Selvä suunta energiapolitiikalle
Elinkeinoelämä on linjannut periaatteet ja toimenpiteet, joilla halutaan turvata energian riittävyys, toimitusvarmuus ja kilpailukykyinen hinta samalla kun huolehditaan ympäristöstä.EK:n energiapolitiikan asiantuntija Jouni Punnonen sanoo, että globalisoituvassa maailmassa myös energiakysymysten iso raami on globaali. Tosiasia on, että energian kulutus kasvaa voimakkaasti nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Kehittyvät taloudet vastaavat yli 70 prosentista kasvusta, Kiina yksin 30 prosentista. Pääosa kasvusta katetaan fossiilisilla polttoaineilla, ja kasvihuonekaasujen päästöt lisääntyvät valtavasti. Maailman kuudesta miljardista ihmisestä 1,6 miljardilla ei ole vielä edes sähkövaloa.
Energia on noussut liki kaikille poliittisille agendoille myös siksi, että jäljellä olevat fossiiliset energiavarat keskittyvät poliittiselta kehitykseltään aika hankalasti ennustettaville alueille eli Lähi-itään ja Venäjälle. Varmaa on sen sijaan, että Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan öljy- ja kaasuvarat hupenevat nopeasti ja riippuvuus tuontienergiasta kasvaa. Euroopan energiaomavaraisuuden arvioidaan laskevan tämänhetkisestä 50 prosentista enintään 35 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tilanne on jo nyt se, että 70 prosenttia energiasta tuodaan.
Globaaleista tosiasioista tiivistyy energiakeskustelun ydin. ”Kaikkialla keskustellaan kolmesta asiasta: energiantoimitusvarmuudesta ja riittävyydestä, energian hinnasta sekä ympäristöstä huolehtimisesta niin ilmastonmuutoksen kuin perinteisten ympäristövaikutusten osalta”, Punnonen kiteyttää.
Suomi tarvitsee sekä-että-politiikkaa
EU:lla ei ole toistaiseksi ollut yhtenäistä energiapolitiikkaa eikä unionin perustamisasiakirjoissa ole valtuutusta puuttua jäsenmaiden energia-asioihin. Politiikkaa on toki tehty muilla toimivaltuuksilla. Sähkö- ja kaasumarkkinoita on avattu, on edistetty energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä, on torjuttu ilmastonmuutosta. Nyt puhutaan energiaulkosuhteista. EU:n tulevilla linjauksilla on vaikutusta myös Suomen energiapolitiikkaan, mutta merkittäviä asioita riittää ratkaistavaksi myös kansallisella tasolla.
Kohtuuhintaisen energian riittävyys ja toimitusvarmuus ovat haasteita Suomellekin. Eduskunnan kesällä hyväksymän kansallisen energia ja ilmastostrategian perustana käytettyjen skenaarioiden mukaan sähkön vuotuinen kokonaiskulutus kasvaa meillä nykyisestä 90 terawattitunnista jopa 15 terawattitunnilla vuoteen 2020 mennessä. Kasvavan tarpeen kattamiseen tarvitaan lisää sähkön tuotantoa. Kun samanaikaisesti osa olemassa olevasta tuotantokapasiteetista alkaa tulla tiensä päähän, tarvitaan uutta kapasiteettia korvaamaan myös tämä poistuma.
Elinkeinoelämä lähtee siitä, että kaikkien vaihtoehtojen on oltava käytettävissä eikä mitään saa sulkea pois. ”Me emme lähde käymään joko-tai-pudotuspeliä, vaan meidän näkemyksemme mukaan energiapolitiikkaa on ajateltava sekä-että-pohjalta”, Punnonen linjaa.
Tarve vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä nostaa etusijalle päästöttömän energian eli uusiutuvat energialähteet ja ydinvoiman.
Sähkövero vääristää kilpailua
Energiatehokkuudella on ollut ja tulee olemaan keskeinen paikka energiapolitiikassa. Jouni Punnosen mukaan järkevästi toteutetusta energiatehokkuudesta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Energiatehokkuus ei kasva siitä, että pannaan tehtaita kiinni, vaan siitä, että tuotetaan tavaroita ja palveluita mahdollisimman pienellä energiapanoksella. Tehokkuus ei myöskään parane verotuksella, vaan todellisilla toimenpiteillä.
Suomessa toimivat yritykset maksavat korkeampaa sähköveroa kuin kilpailijat sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella. Koska vero on myös päästökaupan kanssa päällekkäinen ohjauskeino, EK:n mukaan päällekkäistä ohjausta pitäisi vähentää ja kilpailuvääristymää korjata alentamalla kaikkien yritysten sähköveroa niin paljon kuin on mahdollista EU:n energiadirektiivin puitteissa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että sähkövero poistetaan energiavaltaiselta teollisuudelta ja muun teollisuuden sekä palvelualojen vero lasketaan direktiivin alarajalle, joka on 0,5 euroa / MWh.
Tarvitaan uusi energiatehokkuussopimus
Kauppa- ja teollisuusministeriön ja elinkeinoelämän väliset vapaaehtoiset energiansäästösopimukset ovat tuottaneet hyviä tuloksia, ja niitä kannattaa jatkaa. Nykyisessä KTM:n ja EK:n sopimuksessa mukana on yli 80 prosenttia teollisuuden energian käytöstä, energiavaltainen teollisuus käytännössä kokonaan. Sopimuksiin liittyneet yritykset ovat vuosina 1998-2005 investoineet yli 250 miljoonaa euroa energiatehokkuuden parantamiseen. Sopimuksen piirissä toteutettujen pitkävaikutteisten investointien ansiosta elinkeinoelämä säästää joka vuosi 250 000 omakotitalon yhteenlaskettua vuotuista sähkön ja lämmön kulutusta vastaavan määrän energiaa.
Nykyiset sopimukset päättyvät vuoden 2007 loppuun mennessä. Elinkeinoelämä haluaa solmia valtiovallan kanssa uudet kolmannen sukupolven energiatehokkuussopimukset, joiden puitteissa valtiovalta voi kannustaa yrityksiä sekä niiden oman kilpailukyvyn että kansantalouden kannalta tuloksellisiin parannuksiin.
Nykyisen sopimusmallin mukaan yritys sitoutuu tekemään ensin energiansäästöselvityksen. Valtiovallalta voi saada tukea selvitystyön kustannuksiin 40 prosenttia. Selvityksen pohjalta toteutetuille investoinneille voi saada tukea maksimissaan 20 prosenttia, kun kyse on sähkönkäytön tehostamisesta, ja 15 prosenttia, kun lämmön käyttöä tehostetaan. Jos yritys päättää ottaa käyttöön kokonaan uutta teknologiaa koekäyttäjänä, tuen osuus voi olla 30-40 prosenttia kustannuksista. Tuen korkeampi taso heijastaa sitä, että myös riski on suurempi kuin silloin, kun käytetään jo vakiintunutta teknologiaa. ”Nykyiset tuet muodostavat hyvän pohjan myös tuleville sopimusneuvotteluille”, Punnonen toteaa.
Strategia biomassan käytöstä
Keskustelu bioenergiasta käy kuumana niin EU:ssa kuin Suomessakin. EK:n energia- ja ilmastoasiantuntija Jouni Tolonen painottaa, että on pidettävä avoinna kaikki mahdollisuudet tuottaa lisää energiaa uusiutuvista energialähteistä. Vesivoiman lisäysmahdollisuudet tulee selvittää ja luoda sitten edellytykset toteuttamiskelpoisille hankkeille. Tuulivoiman haasteena on sopivien sijoituspaikkojen löytäminen, mitä voidaan auttaa suotuisalla kaavoituksella. Kannattavuus on toinen haaste, johon voidaan puolestaan vastata edelleen tuulivoimateknologiaa kehittämällä.
Suomella on hyvät mutta rajalliset biomassavarat. Metsä- ja peltobiomassaa hyödynnetään metsä- ja elintarviketeollisuudessa sekä energiantuotannossa. Uusiutuvalla bioenergialla katetaan jo nyt noin 20 prosenttia kokonaisenergiatarpeesta, pääosin siksi, että metsäteollisuus hyödyntää erittäin tehokkaasti puuraaka-aineensa sivuvirrat polttoaineina.
Turvetta, joka luokitellaan hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi, on maassamme runsaasti ja sillä katetaan 6 prosenttia energian tarpeesta. Suomi on myös kärkimaita puupohjaisiin polttoaineisiin ja turpeeseen perustuvassa yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa.
Tällä hetkellä puhutaan korostetusti biomassan käyttämisestä liikenteen biopolttoaineiden raaka-aineena. Toisen laidan mukaan mahdollisuudet ovat liki rajattomat, kun taas toisella laidalla laskeskellaan, että Suomessa biopolttoaineiden tuottaminen nykytekniikalla ei säästä fossiilisia polttoaineita, tulee kalliiksi ja tuottaa negatiivisen kasvihuonekaasujen päästötaseen. Elinkeinoelämä katsoo, että tilanteen ja tulevan suunnan kirkastamiseksi on laadittava strategia metsä- ja peltobiomassojen käytöstä. Tolonen sanoo, että strategian pitää löytää kokonaistalouden kannalta paras tasapaino biomassojen kysynnän ja kilpailukykyisen tarjonnan välillä.
”Kun on useita vaihtoehtoisia kehityspolkuja, tarvitaan strategia linjaamaan, mihin suuntaan kehitystä ryhdytään ohjaamaan. Yritykset tarvitsevat tietoa tulevasta suunnasta omien päätöstensä tueksi.”
Kehitetään pohjoismaisia sähkömarkkinoita
EU pyrkii avaamaan kansallisia energiamarkkinoita tavoitteena luoda koko unionin laajuiset sähkö- ja kaasumarkkinat. EU-markkinoita lähestytään hyvin toimivien alueellisten markkinoiden kautta. Pohjoismaissa on eurooppalaisesti ja kansainvälisesti tarkastellen varsin hyvin toimivat sähkömarkkinat, jotka ovat olleet esikuvana muulle Euroopalle. Mutta ei niin hyvät, ettei parannettavaa olisi. Tolosen mukaan Pohjoismaiden pitää edelleen kehittää sähkömarkkinoitaan ja näyttää suuntaa muulle Euroopalle.
Myös pohjoismaisten sähkömarkkinoiden tärkein tulevaisuuskysymys on riittävän investointitason turvaaminen tilanteessa, jossa kulutus kasvaa ja markkinoilta poistuu vähitellen vanhenevaa tuotantokapasiteettia. Perusasia on, että sähköntuotannolla on mahdollisimman vakaa ja ennustettava poliittinen toimintaympäristö.
Elinkeinoelämä katsoo, että markkinoiden toimivuutta voidaan parhaiten parantaa pohjoismaisten energiaministerien linjaamien kehityskohteiden pohjalta. Kohteita ovat muun muassa pohjoismaisen siirtoverkon rahoituksen pelisäännöt, siirron pullonkaulojen hallinta ja kantaverkkoyhtiöiden ydintehtävien yhtenäistäminen. Nyt on edettävä esityksistä käytännön ratkaisuihin.
EU-tavoitteita
EU:n yhteiselle energiapolitiikalle etsitään parhaillaan muotoa komission, EU-parlamentin ja jäsenmaiden kesken. Jo tällä hetkellä on linjattu, että EU:n energiapolitiikan kulmakiviä ovat energian saannin varmuus, kilpailukyky ja ympäristöstä huolehtiminen. EU:n energiapolitiikkaa hahmoteltaessa pitää Punnosen mukaan lähtökohtana olla se, että tehdään EU-tason päätöksiä silloin kun niillä on lisäarvoa kansallisiin toimiin verrattuna. Kun linjataan politiikkaa esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käytölle ja energiatehokkuudelle, tavoitteiden pitää olla realistisia ja perustua luotettaviin vaikutusarviointeihin.
Yhteisen politiikan tavoitteena on myös oltava yrityksille mahdollisimman tasavertaisten toimintaedellytyksien luominen. Hyvän hallinnon periaatteita noudattaen on vältettävä liian syvälle yksityiskohtiin menevää sääntelyä. Energiaulkosuhteissa puolestaan yksi ja yhteinen EU-ääni toimii varmasti paremmin kuin 25 erilaista.
Tulevaisuuden uhat ja mahdollisuudet
Maailman energiajärjestö IEA arvioi marraskuussa julkistetussa energiakatsauksessaan, että energian kysyntä jatkaa voimakasta kasvuaan lähivuosikymmeninä. Riippuvuus fossiilisista polttoaineista ei vähene vaan päinvastoin kasvaa, ja vuoteen 2030 ulottuvalla tarkastelujaksolla 80 prosenttia kaikesta energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. IEA varoittaa, että energian toimitusvarmuuteen kohdistuu todellinen ja kasvava uhka. Maailman lisääntyvän energianälän tyydyttäminen vaatisi massiivisia investointeja energian tuotantoon ja siirtoinfrastruktuuriin. IEA:n mukaan ei ole lainkaan varmaa, että sellaisia investointeja tulee.
Erityisen epävarmalta näyttää tärkeimpien öljyn ja kaasun tuottajien kyky ja halukkuus investoida tarjonnan lisäämiseen.
Nykykehityksellä hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyy. IEA uskoo, että jos hallitukset puuttuvat peliin nopeasti, energian ja päästöjen kasvutrendiä voidaan muuttaa. Yksi instrumentti on ydinvoima, jolla on IEA:n mukaan uusi tilaus – jos ihmisten epäilyihin pystytään vastaamaan. Katsauksen perusskenaariossa ydinvoimakapasiteetti kasvaa jonkin verran tarkastelujaksolla, mutta sen suhteellinen osuus energiantuotannosta laskee. Vaihtoehtoisessa energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä laskevassa skenaariossa sekä ydinvoimakapasiteetti että sen suhteellinen osuus energiantuotannosta kasvavat.
IEA:n mukaan biomassan panos energian tarjontaan riippuu ratkaisevasti uudesta teknologiasta. Vaihtoehtoisessa skenaariossa biopolttoaineiden osuus liikennepolttoaineista kohoaa seitsemään prosenttiin tarkastelujakson loppuun eli vuoteen 2030 mennessä. Biopolttoaineiden tärkeimmät tuottajat ja kuluttajat ovat USA, EU ja Brasilia. Kasvava ruoan kysyntä asettaa rajan nykytekniikalla tuotettujen biopolttoaineiden tuotannolle. Uudet teknologiat, kuten etanolin tuottaminen puusta, voivat avata kapeikkoa.
Uusiutuvien energialähteiden ja ydinvoiman lisäksi energiatehokkuudella on keskeinen rooli IEA:n vaihtoehtoskenaariossa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävistä toimista jopa puolet liittyy energiatehokkuuden parantamiseen. Jo nykyisen teknologian laajamittaisemmalla käyttöönotolla saavutettaisiin merkittäviä säästöjä. Lisäksi tarvitaan panostusta energiatehokkaan teknologian tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kaupallistamiseen.