskevassa sääntely-ympäristössä voisimme olla maailman parhaita.
Elinkeinoelämä pitää tärkeänä, että paremman sääntelyn toimintaohjelmassa pohditaan lainsäädännön roolia voimakkaasti muuttuvassa taloudellisessa toimintaympäristössä. Kyse on itse asiassa sääntelyä koskevasta globalisaatioraportista.
Peruskysymys on, miten taloudelliseen kasvuun nojautuvassa, avoimessa maailmantaloudessa ja eurooppalaisessa viitekehyksessä toimivassa Suomessa voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla käyttää lainsäädäntöä kilpailukykymme edistämiseksi. Olemme monella tavalla sidoksissa eurooppalaisiin ja kansainvälisiin tavoitteisiin ja niistä aiheutuviin muutospaineisiin. Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että Suomella on edelleen merkittävästi lainsäädännöllistä päätösvaltaa, jonka viisas käyttäminen voi olla yksi vahvuutemme.
Suomi on Euroopan unionin jäsenenä sitoutunut talous-, työllisyys- ja kilpailukykypolitiikan eurooppalaisiin tavoitteisiin ja menettelytapoihin. EMU-järjestelmän tavoitteena on luoda vakaa talouspoliittinen toimintaympäristö. Se edellyttää yhteistä raha- ja valuuttakurssipolitiikkaa sekä yhteisiin linjauksiin perustuvaa kurinalaista talouspolitiikkaa. Lissabonin strategia suuntaviivoineen määrittelee yhteiset eurooppalaiset kilpailukykytavoitteet, joissa tähdennetään talouskasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä. Strategian toimeenpanoa varten jäsenmaat laativat vuosittain erityiset toimintaohjelmat, joissa selostetaan ne toimet, joilla kilpailukykytavoitteita on tarkoitus edistää.
Näiden eurooppalaisten tavoitteiden tulisi heijastua myös suomalaisessa lainsäädäntötyössä. Tarvitaan kaikki hallinnonalat kattava tavoitteellinen ja pitkäjänteinen EMU-ympäristöön ja Lissabonin strategiaan perustuva lainsäädäntösuunnitelma, jossa talouskasvun turvaaminen ja kilpailukyvyn kehittäminen ovat etusijalla. Tämän suunnitelman tulisi toimia viitteenä myös laadittaville hallitusohjelmille.
Toinen ulottuvuus on EU-sääntelyyn vaikuttaminen. Suomella on nyt runsaan kymmenen vuoden kokemus jäsenyydestä ja sen tarjoamista vaikutusmahdollisuuksista. Kokemukset ovat sinänsä myönteisiä; Suomi on pystynyt ministerineuvoston kokoonpanoissa vaikuttamaan tehokkaasti.
Taustalla on toimiva kansallinen valmistelujärjestelmä. Kehittämisen tarvetta on kuitenkin etukäteisvaikuttamisessa. On äärimmäisen tärkeää pystyä vaikuttamaan komission valmisteluvaiheeseen ja ennen kaikkea EU:n poliittisen agendan laatimiseen. Siksi tarvitaan laaja-alaista kansallista ennakkovaikuttamista EU:n suuntaan.
Tarvitaan myös laajapohjaisia valmisteluelimiä suomalaisen kannan määrittelyä varten merkittävistä EU-lainsäädäntöhankkeista. EU-sääntelyä toimeenpantaessa on lisäksi itsekkäästi hyödynnettävä kaikki se liikkumavara, joka on käytettävissä yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi.
Sääntely on kilpailutekijä. On paljon esimerkkejä maista, joissa lainsäädännöllä on voitu kehittää yrityksille erittäin houkuttelevat ja kilpailukykyiset toimintaedellytykset. Tunnettuja esimerkkejä ovat Irlannin ja Viron verotussääntely, mutta myös muita tapauksia löytyy. Kuten Ranskan välimiesmenettelyä koskeva sääntely, josta on seurannut, että Pariisi on muodostunut yhdeksi maailman johtavista välimiesoikeuksien keskuksista.
Suomessakin olisi mahdollista tunnistaa sellaisia aloja tai politiikkoja, joilla Suomi voisi olla terveen ja kilpailukykyisen yritystoiminnan kannalta maailman paras toimintaympäristö. Luontevia kohteita voisivat olla innovaatiopolitiikka laajasti ottaen: tutkimus, koulutus, rahoitus, teollisoikeudet. Tai vaikkapa yhtiöoikeus.
Käytännön lainsäädäntötyön kannalta on tärkeää punnita tarkoin, tarvitaanko kyseisessä asiassa lainkaan sääntelyä. Samoin tulee selvittää, olisiko sääntelylle vaihtoehtoja, kuten elinkeinoelämän itsesääntely. Tämän harkinnan tulee olla kiinteä osa kaikkea lainsäädännön valmistelua. Lisäksi on itsestään selvää, että sääntelyä harkittaessa tulee tarkoin arvioida sen vaikutukset yritystoimintaan. Kunnolliseen vaikutusarviointiin tulee varata riittävät resurssit. Elinkeinoelämä on valmis avoimeen yhteistoimintaan vaikutusten arvioinnissa.
Teksti: Jukka Ahtela
Kuva: Kai Lindqvist