Taloudellinen vastuullisuus

Kannattavuus ja kilpailukyky ovat kaiken yritystoiminnan perusta. Kannattavuus on myös edellytys sille, että yritykset voivat tuottaa taloudellista hyvinvointia yhteiskunnalle tavaroiden ja palvelujen tuottajina, työllistäjinä, veronmaksajina, sosiaaliturvan rahoittajina ja osaamisen edistäjinä.

Hyvä taloudellinen suorituskyky luo perustan myös yritysten sosiaaliselle ja ympäristövastuulle. Jos yrityksen talous ei ole kunnossa eikä yritys ole kilpailukykyinen, sillä ei ole edellytyksiä huolehtia sosiaalisesta ja ympäristövastuustaan. Toisaalta yritys ei voi menestyä, ellei se huolehdi henkilöstöstään ja ympäristöstään tai käyttäydy vastuullisesti sidosryhmiään kohtaan.

Se, miten yritys menestyy maailmalla, heijastuu kotimaan talouden kehittymiseen. Yritysten vahva kilpailukyky ja menestyminen ovat välttämättömiä kotimaan talouden kasvulle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Yritysten menestyminen globalisaatiossa edellyttää kuitenkin, että yritysten toimintaympäristö on Suomessa kilpailukykyinen. Lisäksi se edellyttää, että kansainväliset toimintaedellytykset ovat mahdollisimman tasavertaiset. Toisin sanoen, missä tahansa yritys toimiikaan, sille on tärkeää, etteivät kilpailijat saa etulyöntiasemaa.

Taloudellinen vastuu pohjautuu pitkälti lainsäädäntöön, joka vaihtelee maittain. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuli vuonna 2002 voimaan Sarbanes-Oxley-laki, joka edellyttää kaikkia Yhdysvalloissa listattuja pörssiyhtiöitä määrittelemään toimintaperiaatteensa taloudellisista, ympäristö- ja yhteiskuntanäkökohdista. Vaatimusten täyttämiseksi yritykset ovat koonneet toimintaohjeensa koko toiminnan kattavaksi, yksityiskohtaiseksi menettelyohjeeksi (code of conduct).

Yritykset määrittelevät taloudellisen vastuun sisältöä useissa eri periaatteissa. Näitä ovat muun muassa hallintoperiaatteet (corporate governance), riskienhallintapolitiikka, sijoitussuunnitelmat, luottopolitiikka, hinnoittelupolitiikka, ostopolitiikka, sisäpiiriohjeistus, korvaustoiminnan periaatteet ja tietoturvapolitiikka.

Keskuskauppakamarin ”Yrityskulttuuri 2006” -tutkimuksen (pdf) mukaan kolme neljästä yritysjohtajasta on sitä mieltä, että toiminnan jatkuvuuden takaaminen on kaikkein tärkein omistajien asettama tavoite. Puolet yritysjohtajista katsoo, että omistajien pääasiallinen tavoite on sijoitukselle saatava korkea tuotto. Pienissä, omistajavetoisissa yrityksissä tärkein päämäärä on varmistaa toiminnan jatkuminen. Suurten yritysten omistajat asettavat määrätietoisesti tavoitteita sekä toiminnan jatkumisen että tuoton suhteen. Ulkomaiset omistajat korostavat taloudellisia tavoitteita selvästi enemmän kuin kotimaiset omistajat.

Riskienhallinta on osa taloudellista vastuullisuutta. Riskienhallinnan tehtävä on arvioida ja hallinnoida jatkuvasti kaikkia yritystoiminnassa esiintyviä mahdollisuuksia, uhkia ja riskejä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi. Tutkimusten mukaan sijoittajat uskovat hyvin hoidetun riskienhallinnan vähentävän yrityksissä ikäviä yllätyksiä sekä lisäävän taloudellista vakautta ja mahdollisuutta parempaan kannattavuuskehityksen ennakointiin (Ernst & Young 2006). Yli 60 prosenttia sijoittajista ei sijoittanut yhtiöön, jonka riskienhallintaa pidettiin riittämättömänä ja runsaat 80 % sijoittajista oli valimis maksamaan lisähintaa riskinsä hallitsevasta yhtiöstä.