Kuva: Juliana Harkki

KOLUMNI
Rajat auki luovuudelle

Suomen ulkopuolella liikkuessa ihmisjoukkojen värikkyys on aina yhtä silmiinpistävää. Etniset ravintolat ja maahanmuuttajayhteisöjen kaupunginosat loistavat kaupunkikuvassa. Työyhteisöt vilisevät nimiä, joiden juuret ovat muissa kulttuureissa.

Olemmeko Suomessa tehneet kaiken voitavamme, jotta maatamme rakentaisi monikulttuurisempi osaajien joukko? Maahanmuuttajien työvoimaosuuksien erot koko kansantaloudessa herättävät paljon pohdittavaa: USA:ssa osuus on 15 prosenttia, Euroopassa neljä ja Suomessa kaksi.

Suomalaisilla jos keillä olisi Euroopassa syytä ottaa uusi etunoja ja houkutella osaajia maahamme. On rakennettava tehokas järjestelmä, joka huolehtii viisaasta maahanmuuttajien integroinnista suomalaiseen yhteiskuntaan ja työyhteisöihin.

Suurin motiivi muutokselle on paheneva työvoimapula, joka on jo monessa yrityksessä kasvun este. Englanti, Hollanti ja Ruotsi ovat aktiivisina liikkeellä, samoin Norja. Työperusteinen maahanmuutto puree osaavan työvoiman saatavuusvajeeseen, mutta sen merkitys kansalliselle osaamis- ja luovuusperustalle on myös ilmeinen. Välittömiä korjauksia vaativat erityisesti huippukorkea verotus, kankea työlupamenettely ja penseä asenneilmasto.

Yrityksen on ymmärrettävä oman liiketoimintansa kansainvälistä liiketoimintakulttuuria. Täytyy tuntea tavat eri kulttuureissa ja niiden vaatimukset yrityksen toimintaperiaatteille.

Täytyy ymmärtää markkinoilla olevat erilaiset kulttuuriperäiset vaikuttimet, jotka ohjaavat loppuasiakkaan ostokäyttäytymistä sekä tuotteita ja palveluja kohtaan liittyviä arvostuksia.

Eikö monikulttuurinen organisaatio olisi vahvuus tämän ymmärryksen lisääjänä ja luovuuden lähteenä? Suomen vahvasti kasvavan Venäjän-kaupan tiimoilta herää kysymys, miksi emme onnistu palkkaamaan esimerkiksi korkeakoulutettuja, Venäjän kulttuuria ja kieltä hallitsevia inkerinsuomalaisia vaan mieluummin koulutamme suomalaisia.

Maaherra Rauno Saaren työryhmän ehdotus hallituksen maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi valmistui kesäkuussa, mutta kovin vähän on tapahtunut sen jälkeen – oikeastaan kehitys on mennyt päinvastaiseen suuntaan: maahanmuuton edistämistä on esitetty siirrettäväksi työmarkkinajärjestöjen muiden neuvottelun alla olevien asiakohtien joukkoon. Myös työvoiman vapaata liikkuvuutta EU:n alueella rajoittava siirtymäaika Suomessa korostaa varovaisia asenteita.

Toinen esimerkki ylivarovaisesta linjasta on EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tuleville korkeakouluopiskelijoille suunniteltu lukukausimaksu, jonka tavoitteena on vahvistaa korkeakoulujen kansainvälistymistä. Lukukausimaksujen käyttöönotto lisäisi korkeakoulujen resursseja kansainvälisen opetuksen kehittämiseen ja ulkomaisten opiskelijoiden Suomeen hankkimiseen.

Muualla Euroopassa on havahduttu osaamiskilpailuun tosissaan, ja useassa korkeakoulussa luodaan uusia strategioita korkean maailmanluokan tason saavuttamiseksi. Jatkuva jahkailu vie suomalaisia korkeakouluja vääjäämättä huonompaan asemaan. Ero korostuu, jos vertailukohdaksi otetaan USA:n yliopistot, joissa tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden joukkoja hallitsevat eurooppalaiset ja aasialaiset.

Rajat auki ja tervetuloa, osaajat ja luovuus!