Suomessa valmistaudutaan yhteiskunnan ikärakenteen syvälliseen muutokseen.

Suuria ikäluokkia tarkastellaan usein pelkän ”henkilökuntakapeikon” näkökulmasta, mutta asialla on myös toinen puoli: suuriin ikäluokkiin kuuluvat ihmiset ovat ostovoimaisia ja vaativia asiakkaita sekä yrityksille että yhteiskunnalle. Heidän kulutustottumuksensa ja palvelutarpeensa muuttuvat, kun he siirtyvät työelämästä eläkkeelle.

Otammeko tulevassa toiminnassamme lapsiperheiden rinnalla riittävän painokkaasti huomioon myös suurten ikäluokkien kulutustarpeiden muutokset ja nämä ihmiset asiakkaina?

Nykyisiin ikäluokkiin verrattuna 1940-luvun jälkipuoliskolla syntyneet ikäluokat olivat henkilömäärältään kaksinkertaisia. Joka vuosi syntyi noin 100 000 lasta. Nyt heillä on varallisuutta ja merkittävät mahdollisuudet kuluttaa.

Suurten ikäluokkien ihmiset on otettava ajoissa huomioon palvelukonseptien, tuotteiden ja neuvontapalvelujen näkökulmasta. Se on myös arvostettu osa yrityksen yhteiskuntavastuuta.

Hiukan keventäen voisin jopa kysyä, milloin perustamme Napero-kerhon rinnalle Seniori-kerhon.