Euroopan talouden päämoottori, Saksa, on yskinyt pitkään. Yhtäjaksoinen heikko talous alkoi poliittisesta päätöksestä yhdistää Saksat tilanteen salliessa. Jälkiviisaasti voidaan todeta, että hitaampikin tahti olisi piisannut. Sitä ei liittokansleri Helmut Kohl voinut aikoinaan tietää.

Saksan teollisuuden ongelmat muistuttavat paljon kotimaisia: Itäeurooppalainen ja aasialainen työntekijä haluavat tehdä pitempää työpäivää länsieurooppalaista kollegaansa huomattavasti pienemmällä palkalla. Kun työn sivukulutkin ovat murto-osan länsieurooppalaisista, tilanne on haastava.

Hyvinä aikoina saadut palkankorotukset ja työajan lyhennykset kääntyvät nyt Saksan työntekijää vastaan. Työttömyys lisääntyy, ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus vaarantuu. Viimeinen suuren luokan ilmoitus tuli Volkswagenilta, jossa jopa 20 000 työpaikkaa on vaarassa. Lääkkeeksi työntekijät ja työnantaja ovat Saksassa siirtyneet laajamittaisesti paikalliseen sopimiseen.

Kaikki pohjautuu, niin Saksassa kuin Suomessakin, kansainvälistymiseen. Suomessa sekä työntekijät että työnantajat olivat aikoinaan EU-jäsenyyden kannalla. Kun olosuhteet muuttuvat, täytyy toimintatapojenkin muuttua.

Valmistava teollisuus käy globaalia kilpailua, johon me suomalaiset emme pääse suuremmin sääntöjä kirjoittamaan. Meidän on sopeuduttava. Esimerkiksi työmarkkinoilla meidän on siirryttävä sopimuskäytäntöön, joka ottaa huomioon kotimaisten tarpeiden lisäksi kansainvälisen kilpailutilanteen kullakin alalla.