Kuva: Juliana Harkki

EK:n tavoitteita hallitusohjelmaan
Yrittäjyyttä, työtä ja hyvinvointia

Elinkeinoelämän keskusliitto korostaa yrittäjyyden merkitystä hyvinvoinnin luojana. Vain menestyvät yritykset turvaavat työpaikat, toimeentulon ja hyvinvoinnin. EK korostaa työn ja osaamisen merkitystä. Yhteiskunta tarvitsee lisää dynamiikkaa. Tehoa on haettava rakenteita uusimalla. Vain siten Suomi voi tarjota kehittyvän kasvupohjan vaurautta luoville menestyville yrityksille.

Jatkuvia haasteita tuovat globalisaatiokehitys, väestön ikärakenteen muutokset ja julkisen talouden tasapaino. Ilmasto, ympäristö- ja energiakysymykset odottavat ratkaisuja. Muutosten suunta on havaittava yhteiskunnan eri tasoilla.

Maamme EU-strategian on oltava selkeä, koska Suomi on osa laajenevaa EU:ta. On tähdättävä rohkeaan päätöksentekoon. Suomen on tärkeää vaikuttaa Euroopan unioniin siten, että se tuottaisi paljon lisäarvoa jäsenilleen sisämarkkinoilla ja EU:n ulkopuolella.

Elinkeinoelämä edellyttää hallinnon kehittämistä vastaamaan toimintaympäristön nopeita muutoksia. Vahva ja laaja-alainen elinkeinopolitiikka on tarpeen, koska nyt tarvitaan panostuksia taloudellisten toimintaedellytysten ja työllistämiskyvyn parantamiseen.

EK esittääkin, että on arvioitava kriittisesti, millaisella ministeriöiden työnjaolla saadaan aikaan tuloksia. Hallitus on pyrkinyt ratkaisemaan eri hallinnonalojen välisiä ongelmia politiikkaohjelmilla.

Järjestelmä ei toimi riittävän hyvin. Ongelmana on poikkihallinnollisuudesta johtuva isännättömyys ja resurssien puute. Ohjelmat ovat liian kapea-alaisia ja niiden valtuudet liian vähäiset kunnon uudistuksiin. Ohjelmien ulkopuolelle on jätetty olennaisia kysymyksiä.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta rakentuu tällä hetkellä korkean verotuksen varaan ja matalaan työllisyysasteeseen, korkeaan työttömyysasteeseen sekä suuriin sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Tilanne ei voi jatkua näin. Yhteiskuntaan on luotava dynamiikka, joka mahdollistaa verotuksen selkeän keventämisen ja siten positiivisen työllisyyden syntymisen.

Pelkästään kunnallisilla hyvinvointipalveluilla ei selvitä, vaan tarvitaan yhteistyötä yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Kysyntälähtöiset mallit ovat kehittyneet hitaasti.

Koulutusjärjestelmä vaatii ajanmukaistamista ja alituista trimmausta. Vaikka Suomessa on kattava ja ilmainen koulutusjärjestelmä, lähes viidesosa peruskoulun suorittaneista jää ammattikoulutuksen ulkopuolelle, ja ammatti- ja korkea-asteen opiskelijoista lähes 30 prosenttia keskeyttää opintonsa. Vinouma näkyy jo työelämässä, ja ongelman voi odottaa pahenevan, ellei tilannetta saada korjatuksi. Nyt työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa riittävän hyvin.

Työn verotus on Suomessa edelleen EU-maiden kireimpiä. Se ei kannusta työntekoon. Jos työn verotusta kevennetään, kysyntä kasvaa ja tuotanto sekä työllisyys lisääntyvät. Lisäksi työssä olevilla on kannustin työskennellä enemmän, kouluttautua ja yrittää edetä urallaan.

Kaikkiin työtilaisuuksiin tarttumista edistäisi, jos lisätöistä voisi saada käteen vähintään puolet. Veronkevennykset tulisi suunnata kaikkiin tuloluokkiin.

Kansainvälisen verokilpailun kiristyminen uhkaa suomalaisyritysten asemia. Yhtiöverokannat ovat jatkuvasti alentuneet vanhoissa EU-maissa ja uusien EU-maiden yhtiöverokannat ovat selvästi alempia kuin Suomen 26 prosenttia. EK:n mukaan yhteisöverokannan asteittainen alentaminen nykyisestä 26 prosentista kansainvälisen kilpailun määrittämässä tahdissa on välttämätöntä kilpailukyvyn parantamiseksi.

Verokannan alentaminen kannustaa myös kotimaisia yrityksiä säilyttämään kotipaikkansa Suomessa ja ehkäisee voittojen tulouttamisen siirtymisen puhtaasti verotuksellisista syistä muualle. Myös Suomen nykyisen poistojärjestelmän kilpailukyky on turvattava. Sen kiristäminen olisi investointien ja työllisyyden kannalta väärää veropolitiikkaa.

Sopimustoiminnan ja lainsäädännön vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn ja työllisyyteen on arvioitava jatkuvasti. Normien olisi tuettava yritysten sopeutumista talouden ja markkinoiden jatkuvaan muutokseen.

EK pitää tärkeänä, että hallituksen talouspolitiikka ja työmarkkinaratkaisut muodosta riippumatta edistävät työllisyyttä, kilpailukykyä ja ostovoimaa. Työllisyydelle ja hyvinvoinnille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi EK haluaa työmarkkinaosapuolten ja maan hallituksen välille toimivaa yhteistyötä.

EK korostaa, että työaikapolitiikan on tähdättävä joustaviin ja monipuolisiin työaikoihin. Suomessa työehtosopimusten mukainen säännöllinen työaika on 36-37 tuntia viikossa, eräillä aloilla alle 35 tuntia. Lyhyt työaika voidaan hyödyntää tehokkaasti, kun se ajoitetaan joustavasti, tuotannon ja asiakkaiden tarpeiden mukaan. Työtä tehdään silloin, kun sitä on. Työaikalainsäädännön joustoa on tarpeen mukaan lisättävä muun muassa työajan tasoittumisjakson pidentämiseksi ja työaikapankkijärjestelmien edistämiseksi.

Myös erilaiset työnteon muodot kuuluvat nykyaikaiseen työelämään. Kaikki työsuhteet ovat arvokkaita ja kaikkia tarvitaan, sekä erilaisia työsuhteita että erilaisia työntekijöitä, sillä tietyillä aloilla kysyntä vaihtelee suuresti eri vuoden- tai vuorokaudenaikoina.

Yritysten mahdollisuudet työvoiman monimuotoiseen käyttöön on EK:n mielestä turvattava lainsäädännössä. Osa-aikatyö ja määräaikaiset työsuhteet edistävät työllistymistä, ja ne on tunnustettava yhdenvertaisiksi jatkuvan kokoaikatyön rinnalla.

Lakko-oikeus kuuluu perusoikeuksiin, eikä siihen ole tarvetta puuttua. Pelisääntöjä on kuitenkin tarve selkiyttää. Työrauhaa ja työriitojen sovittelua koskevat lait ovat jääneet uudistamatta. Työtaistelujen aiheuttamat vahingot ovat usein suhteettoman suuria verrattuna lakon syihin ja tavoiteltuihin etuihin. Laittomat lakot ovat lisääntyneet maassamme viime vuosina selvästi.

Sosiaaliturva on keskeinen osa hyvinvointia. Väestön vanhetessa ja työvoiman supistuessa on tärkeää, että nykyistä suurempi osa väestöstä käy työssä ja saa siitä oman ja perheensä toimeentulon. Nykyinen sosiaaliturva ei ole rahoituksellisesti kestävä, sillä julkisen talouden menot uhkaavat nousta pysyvästi tuloja suuremmiksi.

Ansiosidonnainen työttömyysturva on tarpeellinen sosiaaliturvan muoto, mutta nyt se pitkittää työttömyyttä, kannustaa jättämään työelämän varhain ja heikentää työmarkkinoiden toimivuutta. Siksi työttömyysturvan enimmäiskesto on syytä porrastaa työntekijän työuran pituuden mukaan. Myös kannustinloukkujen purkamista tulee jatkaa ja työn vastaanottovelvollisuutta vahvistaa.

Työeläkemaksussa on edelleen usean prosenttiyksikön nousupaine. Edellytyksiä työeläkemaksun nostamiselle ei ole, joten työeläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys on turvattava jatkamalla eläketurvan uudistamista sen nykyisistä lähtökohdista.

Yhteiskunta ja menestyvä elinkeinoelämä tarvitsevat laadukkaan infrastruktuurin. Energiansaannin on toimittava, liikenteen sujuttava ja materiaalitalouden on toimittava tehokkaasti luonnonvarojen käytöstä jätteiden hyödyntämiseen.