Pohjoismaiden parhaat palat
Myytti Pohjoismaiden myönteisestä globalisaatiokierteestä ei välttämättä pidä paikkaansa. Mailla on omat vahvuutensa, mutta myös rasitteensa, ilmenee elinkeinoelämän järjestöjen vertailusta.Pohjoismaat paistattelevat kansainvälisissä kilpailukykymittauskissa kärkisijoilla. Ei kannata kuitenkaan tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Moni maa, joka on ollut mittausten kärjessä, ei ole myöhemmin onnistunut kasvamaan. Näin voi myös käydä huippusijoilla oleville Pohjoismaille.
Yksi selitys menestykseen perustuu siihen, että mittarit ovat painottuneet yhteiskunnan vakauteen ja koulutukseen. Ne ovat välttämättömiä, mutta eivät riittäviä edellytyksiä kasvulle. Pohjoismaat ovat juuri näillä mittareilla kärjessä. Sen sijaan kannustavuuden ja kasvun kannalta ratkaisevissa verotuksessa ja kustannusten hallinnassa Pohjoismaat ovat yleensä heikoilla sijoilla.
Käsitys pohjoismaisesta mallista ei pidä paikkaansa. Laajasta julkisesta sektorista, korkeasta verotuksesta ja tasaisesta tulonjaosta huolimatta Pohjoismaat eivät ole yhdenmukaisia. Maat poikkeavat toisistaan huomattavasti muun muassa luonnonvaroiltaan, historialtaan ja integraatiopolitiikaltaan. Mailla on eri heikkouksia ja vahvuuksia.
EK:n pohjoismaisten sisarjärjestöjen tekemässä vertailussa jokaisesta maasta on poimittu parhaat osa-alueet. Jos kunkin Pohjoismaan parhaita menettelyjä sovellettaisiin laajasti, Pohjolasta voisi tulla maailman kilpailukykyisin alue.
Kyse on tietenkin ajatusleikistä. Tarkastelu kuitenkin osoittaa, että Pohjoismailla on toisiltaan paljon opittavaa. Esimerkiksi Suomi on ollut edelläkävijä innovaatiojärjestelmien kehittämisessä. Kyse on laaja-alaisesta kokonaisuudesta, jonka muodostavat uuden tiedon ja osaamisen tuottajat, niiden hyödyntäjät sekä rahoittajat.
Tanskassa työmarkkinat joustavat
Tanskan vahvuutena on työmarkkinoiden hyvä toiminta. Joustavuus ja turvallisuus on mahdollista yhdistää. Työttömyys on ennätyksellisen alhaalla ja työllisyysaste korkealla. Noin 250 000 työpaikkaa katoaa vuosittain, mutta saman verran syntyy uusia tilalle.
Tanskassa on helppo palkata ja irtisanoa työntekijöitä. Lainsäädäntö on tältä osin kevyttä. Pääosa työmarkkinoiden sääntelystä toteutetaan työmarkkinajärjestöjen keskinäisillä sopimuksilla.
Työmarkkinaosapuolten kesken on syntynyt yhteisymmärrys, että työllisyysturva on työsuhdeturvaa tärkeämpää. Yritysten on voitava synnyttää mahdollisimman paljon työpaikkoja. Tiukka irtisanomisturva johtaisi siihen, että yritykset epäröivät palkata uusia työntekijöitä.
Joustavuuden vastapainona palkansaajat ovat kattavasti palkallisen sairasloman piirissä. Lisäksi työttömyyskorvaukset ovat anteliaita. Alemmilla tulotasoilla korvausaste on jopa 90 prosenttia työttömyyttä edeltävästä palkasta. Keskituloisen palkansaajan korvausaste on noin 75 prosenttia.
Työttömyysturvan saamista valvotaan tiukasti aktiivisella työvoimapolitiikalla, johon panostetaan paljon. Tarjotusta työstä
tai koulutuksesta kieltäytyminen johtaa käytännössä karenssiin ja työttömyysturvan tilapäiseen menetykseen.
Islannissa vauhtia verouudistuksilla
Islannissa on tehty viimeisen 15 vuoden aikana huomattavia verouudistuksia. Verokannat ovat voimakkaasti laskeneet, mutta verotulot nousseet. Muutokset ovat tukeneet maassa yrittäjyyttä ja hyvinvointia. Vuonna 1990 kerättyjen verojen suhde kokonaistuotantoon oli 31,8 prosenttia, nyt yli 40 prosenttia. Viime vuosina Islantiin on virrannut runsaasti ulkomaisia sijoituksia.
Vielä 1980-luvun lopulla yritysveroaste oli yli 50 prosenttia. Lisäksi maa sovelsi yrityksiin omaisuusveroa, joka nosti yritysveron OECD-maiden huipulle. Vuonna 1991 yritysveroa laskettiin 33 prosenttiin. Tämä paransi Islannin yritysverotuksen kilpailukykyä merkittävästi. Alennus rahoitettiin korottamalla ansiotuloverotusta 1,5 prosenttia.
Vuonna 1997 otettiin käyttöön 10 prosentin yhtenäinen pääomavero. Aiemmin osinko- ja korkotuloille oli eri verokannat. Korkotuloihin kohdistui huomattavia vähennyksiä, mutta muut pääomatulot, kuten osinkotulot, verotettiin ansiotuloina. Tämä vääristi säästäjien ja sijoittajien päätöksiä. Uudistus merkitsi huomattavaa pääomaverotuksen kevennystä.
Tästä huolimatta verokertymät eivät kärsineet. Osaltaan tähän oli syynä korkotulojen verotuksen kiristyminen. Keskeisin vaikutus oli kuitenkin sillä, että järjestelmä oli nyt entistä selkeämpi. Se herätti uinuvat osakemarkkinat ja kannusti yrityksiä jakamaan osinkoja, mikä laajensi veropohjaa.
Vuonna 2001 yritysverokantaa päätettiin alentaa edelleen 18 prosenttiin. Syynä oli kansainvälinen verokilpailu. Muualla verokannat olivat laskeneet. Lisäksi yritysten varallisuusverokantaa alennettiin 1,2 prosentista asteittain 0,2 prosenttiin. Tämän vastapainoksi työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja korotettiin 5,23 prosentista 6 prosenttiin.
Vuonna 2004 ansiotuloverotusta päätettiin alentaa neljällä prosenttiyksiköllä. Alennukset toteutetaan vuosina 2005–2007. Vuoden 2006 alusta poistettiin yritysten ja henkilöiden varallisuusvero. Muutosten tavoitteena on alentaa keski- ja korkeatuloisten marginaaliveroa.
Norjassa sairastelut vähenivät
Norjassa on ollut riesana sairauspoissaolojen lisääntyminen. Suunnan kääntämiseksi työmarkkinaosapuolet tekivät vuonna 2001 sopimuksen, jossa korostetaan, että ongelmat pyritään ratkaisemaan työpaikalla ja vältetään niiden siirtämistä ulkopuolisille asiantuntijoille.
Parhaat ratkaisut syntyvät työnantajan ja työntekijän yhteistyöllä. Sairaus on yksityinen asia, mutta sairauspoissaolot ovat työnantajan ja työntekijän yhteisiä asioita. Mitä nopeammin toimitaan, sitä todennäköisempää on onnistuminen. Maahan perustettiin palveluorganisaatio, joka antaa yrityskohtaista neuvontaa poissaolojen vähentämiseksi. Yritysten kannalta yhteistyö merkitsee sairauspoissaoloihin liittyvän byrokratian huomattavaa vähentymistä ja päätösten nopeutumista. Jonkin verran sopimus myös laajentaa työntekijöiden oikeuksia sairauspoissaoloihin.
Järjestelmän houkuttelevuudesta kertoo kuitenkin jotakin se, että viime vuoden loppuun mennessä jo puolet palkansaajista oli sellaisen yrityksen palveluksessa, joka on mainitun yhteistyön piirissä. Tulokset ovat huomattavia.
Norjassa sairauspoissaolot ovat neljän viime vuoden aikana alentuneet 10 prosenttia. Tämä merkitsee noin 25 000 työvuoden lisäystä ja noin puolen miljardin euron vuotuista säästöä julkisissa terveydenhoitomenoissa. Useimmilla yksityisillä aloilla poissaolot ovat vähentyneet jopa 20 prosenttia.
Myös asenteet ovat muuttuneet sairauspoissaolojen suhteen. Poissaolot eivät enää ole pelkästään lääkärin ja potilaan välisiä asioita, vaan työnantajan ja työntekijän välisiä kysymyksiä, joihin pitää yhdessä löytää ratkaisu. Uusi lähestymistapa on myös vähentänyt konflikteja työpaikoilla.
Ruotsi purkanut sääntelyä
Vielä 1980-luvulla Ruotsin taloutta vaivasivat hidas tuottavuuskehitys ja korkea hintataso. Syynä oli kilpailun vähäisyys ja ongelmana sääntely, joka esti yrityksiä toimimasta markkinaehtoisesti. Ruotsin kilpailulainsäädäntö harmonisoitiin EU:n kanssa vuonna 1993. Tuolloin puututtiin myös sääntelyyn.
Suurimmat muutokset tehtiin liikenne-, viestintä- ja energiasektoreilla. Tavoitteena oli valtion monopoliyritysten poistaminen, uusien yritysten markkinoille pääsyn helpottaminen ja hintasäännöstelystä luopuminen.
Telekommunikaatio vapautettiin vuosina 1993–94. Viime vuosikymmenen aikana yhdestä valtiollisesta operaattorista on siirrytty markkinoihin, joilla nyt toimii 170 operaattoria. Palvelujen reaalihinnat ovat laskeneet yli kolmanneksen.
Ruotsissa ei energia-alalla ollut kilpailua. Vuonna 1996 kilpailu vapautettiin. Nyt Ruotsi on Norjan ja Suomen kanssa mukana pohjoismaisilla energiamarkkinoilla. Noin puolet Ruotsin kotitalouksista on vaihtanut palvelun tarjoajaa. Energian hinta on pudonnut noin 10 prosenttia. Kielteiset ydinvoiman rajoituspäätökset ja verotus ovat kuitenkin vaikuttaneet niin, että energian hinta on taas viime vuosina Ruotsissa noussut.
Myös julkisen liikenteen osalta kilpailua on vapautettu. Lentoliikenne vapautettiin vuonna 1992, ja Ruotsissa toimiikin nyt useita kotimaisia ja ulkomaisia yhtiöitä. Rautatiet ovat vapaan kilpailun piirissä lähiliikenteen osalta. Uusilla toimijoilla on noin 50 prosentin osuus markkinoista, ja hinnat ovat laskeneet arviolta 20 prosenttia.
Taksimarkkinat vapautettiin Ruotsissa jo vuonna 1990. Hinnat eivät ole laskeneet, mutta tarjonta on lisääntynyt ja pitkistä odotusajoista on päästy eroon.
Vuodesta 1992 Ruotsissa on voinut toimia yksityisiä kouluja. Järjestelmä on luvanvarainen. Nykyisin noin viisi prosenttia alle 18-vuotiasta käy yksityistä koulua. Oppilaat ovat menestyneet hyvin.
Teksti: Simo Pinomaa, vastaava ekonomisti, EK
Kuvitus: Kalle Talonen