Teksti: Teppo Kuittinen
Kuvat: Kai Lindqvist

Kolme näkemystä
kestävästä kehityksestä

Prima kutsui elinkeinoelämän, valtiovallan ja kansalaisjärjestön edustajan keskustelemaan kestävästä kehityksestä. Yhteistä julistusta tai ymmärrystä ei edes pyritty hakemaan, vaan tarkoitus oli käydä ajatuksia herättävä keskustelu aiheesta. Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki, suomalaisen ympäristöjärjestön Dodon puheenjohtaja, tutkija Aleksi Neuvonen ja EK:n johtava asiantuntija Riitta Larnimaa kävivätkin mielenkiintoisen keskustelun.


PRIMA: Miten määrittelisitte kestävän kehityksen?

Aleksi Neuvonen (AN): Mieleeni tulee latinan kielen sana prudentia, joka kuvaa tulevaisuuden huolenpitoa ja vastuullisuutta. Meillä on rajalliset resurssit, ja niiden puitteissa meidän pitää toteuttaa ihmiskunnan kehitys. Niin että se on ihmisille hyväksyttävää.

Martti Hetemäki (MH): Tulevien sukupolvien näkökulma. Ei jätetä seuraaville sukupolville huonompia lähtökohtia kuin nykyisen sukupolven lähtökohdat olivat. Tämä pätee niin ympäristöön, talouteen kuin sosiaaliseen puoleen.

Riitta Larnimaa (RL): Taloudellinen kestävyys on sitä, että ei eletä yli varojen eikä jätetä velkaa lapsille. Sosiaalinen kestävyys on sitä, että huolehditaan muista ihmisistä ja otetaan heidät huomioon. Ekologinen kestävyys on tietysti sitä, ettei haaskata eikä pilata mitään.

PRIMA: Onko kestävä kehitys siis vastakohta kvartaaliajattelulle?

MH: Ei suoraan. Mutta päivänpolitiikka on usein lyhytjänteistä, ja siinä merkitsevät enemmän tässä ja nyt olevat asiat. Tässä ajatus on se, että katsotaan mutkan taakse. Tehdään ajoissa asioita, jotka estävät sen, että meillä olisi huonommin huomenna.

RL: En näe kvartaaliajattelua ja kestävää kehitystä toisiaan poissulkevina. En voi omassa elämässäni ajatella vain, mitä teen eläkkeellä. Joudun tekemään tässä ja nyt päätöksiä, jotka vaikuttavat myös tulevaisuuteen. Kestävä kehitys on näiden asioiden punnitsemista.

AN: Minä ymmärtäisin kvartaaliajattelulla, että joku pyrkii maksimoimaan lyhyellä aikavälillä voitot. Siinä mielessä nämä ovat vastakohtaisia ajattelutapoja. Kvartaaliajattelussa ei mietitä, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun voitot on nostettu.

RL: Vaikka yrityksien kohdalla kvartaalitaloudesta puhutaankin, yrityksille on väliä, miten yritys pärjää viiden tai kymmenen vuoden päästä. Yrityksissä ajatellaan sekä lyhyellä että pitkällä tähtäyksellä.

PRIMA: Mikä on teidän mielestänne kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden – ympäristön, talouden ja sosiaalisen puolen – suhde toisiinsa?

RL: Kaikki kolme täytyy ottaa huomioon, mutta ajattelen myös niin, että talous luo perustan. Ilman kilpailukykyistä taloutta ei ole eväitä hoitaa ympäristöä ja sosiaalisia asioita. Kuluttajatutkimuksissa on laskettu tietty rahamäärä, joka ihmisen täytyy hankkia, tietty perustoimeentulotaso, ennen kuin ihminen kykenee ajattelemaan enemmän kuin kädestä suuhun -asioita.

AN: Mutta miten sitten näet ympäristön asettaman reunaehdon? Voiko talous kasvaa, jos samalla kasvihuoneilmiö pahenee niin, että meillä on jatkuvasti luonnonkatastrofeja?

RL: On selvää, että talouskasvu ei voi tapahtua luontoa riistämällä.

MH: Kolmen ulottuvuuden välille voi syntyä pahoja ristiriitoja, joiden lievittäminen tai ratkaisu on usein kaikkein vaikeinta. Tästä hyvä esimerkki on köyhyyden poistaminen ja ilmastonmuutos. Iso osa maapallon ihmisistä on nyt pääsemässä irti köyhyydestä ennen muuta Aasian nopean talouskasvun ansiosta. Samalla energian kulutus ja hiilidioksidipäästöt lisääntyvät nopeasti. Tässä kaksi kestävän kehityksen puolta, hyvinvoinnin lisääminen ja ympäristön kestävyys, muodostavat vaikean yhtälön. Energia- ja päästötehokkuuden olisi lisäännyttävä vähintään yhtä suurin harppauksin kuin bkt:n. Tällainen kokonaisuuden katsominen on eteenpäin katsomisen ohella kestävän kehityksen avainasioita.

PRIMA: Millä tasolla kestävän kehityksen tulisi tapahtua: globaalisti, alueellisesti kuten EU:ssa, kansallisesti vai yksilötasolla?

AN: Ilman globaalin tason ymmärtämistä on turha edes puhua kestävästä kehityksestä. Tämä on myös yksilöiden haaste ymmärryksen tasolla. Meidän pitäisi päästä eroon siitä, että olemme historiallisesti ajatelleet kestävää kehitystä liikaa kansallisella tasolla. Emme voi myöskään huutaa muulle maailmalle, että tehkää asiat oikein, jos toimimme itse vain kansallisella tasolla.

RL: Suomen täytyy ensin varmistaa oma pärjäämisensä, jotta on sitten edellytykset auttaa muita. Eikä siitä ainakaan haittaa ole, jos ne kestävän kehityksen ratkaisut, jotka me teemme maailmalla, kääntyvät eduksi suomalaiselle osaamiselle. Eli tietty positiivisen toiminnan kehä.

MH: Meillä on perinteisesti katsottu vain Suomea, mikä on osaoptimointia. Joidenkin omien ympäristötavoitteiden tiukentaminen ei ole välttämättä ympäristön kannalta optimaalista, kun katsotaan asiaa laajemmin. Esimerkiksi metsien suojelun tai energiatehokkuuden lisäämisen hyöty-kustannussaldo Suomessa on huono moniin muihin maihin verrattuna. Toisaalta on hyvä havaita, että globaalin kehityksen kannalta usein parasta paikallista toimintaa on se, mikä hyödyttää myös meitä itseämme eniten. Tästä esimerkkinä on osaamiseen panostaminen, joka on tuottanut muun muassa matkapuhelinteknologiaa. Kännykät ovat nyt muuttamassa nopeasti Afrikkaa monella tavalla ja parempaan suuntaan. Siellä ei ole koskaan saatu aikaiseksi kattavia lankaverkkoja. Sillä, että tieto saadaan nyt paremmin kulkemaan, on iso merkitys sekä talouden että demokratian ja hyvän hallinnon kannalta. Meille tärkeitä ja osin vientikelpoisia asioita on paljon, kuten jotkin ympäristöteknologian ratkaisut ja koulujärjestelmä.

RL: Suomen täytyy säilyä houkuttelevana toimintaympäristönä yrityksille ja kansalaisille. Jos näin ei ole, mistä meillä kumpuaa voima viedä globaalia kestävää kehitystä eteenpäin?

PRIMA: Energiasta on tullut 2000-luvun suurvaltapolitiikan väline. Suurvallat Yhdysvallat ja Kiina ovat tuontienergian varassa, ja lisäksi öljyn hinta on noussut voimakkaasti. Nämä seikat ovat johtaneet molemmissa maissa suuriin panostuksiin oman energiantuotannon lisäämiseksi. Tämä on johtanut myös vaihtoehtoisen energiantuotannon tapojen kehittämiseen. Miten näette tämän kehityksen?

RL: Jos ajatellaan kansallisesta näkökulmasta, niin meidän vahvuutemme on energiantuotannon monipuolisuus. Se pitäisi olla kansallisessa politiikassa kirkkaasti mielessä myös jatkossa. Uusiutuvaan energiaan on panostettava, mutta sillä ei ratkaista koko energian tarvetta. Ei ainakaan lyhyellä tai keskipitkälläkään aikavälillä.

MH: Olemme olleet kohtuullisen kaukokatseisia energia-asiassa, itse asiassa juuri kestävän kehityksen ajattelun mukaisesti. Otetaan esimerkiksi vaikka liikenteen verotus. Suomessa ei ole annettu periksi vaatimuksille alentaa bensaveroa. Se on ollut poliittisesti vaikeaa, mutta näin jälkikäteen katsottuna täsmälleen oikeaa toimintaa. Olemme verotusta käyttäen voineet vähentää riippuvuutta öljystä. Myös monipuolinen energiantuotannon paletti on ollut tärkeä juttu. EU:lla ei ole ollut Yhdysvaltoihin tai Kiinaan verrattavissa olevaa strategista energiapolitiikkaa. Meidän on syytä olla vahvasti mukana vaikuttamassa EU:n parhaillaan laadittavaan energiapolitiikkaan siten, että se palvelee hyvin kestävän kehityksen kaikkia kolmea ulottuvuutta.

AN: Kysymys on vain, kuinka pitkään sekään lopulta riittää. Iso ongelma globaalin kestävän kehityksen tasolla on, että energian kulutusta on kyettävä hallitsemaan.