Kilpailukyky kauppapolitiikan ytimeen
Globaalisti toimivien yritysten kilpailukykyä voidaan tukea parhaiten edistämällä suotuisan liiketoimintaympäristön kehitystä eri puolilla maailmaa. EU:n uudistuva kauppapolitiikka nostaa monenkeskisen kauppajärjestelmän rinnalle uudenlaiset vapaakauppa- ja talousyhteistyösopimukset.EU:n yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto hyväksyi marraskuun puolivälissä komission tiedonannon ”Global Europe: Competing in the World” (Globaali Eurooppa: kilpaileminen maailmassa). Tiedonanto kytkee kauppapolitiikan Lissabonin-strategiaan, jonka tavoitteena on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin talousalue.
Ulkoministeriön kauppapoliittisten asioiden ja talousyhteistyön alivaltiosihteeri Pekka Huhtaniemi sanoo, että olosuhteet ulkomarkkinoilla vaikuttavat globaalisti toimivien yritysten kilpailukykyyn usein samalla tavoin kuin olosuhteet kotimarkkinoilla. Perinteinen kotimarkkinayrityksiä suosiva protektionismi ei ole maailmasta hävinnyt, mutta markkinoille pääsyn ja kilpailun esteet löytyvät globalisoituvassa maailmassa yhä useammin rajojen takaisista sääntely-ympäristöistä. Tuotantoinvestointeja uusille markkinoille suunnittelevat yritykset joutuvat pohtimaan muun muassa kilpailumääräyksiä ja immateriaalioikeuksien suojaa. Vientiyrityksille päänvaivaa voivat tuottaa esimerkiksi paikalliset standardit.
Huhtaniemi sanoo, että kauppapolitiikan sijasta olisi ehkä parempi puhua ulkoisista taloussuhteista, joiden hoitamisessa rajojen takaisiin olosuhteisiin vaikuttamisella on yhä tärkeämpi asema. Globalisaatio merkitsee koko maailmantalouden suurta rakennemuutosta. Ensi vaiheessa suunta oli pohjoisesta etelään ja lännestä itään perinteisten teollisuusmaiden yritysten perustaessa tuotantoa kehittyviin maihin ja siirtymätalouksiin. Nyt investointivirrat ovat monipuolistuneet ja kääntyneet osittain päinvastaisiksi. Uudet toimijat etenkin Kiinasta kiristävät kilpailua kaikilla markkinoilla. Huhtaniemi toteaa, että kiristynyt kilpailu lisää kauppapoliittisten kiistojen riskiä, luo painetta protektionismiin ja siten kilpailun keinotekoiseen rajoittamiseen. Muutoksen hallitsemisen tekee erityisen haastavaksi se, että enää ei puhuta vain tuotannon, vaan kaikkien liiketoiminnan osa-alueiden siirtymisestä kehittyville markkinoille.
Toisaalta kaksisuuntaisen globalisaation pitäisi murtaa perinteistä käsitystä, että rajojen takana olevat asiat, kuten investointien suoja, eivät ole vain rikkaiden maiden, vaan myös rikastuvien maiden intresseissä. Esimerkiksi maailman kauppajärjestön WTO:n sopimusjärjestelmä ei kata investointeja kuin aivan vähäisiltä osin. Kehittyvät maat ovat suhtautuneet nihkeästi monenvälisiin investointisopimuksiin, koska niiden mielestä sopimuksia on tehty länsimaiden ehdoilla.
”Olen itse odotellut jo jonkin aikaa asenneilmaston muutosta nyt, kun kehittyvistä talouksista on yhä enemmän tulossa itse investoijia ulkomaille.”
WTO-neuvottelut katkolla
Suomi ja EU ovat vahvasti sitoutuneet maailman kauppajärjestön WTO:n monenkeskiseen sopimusjärjestelmään parhaana tapana avata ja hallita maailmankauppaa. WTO:n painoarvoa on lisännyt se, että sen piirissä alkavat olla kaikki maailmantalouden tärkeimmät toimijat. Ensin liittyi Kiina, ja USA:n ja Venäjän tuore sopu niiden keskinäisistä asioista tulee avaamaan järjestön oven myös Venäjälle.
Yritykset poistaa kaupanesteitä ovat kuitenkin törmänneet moniin vaikeisiin ristiriitoihin, joita on ilmennyt muun muassa kehittyvien maiden ja teollisuusmaiden välillä. Viisi vuotta sitten käynnistynyt Dohan-kehityskierrokseksi ristitty neuvotteluprosessi jouduttiin viime heinäkuussa keskeyttämään, ja sen uudelleen käynnistäminen on vasta nyt loppuvuodesta pääsemässä alkuun.
Neuvottelut ovat jumiutuneet yhtäältä USA:n ja toisaalta EU:n ja kehittyvien maiden erimielisyyksiin maataloustuista ja maataloustuotteiden markkinoillepääsystä. Huhtaniemen mukaan neuvottelujen jatko on ennen muuta amerikkalaisten käsissä. Kongressin amerikkalaisille neuvottelijoille antama Dohan-kierroksen mandaatti umpeutuu ensi vuoden heinäkuussa. On jo selvää, että neuvotteluja ei pystytä päättämään määräajan puitteissa. Mutta jos ensi kevään aikana päästäisiin läpimurtoon, USA:n hallitus voisi pyytää ja saada kongressilta lisäaikaa.
EU:n kauppakomissaari Peter Mandelson on sanonut, että ikkuna on auki maaliskuun loppuun asti. Jos pattitilanne ei laukea siihen mennessä, on Huhtaniemen mukaan pakko heittää pyyhe kehään ja sopeutua siihen, että Dohan-kierros voi tuottaa tuloksia vasta monen vuoden eli käytännössä USA:n presidentinvaalien jälkeen.
”Vielä on aikaa, ja Dohan neuvottelujen loppuun saattaminen on EU:n ja Suomen ensisijainen tavoite”, Huhtaniemi painottaa.
Kaikki ajavat kahdella raiteella
EU:n uuden linjauksen mukaan monenkeskisen sopimusjärjestelmän rinnalle tarvitaan uudenlaisia laaja-alaisia vapaakauppasopimuksia. Huhtaniemi korostaa, että EU ei ole mitenkään hylkäämässä monenkeskisyyttä. Uusien sopimusten pitää sopia yhteen WTO:n sääntöjen kanssa, ja niitä voidaan solmia vain WTO:n jäsenten kanssa.
”Kaikki ajavat kahdella raiteella. EU pyrkii uusilla sopimuksilla vain vahvistamaan kilpailukykyään kansainvälisesti.”
Uusilla sopimuksilla tavoitellaan huomattavasti nykyisiä WTO-sopimuksia laajempaa kaupan vapauttamista. Niiden piiriin pyritään saamaan perinteisen kaupan lisäksi investoinnit, julkiset hankinnat, kilpailupolitiikka ja muut sääntelykysymykset sekä immateriaalioikeuksien turvaaminen. Tavoitteena on siis pitkälle menevä rajojen takaisten sääntely-ympäristöjen harmonisoiminen. Maailman suurimmassa kauppasuhteessa, Euroopan ja USA:n välisessä transatlanttisessa kauppasuhteessa, näissä asioissa on päästy eteenpäin ilman vapaakauppasopimuksia, mutta EU ja USA ovat taloudeltaan ja yhteiskuntarakenteiltaan hyvin samanlaisia alueita. Kaavaillut vapaakauppasopimusten kumppanit ovat hyvin erilaisia talouksia ja yhteiskuntia.
EU:ssa omaksutun linjauksen mukaan taloudelliset näkökohdat eli markkinapotentiaali ja nykyisen suojamuurin taso ovat ensi sijalla vapaakauppakumppaneita valittaessa. Kumppanuuden piiriin halutaan kuitenkin sisällyttää myös sellaisia poliittisia asioita kuin työolot ja ympäristönsuojelu.
Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan vapaakauppaneuvottelut aloitetaan ensin Kaakkois-Aasian Asean-maiden, Intian ja Etelä-Korean kanssa. Kun Venäjän WTO-jäsenyys toteutuu, vapaakauppaneuvottelut avataan sen ja saman ehdon toteuduttua myös Ukrainan kanssa. Samalla pyritään saamaan päätökseen aiemmin aloitetut vapaakauppaneuvottelut Etelä-Amerikan Mercosurmaiden, Persianlahden maiden ja Väli-Amerikan maiden kanssa.
Kiina täyttäisi periaatteessa monet vapaakauppasopimuksen ehdot, mutta sen kanssa edetään lokakuussa julkistetun erillisen Kiina-strategian mukaisesti. Kiina vaatii erikoiskohtelun, koska sen tarjoamat mahdollisuudet ja riskit ovat niin valtavat. Kauppapoliittisessa linjauksessa muistutetaan myös, että uusien aloitteiden rinnalla on pidettävä huolta transatlanttisten suhteiden kehittämisestä. Yhdistämällä voimansa EU ja USA voivat ajaa tehokkaasti parannuksia esimerkiksi immateriaalioikeuksien suojaan ja kaupan turvallisuuteen.
Hyöty kuluttajalle asti
Linjauksen mukaan EU:n kauppapolitiikka lähtee siitä, että Euroopan taloudellinen hyvinvointi kytkeytyy erottamattomasti maailman muiden osien taloudelliseen hyvinvointiin. Siksi vastaus globaaliin kilpailuun ei ole EU:n suojaaminen reilulta kilpailulta, vaan yhä aktiivisempi avoimuuden politiikka unionin sisä- ja ulkopuolella.
Globalisoituvassa maailmassa kilpailukyvyn eteen pitää tehdä työtä samanaikaisesti kotona ja maailmalla. Uudessa linjauksessa korostetaan, että hyvin toimivat, selville ja johdonmukaisille säännöille perustuvat sisämarkkinat ovat menestyvien globaalien yritysten kehittymisen ennakkoedellytys.
Tärkeää on myös varmistaa, että kaupan avautumisen myönteiset vaikutukset menevät kuluttajille asti eivätkä häviä väliportaiden taskuun.
Energia aina asialistalla
Yksi linjauksen tavoitteista on varmistaa, että eurooppalaiset yritykset saavat turvatusti ja syrjimättä käyttöönsä raaka-aineita, mukaan lukien energiaa, ja muita tuotantopanoksia, kuten komponentteja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi pystyä vaikuttamaan esimerkiksi romun vientirajoituksiin jossakin unionin ulkopuolisessa maassa.
”Tämä on aika kaukana perinteisestä kauppapolitiikasta. Monet uusista kysymyksistä koskevat asioita, jotka tapahtuvat kaukana EU:n rajojen ulkopuolella eivätkä ole kumppanimaissakaan suinkaan aina varsinaisten kauppapoliittisten viranomaisten käsissä”, Huhtaniemi kommentoi.
Huoli toisaalta energian saatavuudesta ja toisaalta energiatalouden yhteydestä ilmastonmuutokseen on vauhdittanut sekä energian sisämarkkinoiden että yhteisen energiapolitiikan luomista. Energiasta puhutaan nykyään myös kaikkien EU:n kumppanimaiden kanssa. Energian tuottajien ja kauttakulkumaiden kanssa puhutaan tuontienergian saatavuuden varmistamisesta. Suurien energiankäyttäjien, kuten Kiinan ja Intian, kanssa puhutaan siitä, miten EU voisi mahdollisesti auttaa niitä säästämään energiaa eurooppalaisen huipputeknologian avulla.
Huhtaniemi toteaa, että kun energiasta ei juuri peritä tulleja, energiaan liittyvät kauppapoliittiset kysymykset koskevat investointien turvaamista ja kilpailupolitiikkaa. Ovatko esimerkiksi tuottajien haluamat pitkäaikaiset toimitussopimukset kilpailurajoite?
EU:ssa on ollut pitkään kahdenlaista ilmaa sen suhteen, tarvitaanko ylipäätään energiapolitiikkaa vai onko kyse vain yritysten välisistä asioista. Huhtaniemen mukaan Lahden huippukokouksessa syksyllä vahvistui yksimielisyys siitä, että EU tarvitsee hallitustason energiapolitiikkaa ja yhteistä näkemystä energiaa koskevissa ulkosuhdekysymyksissä. Helppoa ei näytä olevan koko unionin puhua yhdellä äänellä ainakaan Venäjän kanssa, mutta se on kirjattu selkeästi tavoitteeksi.
Energian tuottajana Venäjää kiinnostaa kysynnän turvaaminen ja se haluaisi päästä mukaan energian loppukauppaan. Energian kuluttajana EU haluaisi päästä mukaan venäläisen energian tuotantoon ja siirtoon.
”Intressit ovat molemminpuoliset, ja keskinäinen riippuvuus on suuri. Venäjä puhuu kyllä neuvottelutaktisesti energian myymisestä itään, jos EU:n kanssa ei päästä sopuun, mutta tuhansien kilometrien siirtoverkkoja ei rakenneta kädenkäänteessä.”
Tervetuloa WTO-Venäjä
Energiakauppa on varmasti tärkeä asia, kun EU pääsee neuvottelemaan vapaakauppasopimusta Venäjän kanssa.
Pekka Huhtaniemen mukaan jo Venäjän lähestyvä WTO-jäsenyys on tervetullut askel. Se tuo Venäjän uudella tavalla monenkeskisen sopimusjärjestelmän piiriin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että on olemassa säännöt ja menettelyt erimielisyyksien ratkomiselle. WTO on Huhtaniemen mukaan hiukan hidas, mutta ei missään nimessä hampaaton.
”WTO:n sopimusjärjestelmän piiriin eivät kuulu investoinnit. Mutta kun Venäjä on WTO:n jäsen, Venäjälle investoivien tai siellä kauppaa käyvien yritysten toimintaympäristö on kaikkineen turvallisempi ja ennustettavampi.”
Kilpailukyky-osio:
Elinkeinoelämän WTO-neuvotteluille antaman tuen vahvuutta on viime aikoina perusteettomasti epäilty. Elinkeinoelämä oli maailmanlaajuisesti erittäin pettynyt WTO-neuvottelujen keskeyttämiseen heinäkuussa. Kunnianhimoista neuvottelutulosta Dohan-kierroksella on tuettu voimakkaasti alusta alkaen, ja elinkeinoelämä on edelleen erittäin sitoutunut toimimaan tällaisen tuloksen saavuttamiseksi. Nyt tulisi tehdä kaikki voitava neuvottelujen pikaiseksi jatkamiseksi ja saattamiseksi onnistuneeseen lopputulokseen.
Todellinen ongelma ei ole elinkeinoelämän tuen puute, eivät edes erot neuvottelujen asiakysymyksissä, vaan WTO:n jäsenmaiden sisäiset poliittiset ongelmat. Erityisesti USA:n ja EU:n tulisi nyt osoittaa johtajuutta ja päästä sopimukseen myös sisäpoliittisesti hankalista kysymyksistä.
Kokonaisuus edellyttää sopua neuvottelujen maatalousosiosta, teollisuustuotteiden ja palvelujen kaupasta ei edes keskusteltu neuvottelujen keskeytyessä heinäkuussa. Nyt tarvitaan erityisiä ponnisteluja tämän kokonaisuuden ratkaisemiseksi pikaisesti ja tasapainoisella tavalla, jotta sopimuksen muilla osa-alueilla eteneminen helpottuisi. USA on tällä hetkellä avainasemassa, mutta lopputulos edellyttää myös EU:lta valmiutta lisämyönnytyksiin.
Elinkeinoelämän tavoitteena on edelleen kokonaisvaltainen ja laaja-alainen sopimus. Ei ole perusteltua hakea supistettua WTO-ratkaisua, johon olisi poimittu vain osia neuvotteluagendalta. Kunnianhimoinen lopputulos vahvistaisi elinkeinoelämän uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen, rohkaisisi uusiin investointeihin ja pitkäjänteiseen suunnitteluun.
Saavutetut tulokset eivät ole vielä lainkaan vastanneet kunnianhimon tasoltaan elinkeinoelämän odotuksia. Eräillä osa-alueilla oli kuitenkin jo selvästi edetty, eikä näitä tuloksia tulisi hukata.
Neuvottelutulos takaisi voimakkaan sysäyksen maailmantalouden kasvulle ja toisi suuria etuja kaikille osapuolille. Onnistunut tulos hyödyttäisi ennen kaikkea kehitysmaita.
On tärkeää tiedostaa myös epäonnistumisen hinta. Koko WTO-järjestelmän uskottavuus joutuisi koetukselle. Epäonnistuminen vaikuttaisi väistämättä haitallisesti maailmantalouden sekä yritystoiminnalle suotuisan, tasapuolisen ja ennakoitavan toimintaympäristön kehitykseen. Teollisuusmaat menettäisivät mahdollisuuksia päästä kehittyvien maiden markkinoille, erityisesti Kiinan, Intian ja Brasilian, joissa on suurimmat teollisuustuotteiden ja palvelujen kasvumahdollisuudet. Eniten menettäisivät köyhimmät kehitysmaat, jotka muun muassa eivät voisi hyödyntää uusia markkinoillepääsymahdollisuuksia eivätkä WTO:ssa kaavailtua kaupan tukipakettia.
Samalla, kun WTO-neuvottelujen loppuun saattamista pidetään ehdottomana prioriteettina, elinkeinoelämä pitää taloudellisista syistä perusteltuna ryhtyä neuvottelemaan myös kahdenvälisiä kauppasopimuksia eräiden keskeisten kauppakumppaneiden kanssa. Alueelliset ja kahdenväliset sopimusjärjestelyt eivät korvaa WTO-järjestelmää ja -neuvotteluprosessia, mutta on olemassa tarve niitä täydentäviin ja syvemmälle meneviin neuvotteluihin. Kysymys ei ole valinnasta multilateraalisen ja alueellisen järjestelmän välillä, vaan kaupan vapauttamiseksi voidaan hyödyntää rinnakkaisia prosesseja.
Näiden neuvottelujen tulee johtaa sisällöllisesti WTO-järjestelmän kanssa yhteensopiviin ja katteeltaan sekä laajempiin että syvempiin WTO plus -sopimuksiin. Ensisijaisia kohteita olisivat ASEAN-maat, Intia ja Etelä-Korea sekä Ukraina ja Venäjä (kytkettynä WTO-jäsenyyden etenemiseen). Meneillään olevia neuvotteluja, erityisesti Mercosurin kanssa, tulee jatkaa. On myös kohtuullista odottaa neuvottelujen loppuun saattamista nopeassa aikataulussa.
- Johtava asiantuntija
Simo Karetie, EK