Ilman menestyviä yrityksiä ei ole veroja
”Vain vanha totuus pysyy: maailma muuttuu sellaisella vauhdilla, että on juostava kovaa pysyäkseen paikallaan. Tämä koskee kaikkia yhteiskunnan toimijoita. Priorisoinnin paikka on nyt. On osattava päättää, millä keinoilla aiotaan menestyä.” Näin linjaa viestinsä EK:n hallituksen uusi puheenjohtaja, Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin.Radikaalit ja konservatiivit ovat vaihtaneet Suomessa paikkaa. ”Tämän päivän perinteiset konservatiivit haluavat uudistaa asioita ja entisaikojen radikaalit säilyttää. Tämä muutos on tapahtunut Suomessa 20 viime vuoden aikana”, tiivistää Herlin näkemyksensä maamme yhteiskunnallisista vaikuttajista.
Teknologiateollisuuden puheenjohtajan paikalta Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajaksi ensi vuoden alussa siirtyvä Herlin muistuttaa kokonaisuudesta. Uudistuksia on tehtävä nopeasti monilla yhteiskunnan aloilla, ja ne johtuvat ympäröivästä maailmasta, eivät ainoastaan suomalaisista.
Herlin katsoo, että Suomessa on ajauduttu monissa asioissa stagnaation tilaan. ”Tällä vuosituhannella on tehty kaksi merkittävää selvitystä Suomen tilanteesta. Ensin oli Raimo Sailaksen raportti ja sitten Anne Brunilan johdolla tehty Globalisaatioraportti. Molemmissa nähtiin Suomen heikkoudet aika selkeästi. Hallitus on pitänyt asioita esillä, ja pikkuhiljaa niitä on vietykin esitysten suuntaan.”
Herliniä huolestuttaa kuitenkin se, että menestyksen edellyttämistä keihäänkärjistä ei ole selkoa ja päätöksiä syntyy hitaasti. Kansainvälistymisen keskellä on vaikeaa kuvitella, että poteroissa pysymällä voidaan edetä. Pitää lähteä hyökkäykseen.
”On olemassa globaali kilpailu esimerkiksi omistajista, pääomista, toimipaikoista ja osaajista. Talouselämä siirtyy paikasta toiseen. Ne valtiot, jotka pystyvät nopeasti reagoimaan maailman muutoksiin, houkuttelevat yrityksiä. Siksi päätökset pitäisi pystyä tekemään silloin, kun on vaihtoehtoja eikä sitten, kun ollaan pakon edessä.”
”Valtavaa verottamista”
Yhdeksi suurimmista haasteista Herlin nostaa ansiotuloverotuksen uudistamisen. Tuloverotus on Suomessa hänen mukaansa ”valtavaa”.
”Kun ihmisen tuloista ja palkankorotuksista yli puolet menee veroihin, niin eihän siinä ole mitään järkeä.”
”Keskusteluissa pitäisi löytää uusi tapa puhua tuloveroasiasta. Luulisi, että poliitikkoja kiinnostaisi ennen vaaleja näyttää, että he haluavat tulla vastaan.”
Yritysverotuksen osalta Herlin sanoo, että parasta yrittäjäpolitiikkaa on tukea olemassa olevia yrityksiä. Nykyisen toimintaympäristön tukeminen olisi työllistämisen kannalta tärkeä asia. Sukupolvenvaihdokset pitäisi pystyä hoitamaan siten, ettei yrityksiä myydä ja pilkota. On hienoa, että uusia yrityksiä perustetaan, mutta ne eivät aina kaikki välttämättä menesty ja yrityksen kasvu ja vahvistuminen vie vuosia.
Suomen yritysverotusta uudistettiin viimeksi vuoden 2005 alusta. Yhteisöverokanta laski 29 prosentista 26 prosenttiin ja osakeyhtiöt saivat käyttöomaisuusosakkeiden osalta myyntivoittoverovapauden tietyissä tilanteissa. Se paransi maamme yritysverotuksen kilpailukykyä. Siitä on kuitenkin jo kaksi vuotta ja sinä aikana monet maat, myös EU-maat, ovat tehneet uudistuksia.
EK:n verolinjaukset kehottavat menemään kohti 20 prosenttia. EK painottaa myös, että tulevan hallituksen pitäisi alentaa yhteisöverokantaa useammalla prosenttiyksiköllä heti hallituskautensa alussa.
”Yritysverotuksesta on ilmeisesti helpompi puhua kuin ansiotuloverotuksesta. Mutta siitäkin on lähinnä vain puhuttu - tekojakin tarvittaisiin.”
”Koska verotuksesta on tavallaan helppo puhua siten, että alennetaan kaikkien veroja, jokaisen veron alentamiselle löytyy puolestapuhujia. Siksi priorisoinnin paikka on nyt. Itse painotan korkeimpien tuloveroasteiden alentamista ja sukupolvenvaihdoksia tukevia päätöksiä.”
Herlin muistuttaa, että verokeskustelussa pitäisi myös nuorten olla mukana. Pitäisi herättää ja ylläpitää nuorten kiinnostusta Suomessa työskentelyyn ja ulkomailta takaisinpaluuseen.
”Verokeskustelussa heitetään aina se vasta-argumentti, että mistäs ne rahat otetaan hyvinvointiin. Lähtökohtaisesti on oltava niin, että verorahoja tarvitaan vähemmän. Kyllä julkisen sektorin tehostamisella pitäisi löytyä myös säästöjä. Tehostamista on paljonkin. Esimerkiksi monien toimintojen ulkoistamisella luodaan uutta yrityspohjaa. Myös veronkevennysten dynaamiset vaikutukset pitää keskustelussa muistaa.” ”Ilman elinkeinoelämää ei ole veroja”, Herlin muistuttaa.
Raskaan sarjan opetusministeri
Kaikki edellä mainitut perustekijät koskevat myös suomalaista koulutusta ja osaamista. Uudistuksia tarvitaan kaikilla tasoilla, yhtä lailla ammatillisilla koulutuslinjoilla, mutta ennen kaikkea korkeakoulupolitiikassa.
”Toivotan henkilökohtaisesti tervetulleeksi seuraavaan hallitukseen opetusministerin, joka kuuluisi politiikan raskaaseen sarjaan. Opetusministerin pitäisi olla talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen. Antti Kalliomäki on jo saanut asioita liikkeelle.”
Herlin painottaa korkeakoulujen taloudellista autonomiaa. Hänestä olisi tärkeää saada yliopistojen hallituksiin ulkopuolisia jäseniä ja ulkopuolisen rahoituksen määrää pitäisi lisätä.
”Työelämään tarvittavat uudistukset ovat ehkä näkyvimmin seurausta kansainvälisen kilpailun kovenemisesta. Ongelmat eivät ole sisäsiittoisia, vaan paineet tulevat ulkoa”, Herlin toteaa.
”Suomessa valmistetut tuotteet kilpailevat globaaleilla markkinoilla. Kotimaisilla toimijoilla on sama kilpailu edessä. He kohtaavat ulkomaiset yritykset kotipaikkakunnillaan. Tuotteiden hinnat määräytyvät eri tavoin kuin ennen ja hintaerot kutistuvat maapallolla koko ajan. Niin yksinkertaista se on. Se ei ole mikään mielipideasia.”
Antti Herlin pohti Priman lokakuun pääkirjoituksessa tulevia palkkaneuvotteluja ja verotusta seuraavasti: ”Poliitikoilta pitäisi löytyä voimaa ja viisautta tehdä Suomen kilpailukyvyn turvaavia veroratkaisuja ilman keskitetyn työmarkkinaratkaisun mukavaa selkänojaa. Tässäkin on valtiovallalle tekemistä, globaali kilpailu on myös verokilpailua.
Vastustaako tämä kirjoitus tupoa? Ei, mutta muuttuva maailma vaatii uudenlaisia ratkaisuja. Tulevaisuuden tupo on uskoakseni sisällöltään erilainen kuin nykyinen. Lisäksi sen on oltava nykyistä kattavampi. Suomi ei voi antaa pienryhmien kiristää itseään vuodesta toiseen. Tärkeintä on kuitenkin sisältö.”
Herlin pitää lähivuosien kovana haasteena sitä, että Suomessa päästäisiin kilpailukykyisiin hintoihin ja palkkoihin. Hyviä tai oikeammin huonoja esimerkkejä on maassamme paljon siitä, miten hidas toiminta vie kokonaisia toimialoja pois Suomesta.
”Täytyy myös ihmetellä ja kysyä, miksi Suomessa maksetaan palkkaa tekemättömästä työstä, kuten pekkaspäivistä. Sitä on vaikea ymmärtää nykyaikana.”
”Takana on historian kovin talousbuumi. Kauppa on käynyt. Kaikki muutokset pitäisi pystyä tekemään, ennen kuin on myöhäistä. Opittiinko edellisestä lamasta mitään?” Herlin kysyy.
